On tosiaan totta, että olen syksyn mittaan ollut useasti poissa töistä eri vaivojen takia. Nämä viimeisimmät liittyneet raskauteenkin, ja ovat olleet eri vaivoja, joita nyt on ilmentynyt raskauden edetessä. Nyt menossa rv25.
Esimies töissä oli "huolissaan" minusta, kun olen ollut niin paljon poissa, ja vielä eri vaivojen takia. Yritin sanoa, etten nyt tahallani pois ole jos en ole tosiaan sen verta kipeä etten kykene sillä hetkellä töihin.
Ja tätä ennen olen ollut töissä, vaikka selkäkipuja tullut kumartelusta ja lasten nostelusta(olen pk-työssä siis). En vain yksin kertaisesti uskaltanut olla poissa, kun suhtautuminen poissaoloihini on sen mukaista.
Lääkärikin suhtautuu vaivoihini vähätellen, ja nytkin näki taas ilmeestä, että taas tuo tuli...
Onkos se nyt sit niin, että vaikka kuinka olis kipuja ja särkyjä, siellä töissä pitää vaan olla?
Minulle on monesti lääkärinkin toimesta sanottu, että selkäkivut kuuluvat raskauteen yms. Ja tiedän sen. Mutta jo ennen raskautta ollut selkä vaivoja yms. En kuitenkaan haluaisi loppu raskautta maata toimettomana, jos olen onnistunut rikkomaan selkäni töissä, mutta kuitenkin on ristiriitaisia neuvoja sadellut, niin lääkärin, kuin sairaanhoitajan toimesta. Lääkärin mielestä ei sairaslomalle olisi mitään syytä jäädä.
Yhteensä minulla olisi vielä nelisen viikkoa töitä, mutta jos selkäkivut tästä pahenevat vielä entisestään, on loppuaika aika tuskaa yrittää olla töissä. Tuntuu ettei minua oikein oteta lääkärissäkään vakavasti, ehkä sitten vain kuvittelen kaiken...
Esimies töissä oli "huolissaan" minusta, kun olen ollut niin paljon poissa, ja vielä eri vaivojen takia. Yritin sanoa, etten nyt tahallani pois ole jos en ole tosiaan sen verta kipeä etten kykene sillä hetkellä töihin.
Ja tätä ennen olen ollut töissä, vaikka selkäkipuja tullut kumartelusta ja lasten nostelusta(olen pk-työssä siis). En vain yksin kertaisesti uskaltanut olla poissa, kun suhtautuminen poissaoloihini on sen mukaista.
Lääkärikin suhtautuu vaivoihini vähätellen, ja nytkin näki taas ilmeestä, että taas tuo tuli...
Onkos se nyt sit niin, että vaikka kuinka olis kipuja ja särkyjä, siellä töissä pitää vaan olla?
Minulle on monesti lääkärinkin toimesta sanottu, että selkäkivut kuuluvat raskauteen yms. Ja tiedän sen. Mutta jo ennen raskautta ollut selkä vaivoja yms. En kuitenkaan haluaisi loppu raskautta maata toimettomana, jos olen onnistunut rikkomaan selkäni töissä, mutta kuitenkin on ristiriitaisia neuvoja sadellut, niin lääkärin, kuin sairaanhoitajan toimesta. Lääkärin mielestä ei sairaslomalle olisi mitään syytä jäädä.
Yhteensä minulla olisi vielä nelisen viikkoa töitä, mutta jos selkäkivut tästä pahenevat vielä entisestään, on loppuaika aika tuskaa yrittää olla töissä. Tuntuu ettei minua oikein oteta lääkärissäkään vakavasti, ehkä sitten vain kuvittelen kaiken...
Vastaukset 8
Vanhimmat
itsellä oli aika samaa jossain vaiheessa.kärsin vatsakivuista ja säryistä koko raskauden ja selkäkivuista.saikulla olin vähän väliä viikolta 12 lähtien,saattoi mennä kuukausikin että en ollut saikulla mutta sit taas pakko huilata viikko. töissä suhtauduttiin ankeesti ja mun lääkäri vasta ankeesti suhtautukin. aina just se ilme että "mikäs tolla NYT on" ja kysy siihen äänen sävyynkin. saikkua ei millään meinannut kirjoittaa vaan aina laitto jonkun 3-5 päivää.sanoinkin sille kerran että miten tää kuukausia jatkunut vaiva menee ohi kolmessa päivässä? no hänen mielestään mun vatsa ja selkäkivut eivät olleet "fyysisiä"
niin että mitäs sitten,henkisiä? kysyin sitä.sanoi että kun ei vaivoista ole sikiölle vaaraa. no empä luovuttanut vaan olin saikulla jos tuntu siltä,vaikka sit sen 3 päivää kerrallaan ja taas lisää hakeen.
