Tämän vuoden muistan loppuikäni.
Ensin kuoli äiti ja sitten paras lapsuuden kaveri.
Sitten tarjottiin eräs projektityö ja ehdoista sovittiin.
Mikään työnantajan lupauksista ei pitänyt paikkaansa vaikka yritin saada korjausta. Sikamaista välinpitämättömyyttä heiltä, vaikka oman pomonikin pelastin ahdingosta saatuaan jonkinlaisen hermoromahduksen ko. projektissa.
Kun sovitut asiat eivät toteutuneet, irtisanoin itseni.
Ajattelin, että 8 viikkoa karenssia, so what?
Tietämättäni laki onkin muuttunut, joten Työvoimatoimikunta pätkäisi karenssin toistaiseksi, ja sitä on jatkunut jo 4 kuukautta ja jatkuu kai hautaani asti.
Päätöksestä ei saa valittaa.
KELA:n kautta voi hakea muutosta, joka menee käsittelyyn työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan Helsinkiin, ja siellä käsittelyaika on VUOSI.
Sossusta en mitään tule saamaan, kun on omia varoja.
Jo on maa mallillaan!! Ja vielä oikeusvaltio, mukamas.
Arvaattekin, että aloin ryyppäämään.
Sitä onkin tässä kestänyt kolmatta kuukautta, mutta nyt on lyötävä lossit päälle, muuten hauta häämöttää.
Ensin on saatava itsensä kuntoon ja hakeuduttava mihin töihin hyvänsä tai jollekin pitsinnypläyskurssille tai alettava elannon saamiseksi rikolliseksi. Siinä ainoat vaihtoehdot, kun uuden lain mukaan perusturvakin voidaan lakkauttaa määräämättömäksi ajaksi.
Vaahtosin tässä lähinnä oman pahan olon helpottamiseksi.
Ensin kuoli äiti ja sitten paras lapsuuden kaveri.
Sitten tarjottiin eräs projektityö ja ehdoista sovittiin.
Mikään työnantajan lupauksista ei pitänyt paikkaansa vaikka yritin saada korjausta. Sikamaista välinpitämättömyyttä heiltä, vaikka oman pomonikin pelastin ahdingosta saatuaan jonkinlaisen hermoromahduksen ko. projektissa.
Kun sovitut asiat eivät toteutuneet, irtisanoin itseni.
Ajattelin, että 8 viikkoa karenssia, so what?
Tietämättäni laki onkin muuttunut, joten Työvoimatoimikunta pätkäisi karenssin toistaiseksi, ja sitä on jatkunut jo 4 kuukautta ja jatkuu kai hautaani asti.
Päätöksestä ei saa valittaa.
KELA:n kautta voi hakea muutosta, joka menee käsittelyyn työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan Helsinkiin, ja siellä käsittelyaika on VUOSI.
Sossusta en mitään tule saamaan, kun on omia varoja.
Jo on maa mallillaan!! Ja vielä oikeusvaltio, mukamas.
Arvaattekin, että aloin ryyppäämään.
Sitä onkin tässä kestänyt kolmatta kuukautta, mutta nyt on lyötävä lossit päälle, muuten hauta häämöttää.
Ensin on saatava itsensä kuntoon ja hakeuduttava mihin töihin hyvänsä tai jollekin pitsinnypläyskurssille tai alettava elannon saamiseksi rikolliseksi. Siinä ainoat vaihtoehdot, kun uuden lain mukaan perusturvakin voidaan lakkauttaa määräämättömäksi ajaksi.
Vaahtosin tässä lähinnä oman pahan olon helpottamiseksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tilanne! mutta viina ei auta tuohon kuten jo totesit. Voimia.
tätä palstaa seuraan puhumatta kommentoin.
Tässä tapauksessa haluan U-Ö:lle kommentoida:
Pyri ottamaan kaikki mahdollinen hyöty itsellesi systeemin ulkopuolella olemisesta edes vähäksi aikaa. Tää systeemihän on kuten hyvin tiedät: ''syvältä''! Elämää on myös niin Nokian kuin Kymin Takana.
