Rekisteröidylle nimimerkille syntyy kirjoittelussa helposti joku persoona, joku kuviteltu, teatraalinen tai tavallaan osittain kirjoittajaa omaa persoonaa sivuava uusi naamari. Kun "rekattu" siirtyy muihin vaihteleviin merkkeihin (puskiin) niin onko se verrattavissa sellaiseen piiloutumiseen, kuin joulupukki naamioituisi röllipeikoksi tai lumiukko naamioituisi variksenpelättimeksi? Missä tarkoituksessa tämä naamioituminen on kirjoittelussa sitten tarpeen. Olisiko vertauskuvallisesti sen takia ettei joulupukki paljastuisi todelliseksi juorupukiksi vai ettei lumiukko paljastuisi itsensä paljastelijaksi.
Tämä oli vain tällainen itseään tutkiskeleva ja humoristinen pilke silmäkulmassa tehty kysymys, ei sen vakavampi. Mutta jos joku haluaa kysymystä pohtia niin kertokaa mielipiteenne kuinka koette kysymyksen. Puskista saa ottaa kantaa aivan vapaasti, oikeastaan siellähän tämän kysymyksen asiantuntemus onkin.
Tämä oli vain tällainen itseään tutkiskeleva ja humoristinen pilke silmäkulmassa tehty kysymys, ei sen vakavampi. Mutta jos joku haluaa kysymystä pohtia niin kertokaa mielipiteenne kuinka koette kysymyksen. Puskista saa ottaa kantaa aivan vapaasti, oikeastaan siellähän tämän kysymyksen asiantuntemus onkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ainakaan rekisteröidy ja laita kuvaani.
Minulle lirkutellaan jo ihan tarpeeksi.
välillä olla suosittu.....
Mutta se taitaisi vaatia enemmän runoja ja keinotekoiseksi pehmennetteyjä mielipiteitä.
Runoihin pystyn mutta tuohon toiseen en.
ei mua kyllä haittaa jos rekattu immeinen haluaa välillä olla puskalainen. On varmaan joillekkin rekatuillekkin joskus parempi ottaa kantaa asioihin tuntemattomana.
Minä kyllä sallin sen heille, silloin kun siltä tuntuu.
Toki kaikin mokomin. Lähinnä aloitin siitä että mikä on sen viehätys tai motiivi.
peijaiset, kun seittemänmelen kauhu lähti täältä pois. On kuljaa kun palas kaveli lähti ihan vaan sen takia että velvollisuus kutsuu. Muistakin on valmaan yhtä kuljaa. Kiike muljottaa ja kököttää tyhjyyteen tuijotellen. Villi-ihmiset ylittävät olla hauskoja ja kiusaavat monen ison kiljaimen nimimelkkiä. Kun kissa on poissa niin hiilet hyppii pöydälle. Nyyh..
kuin seuraisit sivusta vitsin tapahtumaa jossa hiiret kinastelivat kuka on "kovin kundi"
tähän ei saa otetta. Kissatappelut jotenkin vielä ihmetellen tajuaa, mutta nyt on ihan elilainen asenne. Tänne uskaltaa kulkkia vain hilveän kaukaa. Nyt uskalsin tulla kun muistin sinut kiltiksi mustikka;)faniksi hyl-hyl ..
Kissoille tyypillinen sekä ominaispiirre. Kun ne pääsevät syliini, ne alkavat aina silmät ummessa, suuhymyssä, hyrisevän tyytyväisen kehräämisen. Joskus ne jopa innostuvat kourimaan samalla terävillä piikeillään mun reittäni, mutta en ole niitä kuitenkaan sen takia ajanut poiskaan.
...alkuaikoina "huutelin puskistä" muutamn niin ilkeän viestin, että en halunnut niitä tod, liitettävän minuun, vaikka minuahan ne olivat, vaikka kuinka puskista huutelin ja äkkiä piilióon. Ei se ollut oikein anteeksi näin myöhään:/
Minun mielestäni loukkaukset, hävyttömyydet, epävarmuudet, "koskettelut, "ujostelut tulevat puskista?
Ja tämähän on taas Minun mieleipiteeni=)
Et varmasti ole ainoa noin toiminut kirjoittaja. Minulla on syntynyt sellainen mielikuva että tuo on yleisempää, ei ainoastaan sun muutamana heittona. Mutta onhan se aika inhimillistä. Ennen lapsenakin nakeltiin penkan takaa ohikulkijoita lumipalloilla, ja sitten pääpiiloon kun osui.