viuhahtaja

Spede teki parhaat tuotoksensa juuri 60 ja 70-luvulla.
Mieleeni tulevat näin äkkipäältä ainakin X-Paroni ja Leikkikalugansteri 60-luvulta.
Samoin 70-luvulla Spedeltä tuli aika hauska länkkäriparodia (nimeä en muista juuri nyt), missä esim. Simo Salminen oli Härmän hitain.. Sitten vielä tämä yksi Speden parhaimmista elokuvista, missä ne tekevät elokuvaa ja matkustelevat ympäri suomea kuvaamassa. Lopussa he ovat lapissa missä loppuu rahat. Se oli aika hulvaton leffa kaikinpuolin Speteltä.
80-90 ja 2000-luvulla hänen työt olikin sitten jo ihan muuta ja säälittävää katseltavaa. Elokuviin mahtui muutama hyvä heitto, mutta monet vitsit Spede osasi pilata venyttämällä niitä liikaa ja liian pitkiksi (tai toistamalla samankaltaisina liikaa).
No silti täytyynostaa Spedelle hattua noista alkuaikojen hulvattomista elokuvista, joista saamme nauttia toivottavsti vielä joskus lisää (ainakin televisiosta).

Viu-hah-hah-taja on paikoin uskomattoman hauska, siinä on kieltämättä Speden tuotannon 70-luvun hauskimmat jutut. No on Uunoissakin hetkensä. Viuhahtajan muistettavimpia kohtauksia on Leo Jokelan alkoholisti puiston penkillä, joka ymmärtääkseni jäi Jokelan viimeiseksi rooliksi. Vanha ja väsynyt mies näyttää nuoremmilleen mitä komiikka on. Myös Sämpy varastaa jokaisen kohtauksen missä näyttelee, aivan uskomaton suoritus häneltä. Mainittakoon vielä Jyrki Kovaleffin roolihahmon nimi, se oli Tri Pehmojeff.

Minun suosikkini on aina ollut Uuno Turhapuro. Hänestä voi vetää helposti yhtäläisyyksiä sellaisiin suomalaista kansanhuumoria edustaviin perushahmoihin kuten Lapatossuun tai Pekka Puupäähän, jotka hekin koettivat mukavuudenhalullaan puijata tehokkuutta arvostavaa järjestelmää. Uuno vain on vienyt vastarintansa paljon pidemmälle heittäytymällä häpeämättömästi hyvinvointivaltion siipiveikoksi.

Hänen sosiaalipummissaan on häkellyttävää anarkismia, boheemia nautiskelijaa ja kadehdittavaa viekkautta, jonka yli eivät statusta syöttinään käyttävät poliitikot tai teknokraatit pääse jyräämään. Uuno on kipeä muistutus korkeaan elintasoon pyrkivän kilpailumentaliteetin kauheasta epäonnistumisesta. Tähän herroja narrinaan pilkkaavaan välinpitämättömään veijariin on kaikkien protestihenkisten helppo samaistua. Katsojat vaistoavat, että Uunon kaltaiset kortistoihin tai pakkopaitoihin sopeutumattomat hullut ovat huomispäivän sankareita.