Vaikka vihaisit kauapuuroa mölöä! : Juts Do It! Jatka sillä paremalle tielle! Treenaa! Usko itseesi! Se on sun mahdollisuus pysyä pinnalla! Kevät koittaa ja Sun hakus alkaa... niin työ- kuin sillä toisella rintamalla!
Ammatti-örveltäjiä tarvitaan aina! ''Just trust me''!
yst,terv, Bub
Teet minkä hyvänsä rikoksen, saat määräaikaisen rangaistuksen, mutta jos siis otat lopputilin, niin yhteiskunta potkii lisää päähän ilman mitään määräaikaa!
Eihän täällä jää muuta tekemistä, kuin loisiminen ja ryyppääminen.
Mutta muistan minäkin jotakin.
Vanhukset tosin kuolivat jo kymmeniä vuosia sitten. Mutta heti alkuvuodesta oli erään paraan nuoruusystiksen hautajaiset, tais juoda ittensä hengiltä. Niissä olin. Sitten oli parit muutkin hautajaiset, niihin en pystynyt enää menemään.
Reilu vuosi sitten olin projektiluonteisesti aikas stressiduunissa. No duunissa ja duunissa. Työelömövalvennuksessa. Mutta tein elämäni julisteen ja pari muutakin mainetekoa silloin. Palkkana viissatanen kuussa 8 ekee korotusta päivässä työmarkkinatukeen. Ai niin ja ruusufinni, mikä puhkes stressistä tuli kaupan päälle.
No sitten paneen firmaa pystyyn. Sellainen pikkuinen takapakki, että luulin sitä ihotautia ensin syöväksi. Meni vähän motivaatiot.
Päivärahoilla ollut viimmeks joskus 2004. Siitä asti tulot olleet joutavien työvoimapoliittisten koulutuksien, orjatöiden sekä vaimon armeliaisuuden varassa.
Tälle vuodelle en ole käynyt työkkärissä, siitä mitään hyötyä ole minulle. Töpäri on sekin mielissään, olen poissa tilastoista.
Kerran kävin A-klinikalla. Sattui terapeutiksi mimmi, joka höpisi koko ajan AA:sta. Hmmmm. uskonnottomalle ihmiselle. Se peli jäi siihen, koittanut kohtuullisella menestyksellä olla välillä kuivilla itekseen sen jälkeen.
Soskusta en ole mitään kysynyt, on osaketta ja kesämökkiä ja viistoista vuotta vanha uutena ostettu mersunromu parkkipaikalla....
Jaa, kesällä jäin mottiin kesämökille. Mulla kulku sillan yli sinne. Silta romahti ja auto sattui jäämään väärälle puolen sitä. Siinä meni yks duunihomma sivusuun, kun hakkasin viidentuuman rautanauloja vesisateessa kakkosvitosiin, sillä aikaa kun olisi pitänyt olla tahkoamassa rahaa toisessa päässä Suomea.
Nojaa. Nyt loppuvuonna olen jaksanut aktivoitua taas näihin työkuvioihin. Tein pitkästä aikaa duuniakin ja sain vähän palkkaakin siitä. Y3.sta olen täytellyt ja pankkilainahakemusta kans. Olisi vähän laskutettavaa duuniakin tiedossa. Se hyvä.
Tuli valitettavasti suututettua juovuspäissään yks alan tärkeimmistä organisaatioista. Liiketoimintalupa voi olla lujassa. No pitää koittaa keksiä jotain.
Maailma tosiaan on jotenkin mallillaan. Näistä juppibuumeista tai hyvinvointiyhteiskunnista, nousukausista, työvoimapulista, jne ei ole itselle kertynyt mitään kokemuksia. Eikä oikein sosiaaliturvastakaan.
Sitä pitää vaan koittaa paukutella. Kokolaidallisia sinne ja tänne. Tarpeekseen kun paukuttaa niin sitä joko osuu johonkin tai sitten joku veetunnuttuaan ampuu täyslaidallisen sua päin ja uppoot sitten ite.