ei sun siellä töissä ole pakko olla!eikä pidä jos tuntuu pahalta.koita vaan jaksaa se jäljellä oleva aika jotenkin ravata lääkäris ja valittaa.ei muukaan auta.
mulla ei omakohtaista kokemusta ole, mutta mun siskolla myös oli selkäkipuja ja alavatsakipuja just noihin aikoihin...samaa työtä teki myös...siis jos mä olisin sun tilanteessa ni mä paskat välittäisin muiden ajatuksista (tiedän et se ei oo helppoa), kyse on kuitenkin sun ja sun syntymättömän lapsen elämästä. siinä on kuitenkin ennenaikasen synnytyksen riski, jos liikaa rehkit vaikka kipuja olis. aika monet tolla alalla ja myöskin hoitoalalla olevat joutuu olemaan saikulla noiden syiden takia..mun on siis helppo sanoa, mutta yritä olla välittämättä niiden ajatuksista ja ajattele vaan omaa itteäs ja sun vauvaa, siis teidän parasta, tässä tilanteessa saa ja täytyy olla itsekäs. paljon tsemppiä ja hyvää loppuodotusta sulle! :)
Kiitoksia, ihan hyvä tietää ettei tässä ole vain vainoharhainen. :D
Tänäänkin sama lääkäri kirjoitti vain 3 pv sairaslomaa. Ihme, että edes sen kirjoitti.
Pitää sitten ens viikolla neuvolalääkärille jutella ja kysellä, sen nyt luulis ymmärtävän paremmin.
Tuo samainen lääkäri mulle jo alussa sanoi, että ymmärräthän ettet voi olla koko raskausaikaa äitiyslomaan asti poissa... Yritin tänäänkin kysellä lääkäriltä, että miten on nostojen suhteen töissä, kun selkä tulee todella kipeäksi heti kun vähänkin kumartelee tai nostaa, niin saisinko minä enää nostella. Enpä taaskaan saanut kunnon vastausta.
Esimieskin sanoi jo heti alussa minulle, kun olin kauheiden pahoinvointien takia alkuraskaudessa jokusen päivän poissa: "Tiedäthän, ettei raskaus ole sairaus." Voi elämä..
jos et viiti töistä olla pois selkävaivojen takia niin jos vaan mahdollista että muut hoitaisivat sen lasten nostelun ja muun raskaamman osion työstä?
näin teoriassa vois ollakin mahdollista, mut käytäntö osoittanut toista. Ei vaan joka nostoon ole mahdollista, jos satun pienten puolella olemaan. Mutta, jos menee tosi kipeäksi, niin sitten kylmästi olen poissa, vaikka poisaoloja kertynyt jo paljon. ;)
monet käyttää raskautta hyväksi, kun työt ei oikein maistu. Sen vuoksi lääkärilläsi saattaa olla epäilevä asenne. Enkä tarkoita, että sinä tekisit näin. Varsinkin jos syyt vaihtelee kerta toisensa jälkeen. Työnantajaa taas harmittaa, että olet eri syiden vuoksi saikulla, etkä näin ollen putoa kelan sairaspäivärahoille..
Mullakin työ on fyysisesti raskasta, koko päivä jaloillaan, nosteluja yms. Alkuun mietinkin miten sitä pärjää raskauden kanssa. Onnekseni oon voinut tosi hyvin ja pärjännyt töissä ilman sairaslomia tähän asti (rv27). Nyt ekaa viikkoa olen saikulla selkäkivun vuoksi, tosin mulla sen saattoi aiheuttaa turha rehkiminen vikonloppuna kotona..
Ihan turhaa saikusta on potea huonoa omatuntoa, sinun ja vauvan vointi on nyt kuitenkin tärkeintä.
letko kokeillut tukivyötä?
Vaihda hyvä ihminen lääkäriä jos sillä kenellä käyt,on vaivoihisi noin nuiva suhtautuminen.
Mulla oli niin ihana lääkäri,että passitti lomalle vaikka mä oisin vielä mennyt töihin:)
lääkäri vaihtuu väkisinkin ihan parin viikon sisään, kun muutamme toiselle paikkakunnalle. Mutta jatkossa hoidan asiani neuvolan kautta, ne ainakin ymmärtävät mikä on sekä äidin -että lapsen etu.
Tukivyötä en ole kokeillut, mutten tiedä onko siitäkään apua, kun selkä on jo "niksahtanut".. Kaikkea on tietenkin hyvä kokeilla, mutta on työn raskaudessakin haittansa, vaikka mitä apuja saisi välineistä.
Mutta selvä on, etten sille lääkärille enää halua lainkan mennä. Lääkärinhän luulisi näin yleensä luovan keinoja helpottamaan oloa eikä päinvastoin pahentaa oloa omalla asenteellaan ja välinpitämättömyydellään. Oikea suhtautuminen lääkärin osalta helpottaa jo kummasti vaikkei mitään olisi tehtykään. :)