Jaapajaa, sain tuossa parit viikot sitten kuulla että tämä organisaatio( mistä mainitsin aiemmin) on laittanut meitsin panna-listalle. Ei ikinä palkkatöitä omalta alalta, siis ainakaan Suomesta.
Ihme nipotusta, vaikkakin olin kännissä, niin en veetuillut kellekään tai puhunut äärimmäisiä typeryyksiä. Niitä normaaleita vaan. Koitin vain vaihtaa kolleegan kanssa kuulumisia.
Juopoteltua on tullut liikaa. On ollut nääs tuota aikaa liikaa. Tässä jonkinlainen kuivumisprosessi menossa. Vuodenvaihteen jälkeen kun pitäisi olla iskussa. Tuli ihan selvästä päästä tehtyä pari senverran isoa sopparia, että niistä tuurillaan on tuloa tiedoksi pitkäksi aikaa.
Niin, jos on hommia ja motivaatiota, niin ei kerkee juopotteleen liiallisesti. Joutilaisuus on pahasta. Monet juopotteluun taipuvaiset ihmiset ovat pirun hyviä työmiehiä.
Muistan yhden tyypin joka oli periaatteessa asunnoton alkoholisti. Se asui firman varastossa paperipaalien päällä. Joi toki viikonloput. Mutta ikinä ei ollut poissa töistä ja niin helevatan ahkera, etten montaa sellaista ole koskaan nähnyt. Sitäpaitsi pitänyt pintansa yli kymmenen vuotta. Nyt kuulemma jo oma luukkukin.
No tuli itsenikin vaahdottua. Ois hommia tossa päivemmällä ja kun unirytmit on vähän sekavat niin tulee useasti roikuttua jossain nettipalstoilla tai chateissä ihan aikaa kuluttaakseen. Ja höpistyä asioista jotka eivät ketään kiinnosta.
So what. Ei näitä pakko ole lukea.
Pitäisi olla perhemaasturi, velkaa paljon ja ura putkessa, niin kuuluisi yhteiskuntaluokassa ns. eliittiin.
Erinomainen vaihtoehto selviytymiskeino ns. pakoreitti on kikkailla itsenä työkyvyttömyyseläkkeelle, jossa lähes terveenä saa kohtalaista palkkaa ja voi vaikka harrastaa tai antaa ihmisille tällä palstalla ilmaisia hyviä neuvoja.
Kun jumitut noiden kahden mallin väliin, jossa et vielä ole tarpeeksi hullu tai tarpeeksi alkoholisti, ja sinulla sattuu olemaan vielä vaikka vähän omaisuutta, eli et ole tarpeeksi köyhä, niin olet yhteiskunnassa lähes täysin omillasi.
Niin tämä ihmisen elämä on rakennettu. Sinun pitää pärjätä tai sinun pitää luovuttaa. Se taas on ihmisen oma valinta.
Otan osaa Äitisi poismenon johdosta.
Miten voi olla kannattavaa luovuttaa?
Nekin jotka ihan oikeasti tarvitsisivat rahaa esim. lapsille vaatteisiin tai omiin lääkkeisiin, joutuvat tyytymään sossun luukulla pykäläopetukseen!
Jos luovuttaminen olisi oikeasti kannattavaa, sitä tekisi usea.
Mustavalkoinen ajattelu ylläpitää yhä sitä harhaluuloa, että nyky-suomessa köyhä saisi ilmaista rahaa jostain.
Ilmaista rahaa saa vain jos on esim Mikael Lilius, Fortumin toimitusjohtaja.
Tautisi nimi on ahdistus! Hommaudu nyt jonkin pätevän yksityislääkärin puheille. Alkoholi auttaa ahdistukseen....MUTTA kääntyy ennenpitkää itseään vastaan ja tilasi pahenee. Hyvillä lääkeillä saat pääsi kuntoon ja pystyt tekemään järkeviä päätöksiä. Älä mene mihinkään terveyskeskukseen...ei ne osaa ja siellä leimaantuu.
Olen itse tämän tapaisesta asiasta sairaslomalla ja syön lääkkeitä...olo alkaa olla todella hyvä!
Ei kai se lääkärissä käynti vaikuta nykyiseen loppumattomaan karenssiin ja tulottomuuteen? Vai?
Ahdistusta, syvää masennusta ja unettomuutta on kyllä riittänyt ja apu olisi paikallaan, mutta kun olen riippuvuuksiin taipuvainen, niin vähän pelottaa ne mömmöt, etten vaan jää niihin koukkuun?
Tulee monasti mieleen, että tämän yhteiskunnan löysän alkoholipolitiikan ja alati tiukkenevan sosiaalipolitiikan tarkoitus onkin se, että kaltaiseni perusturvastakin ulos potkaistu juoppoluuseri juo itsensä hengiltä.
Hyvin tuo valtion linjaus tuntuu nykyisin toimivan. Yli 1000 vainaata vuodessa.
Kerran yksi valtion virkamies verhotusti puhui radiossa tähän suuntaan, että valtion ja kuntien sosiaalikulut laskevat, kun viina vie syrjäytynyttä kansaa hautaan.
Ei ole sinällään mitään neuvoja minulla Sinulle. Vain jaaritusta, se tosin lie aika tavallista joka paikassa.
Pahin asia sulla lienee tulottomuus. Pitää puhua sydäntäraapaisevasti työkkärissä että haluaa uuden ammatin. Itsellä se toimi kaks kertaa. Pääsin siis orjatyövoimakurssille kahesti melkonopealla aikataululla kun olin "hurmannut" työkkärin tädin. Alentavaako??? no oli ja on vieläkin. Tarkoitus kuitenkin pyhittää keinot.
Niistä ei paljoa makseta, mutta olipahan paikka minne mennä aamulla ja saa kauravellinsä makseltua.
Aloitukseesi kommenttina: Nykyisin kuulemma saa soskusta joskus apua jos vaikka onkin omaisuutta. Aikanaan oli juttu jossain lehdessä työttömästä luuserista joka oli koittanjut hakea apua soskusta. Kommenttina oli ollut että sullahan on puhelinasake, myy se ja palaa puolen vuoden kuluttua tänne. Tää oli muistaakseni Tampereella. Vanhassa punaisessa kaupungissa...
Kyllä lekurilla käynti voi vaikuttaa elintasoosi. Jos saat itsesi kondikseen, niin sitten on helpompi hoidella noita toimeentuloasioitakin.
Kertomus lopuksi. Mulla yks lapsuuskamu. Joi ittensä monien vaiheiden jälkeen asunnottomaksi alkkariksi Stokikseen. Tässä kesällä tapasin pitkästä aikaa.
Oli uus emäntä, aika uus auto, vuokra-asunto sekä asuntoauto. Oli aikanaan istunut jonkin sillan alla. Miettinyt eloaan. Ja sitten lintannut puoliksi juodun valkkari pullon jokeen, hakeutunut hoitoon jne.
Ei kulje AA:ssa, ominpäin on pärjännyt. Ekan duunipaikkansa oli saanut vanhasta ammatistaa, oli soittanut ja suoraan puhelimessa sanonut että on ollut juoppona siltojen alla. Oli saanut duunin ja siitä se oli alkanut kiivaalla tahdilla parantumaan elämä.
Sitä suhdetoimintaa ja oikeitten ihmisten löytämistähän tää elo on. Alas kuule katteleen ympärille. Kaikki on aina mahdollista.
Lääkärillä käynti ei sinällään riitä kuin siihen että saa hoitosuhteen alkamaan ja ammattilaisen kanssaan hoitamaan terveyspuolta kuntoon kokonaisvaltaisesti ja pitemmällä tähtäimellä. Kunhan vaan itse asennoituu vilpittömästi ja vakavissaan.
Mutta tämähän selvää.
Se minun asiani oli se, että miten olisi pitkä sairausloma, sairasloma, suomeksi.
Näyttäisi siltä että sinulla on jo täydet perusteet sairauslomalle. Ja sen kirjoittaa lääkäri. Ajattele sairauslomaa vaikka väliaikaisena, pitkäkestoisenakin vain välivaiheena matkalla parempaan tulevaisuuteen.
Nyt seuraa pitkä sepustus, yritä saada juonesta kiinni, vaikka sekava onkin, ne pääasiat sieltä.
Yritän vain tuosta toimeentulosta ja sairaslomasta.
Käytännössä, menisit lääkärille ja kertoisit hänelle asiasi rehellisesti, että olet loppuunpalanut, ahdingossa, fyysisesti ja psyykkisesti täysin loppu, itsetuho ajatukset vaivaavat, olet romahtamassa. Sanot näin, vaikka niin ei aivan täsmälleen olisikaan. Sen verran joutuu ehkä näyttelemään, mutta se on pelin henki, ei vahingoita muita. Kokonaisuus ratkaisee ja sairasloma voisi olla portti yleiseen kuntoutumiseen. Mikäli et jo ole tätä mahdollisuutta ottanut huomioon.
Ensin pitäisi tulla kuukauden sairausloma A-lääkärintodistuksella, jonka jälkeen tilanne arvioidaan ja, tietysti, loma jatkuu psykiatrin kirjoittamalla B-kääkärinlausunnolla, jonka saat koska sen tarvitset. Pelaa peli oikein. Sitä tämä joskus on ja keinot on käytettävä kun tiukille menee. Ei ole muilta pois.
Niinkuin oikein aavistit,on sairautesi siis tässä vaiheessa todettu olevan henkistä laatua, luultavimmin esim. pitkäaikainen krooninen masennus, lisäksi vaikeaa paniikkihäiriötä, sos.tilanteiden pelkoa ym. Siitä siis B-todistus. Ja loma jatkuu, nyt todennäköisesti jo kuukausia aina kerrallaan, jopa puoli vuotta. Välikäynteineen enintään noin vuoden, jonka jälkeen toimenpiteistä en varma. Ota selvää ke-lasta.
Saattaa olla että lääkäri kannattaa valita yksityiseltä puolelta, ovat siellä kuulemma enemmän vakavissaan. Ellet sitten omaa hyvää lääkärisuhdetta jo valmiiksi, vaikkapa terv. keskuksen omalääkärin kanssa.
Ja siitä taloudesta sitten. Ke-lan tiskille täyttämään sairauspäiväraha-hakemus. Neuvovat siellä, täytätte yhdessä vaikka. Sairauspäiväraha alkaa juosta heti, suoritukset kerran kuussa, ensi maksu noin kahden viikon kuluttua ensimmäisessä lääkärintodistuksessa seisovasta sairastumispäivästä. Huom. tietääkseni päivärahan laskennassa huomioidaan kuluneen vuoden ansiotulot. Ainakin kolmen edellisen kuukauden. Mutta sinähän ollut työkkärissä? Hmm. ota selvää. Kelasta. Anyways, päiväraha ei suuren suuri, mutta varma !, ja kuuluu sinulle.
Ja on parempi kuin ei mitään, pienimmilläänkin samaa luokkaa kuin perustyöttömyysraha. En ole varma pennilleen.
Jos et jaksa heti lääkärissäkäynnin jälkeen laittaa pvr-anomusta, niin maksetaan kaksi kuukautta takautuvastikin. Mutta tietty heti pitää anoa että rahaa tulee nopeasti.
Mutta mikä tärkeintä, vapaudut piinasta ja työkkärin nöyryytyksiltä.
Niin ja ilman muuta myös asiallinen kontakti sossun kanssa kannattaa aloittaa, kohtelias mutta pitkäjänteinen ja määrätietoinen. Se alkaa siten että varaat ajan sos. työntekijällesi, joka löytyy paikkakuntasi sosiaalitoimistosta. Leuka pystyyn vaan, ja esittämään asia. Yhdessä selvitätte mihin etuuksiin sinulla on oikeus. Ota etukäteen parhaasi mukaan selvää itse. Kaikenlaista tukea on mahdollista saada nykyään, mutta aina voi joutua pelaamaan, esim. omaisuuden kanssa. Jos asia niin vaatii, on pidettävä puolensa. On otettava selvää itse.
Mutta myös sossu kertoo kunhan maltilla ja varovasti, mutta sitkeästi utelee, pyytää. Joo, tiedän melkein mitä aiot tähän sanoa, mutta pyytämättä, vaatimatta ei saa kuin tyhjää. Ei ole häpeä vaatia sitä mikä ihmiselle lainkin mukaan kuuluu, vaikka itse ei aina edes tietäisi mitä kaikkea kuuluu.
Jos sairausloma sitten jatkuu pitkään, noin vuoden kuluttua on mahdollisuus hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle, joka suht varmasti toteutuu, mikäli olen vähänkään ymmärtänyt mahdollisuuksiasi ja tilannettasi. Tätä vaihtoehtoa voi olla silti syytä punnita; ei ehkä paras mahdollinen, henkisesti varsinkin riippuu tyypin luonteesta ja tilanteesta, ainakin iästä?
Heittäytyä eläkeläiseksi, miltä kuulostaa?
Jaa, että mitäs jos et saa sairaslomaa?
Kyllä saat kun vaadit ja esität asian niin painavasti ja vakavat syyt että lääkärin on pakko kirjoittaa sairaslomaa. Ja nimenomaan psyykkisistä syistä, se on pitemmän kaavan edellytys.
Kuntoutuminen ja yritys paluuseen takaisin normaalielämisen ja työssäkäynninkin rytmiin on kai aina se tavoiteltavin. Mene ja tiedä.
Tämä oli vain yhden meikäläisen lyhyt neuvo, ei ehkä mikään hyvä edes, yksityiskohdissa varmaan klappia rajusti, mutta jotain, että tulisi tuo idea edes tietoosi. Vaikka varmaan jo tiesit.
Niinkuin senkin että huikkailu ei kumminkaan kannata.
Koko kirjoituksen saa ampua alaskin. Jos olen jossain hakoteillä niin toivottavasti joku korjailee. Kun ei ole varmaa tietoa, vain ehdotuksia mietittäväksi ja itse selvitettäväksi.
Että: "jos vaikka jotenkin noin, tuohon suuntaan lähtisin etsimään ratkaisua". Ja jos ei, niin sitten jotenkin muulla tavoin.
Lopuksi; tämä on vain yksi vaihtoehtoinen tapa ja tie järjestää isoja perusasioita. Enkä voi tietää onko edes tässä tapauksessa mahdollinen. Jollekin muulle saattaa olla. Ja oheen tarvitaan aina muutakin että elämä kokonaisuudessaan tervehtyy. Ihminen valitsee.
Ps. Lääkäri on korvat hörössä ja hymyilee kun muistat muistuttaa, että sairauslomallahan voi sitten rauhassa koittaa niitä "mömmöjäkin", tohtori se siitä tykkää ja on myöntyväisempi lomaan, kun on suostuvainen ja kiinnostunut lääkinnän puoleen, vaikkei sitten söisikään.
Jotkut saa lääkkeistä apua, jotkut ei, ei voi tietää etukäteen.
Sellaista sekin on.
Paljon voimia jatkoon hyvä U-Ö.
T. kuivaretkahduksen jälkeisen kirjoitusheivarin saanut juoppoluuseri nro 1001?
Älä usko tuota lääketehtaan hopottajaa, se saa itse bonus-lääkkeitä kun uittaa sinuakin koukkuun.
Saat myös uskoa, ettei kukaan "kilteistä lääkkeistä" puhuva usko itsekään niiden kiltteyteen. Ainakaan teot eivät välttämättä ole kilttejä.
OIkeampi luku viinan aiheuttamille kuolemille lienee 3.500 juoppoa/vuosi.
Just julkistettiin tilasto, jonka mukaan maksakirroosiin yms. kuolee jo kuusi henkeä päivässä, eli reilu 2.000 vuodessa.
Sitten vielä itsemurhat, onnettomuudet ja tappelunnujakat, paleltumiset yms. eli oikea luku lienee todellakin 3.500 ja se tekee kymmenen päivässä.
Kaikista noista luettelemistasi vaikeista oireista sinun kannattaa ENSIN yrittää eroon luonnonmenetelmällä, eli kun viina niitä selvästi aiheuttaa, ne juomisen lopettamalla TODENNÄKÖISESTI katoavat.
Jos lopettaminen ei onnistu, vasta sitten menet lekurille puhumaan, että pitäisi saada sekakäyttö käyntiin. Siellä tietävät miten sekakäyttäjäksi aletaan!!!
http://piv.pivpiv.dk/
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
1. kaveri ei pysty lopettamaan juomista.
2. kaveri hakee lääkäriltä lääkkeet.
1 2. kaveri juo edelleen alkoholia ja syö lisäksi saamiaan lääkkeitä = sekakäyttö!
Ei pitäis olla niin helvetin vaikeeta.
Minusta tilanteesi entisessä työpaikassa vastaa henkisten työsuojelumääräysten rikkomista:
"Mikään työnantajan lupauksista ei pitänyt paikkaansa vaikka yritin saada korjausta. Sikamaista välinpitämättömyyttä heiltä, vaikka oman pomonikin pelastin ahdingosta saatuaan jonkinlaisen hermoromahduksen ko. projektissa.
Kun sovitut asiat eivät toteutuneet, irtisanoin itseni."
Kertomasi mukaan yritit myös saada tilannetta korjaantumaan, tuloksetta.
Toivotavasti olet jonkun ammattiliiton jäsen. Sieltä osaavat neuvoa. Katsoin itse oman liittoni sivulta asiasta ja siellä on esimerkki, miten voisi yrittää toimia (rullaa sivu alas asti, se on siellä):
http://www.erto.fi/tyosuhdeneuvonta/tyosuhdeopas/tyosuojelu/
Kun irtisanoutumisesta on jo kulunut näin kauan, voi olla hankalaa saada pitäviä todisteita, mutta kannattaa ehkä yrittää. Ainakin hermoromahduksen saanut työtoverisi on mahdollinen lausunnon antaja, ehkä projektissa oli muitakin, joiden kohdalla henkinen työsuojelu lyötiin laimin. Jos pystyt osoittamaan, että sopimukset eivät pitäneet, niin aina parempi.
Lisäksi kannattaa varata aika psykiatrilta ja kertoa tilanne, joka kuormitti sinua psyykkisesti niin rankasti, että ainoa vaihtoehto mielenterveyden säilyttämisen kannalta oli irtisanoutuminen. Hän voinee kirjoittaa lausunnon kuormittumisestasi projektin aikana.
Minun ymmärtääkseni Suomessa kaikkien viranomaisten päätöksistä pitäisi olla mahdollinen valitustie. Muuten tämä ei ole oikeusvaltio.
Voimia tämän asian kanssa ja osanottoni raskaiden menetysten johdosta.
En siis lisää mitään, vaan totean että mainiota.
Vaikka ei minua koskekaan niin noin pitäisi yrittää toimia, riippuen aina tilanteen yksityiskohdista, niitä kun ei tässä tiedä. Mutta loisto siirtovaihtoehto. Voimille voi ottaa henkisesti mutta oikeuksistaan täytyisi myös yrittää pitää kiinni. Arvaamaton hyöty itsetunnolle pitkässä juoksussa. Kunhan ei käy "tuulimyllyjä vastaan."
Se mikä minua kiinnostaa on, että voisikohan tuollaisessa tapauksessa, mikäli sairastumisen voi näyttää toteen, tämä psykiatri kirjoittaa esim. sitä sairauslomaa takautuvasti, jos se siis tulisi kyseeseen, alkaen siitä irtisanoutumishetkestä? Voisi saada siltäkin ajalta ainakin sen sairauspäivärahan, ehkä? Ei varmaankaan?
Sain ihan varteenotettavaa tietoa.
Liekö esimerkki juopon yltiöpäisyydestä ja itsekeskeisyydestä, kun krapulapäissäni ja hullun kiilto silmissä olen öiden pimeydessä tehtaillut sähköpostit kolmelle ministerille ja kahdelle kansanedustajalle?
Alkaa jo itseäkin naurattamaan, niinkuin ne alkaisivat yhden ihmisen asiaa syynäämään, mutta jospa asia onkin laajempi?