Minä nyt ketään murhaisi
- Ai minua vai, kysyin asianajajaltani Lars Långilta ihmeissäni, - miten poliisi voi minua epäillä murhaajaksi? Minullahan on alibi koko päivälle.
- En minä sitä tarkoittanut, vastasi Lars. - Tarkoitin että he epäilevät kaikkia joiden he uskovat siihen rahankuljetusryöstöön sekaantuneen.
- Uskon asia se tosiaan onkin, kommentoin vielä, - ketäänhän ei ole todettu syylliseksi.
Raimo Ryökäs oli murhattu harkitusti myrkyllä. Bacardicolaan sekoitetulla suurella määrällä talliumia. Hänen kätensä olivat sidotut tuolin käsinojiin, seikka joka varmisti poliisille kyseessä olevan murhan. Murhatulla oli eläessään paljon vihollisia. Muitakin kuin minä. Hän oli häijy, hänen sosiaaliset taitonsa olivat nollaluokkaa.
Rikosnimikkeeksi poliisi laittoi ryöstömurhan. Ainakin rahaa ja puhelin oli viety. Tai eihän se mikään puhelin ollut. Se oli helvetin kallis leveilyesine jolla pystyi myös hoitamaan puheluliikenteen. Ryökäs oli hankkinut markkinoiden kalleimman puhelimen ja upottanut siihen kultasepällä timantteja. Paljon. Se saattoi olla nyt yksi maailman kalleimpia puhelimia vaikka kukapa niistä tietää. Järjetön esine, koska sen tekniikka vanhenisi muutamassa vuodessa. Tosin timantit oli asennettu niin, että ne voi irroittaa ja vaikka siirtää seuraavaan esineeseen.
Ryökäs oli ollut epäiltynä rahankuljetusauton ryöstöstä. Muutaman muunkin miehen tekosia tutkittiin ja heitä kuulusteltiin, minua muiden mukana. Kaikki epäillyt kuitenkin naisseuralaisineen todistivat toistensa alibin. Poliisi ja syyttäjä eivät saaneet aineistoa edes niin loogiseksi, että meitä olisi lakitupaan viety. Asia oli nyt poliisin pöytälaatikossa ja valtava summa rahaa kateissa.
Ryökkään elintaso oli kuitenkin pian ryöstön jälkeen hypännyt aivan uusiin atmosfääreihin; uudet asunto ja urheiluauto, leuhkaa kasinoelämää. Kasinoita siksi, että hän harrasti uhkapelejä aina kun vaan tilaisuus tuli. Kenenkään muun epäillyn rahatilanne ei näyttänyt kohentuneen samalla tavalla.
Koska poliisin kiinnostus oli taas Ryökkään murhan takia herännyt ryöstöstä epäiltyä ryhmää kohtaan, hankin itselleni asianajajan. Palkkasin siskoni miehen mutta en sukulaisuuden takia, vaan koska hän oli maan parhaita tällaisissa. Perehdyttyään juttuun hän teki muutaman oletuksen tapahtumien kulusta, jotta voisimme ennakoida hyökkäykset ja puolustautua.
- On mahdollista, että murha ei liity ryöstöön ollenkaan, tuumi hän, - mutta silloin sinulla ei ole huolta ainakaan sitä kautta.
- Niinpä, vastasin, - siispä pitäydytään vaan tässä ryöstöön liittyvissä asioissa.
- No, sitten on tällainen kuvio mahdollinen: Ryökäs on jotenkin saanut valtaosan rahoista hallintaansa eikä jaa niitä oikeudenmukaisesti. Muut ovat käärmeissään, mutta eivät voi mitään, koska rahojen sijainti on vain hänen tiedossaan.
- Joo, kuulostaa järkeenkäyvältä. Jatketaan siitä, sanoin hyväksyvästi.
- Se edellyttäisi varmaan, että Ryökäs olisi melko tyhmä. Kyllähän sen järkimies tietäisi, miten siinä tulisi käymään.
- Kyllä. Paitsi että tuo melko tyhmä on turhanpäiväistä ruotsinsuomalaista sievistelyä. Sen kaikki älykkyys oli vaihtunut raakuuteen ja häijyyteen. Toisaalta, jatkoin hetken harkinnan jälkeen. - Katsos kun tuollaiset asiat sekoittavat ihmisen joskus ihan... - vai mitä itse tuumaat? Sisko nimittäin paljasti, tosin ihan vahingossa ja on sitä jo katunut, että sinulla on pelivelat aika pahasti kasaantuneet.
- No voi saatana sitä vaimoparkaa. Mutta mitäs sitä kiertämään, niin ikävästi on päässyt käymään. Pelaamisen olen lopettanut, mutta pakko niistä veloista on vielä selvitä. Perheenkin takia. Mutta siitä murhasta: tappaminen on kuitenkin laiton teko, vaikka äijä olisi itse piru.
- Niinpä. Tai pitää sitten tappaa niin monta että saa suuren sotasankarin kunnian.
- Jaha, sinun anarkiaasi taas, moralisoi juristini. - Tässä on nyt kuitenkin tosi kyseessä ja lainvalvojat uhkaavat sinua. Se ryöstöepäilykin voi vielä haitata.
- Anarkiaa, joo, kun piikittelen konservatiivisia käsityksiä. Monen mielestä on kuule rikollista olla etsimättä ja paljastamatta yhteiskunnan epäkohtia. Sitä paitsi kaikki varastavat, tietyltä moraaliselta kannalta ajateltuna. Jopa omistaminen on varastamista, jos sen ajatuksen tarpeeksi pitkälle vie.
- Nyt en kuitenkaan ole pelastamassa maailmaa vaan lasteni enoa. Tehdäänpäs vedenpitävä suunnitelma, ettei edes vahingossa tuomio tupsahtaisi.
- Siispä takaisin Ryökkääseen, palauduin minäkin päivän aiheeseen. - Oletamme siis, että joku päätti saada hänet paljastamaan kätköpaikan. Väkivaltaisesti, koska muuta konstia ei tuntunut olevan.
- Poliisihan paljasti, että myrkky oli talliumia. Se on tuskallinen, raaka tapa murhata. Et sinä sellaista tekisi, humanisti kun olet olevinasi. Ja jos nyt olisit siihen ryöstöön sekaantunut, jota asiaa ei minun tarvitse selvitellä, niin ethän sinä olisi tuollaiseen ryhtynyt. Sinä nyt ketään murhaisi, naurahti asianajajani ja ystäväni vielä.
Poliisi ja syyttäjä veivät meidät, epäillyt kuitenkin oikeuteen tuomarin kuultavaksi. Lars otti asiakseen pitää äärimmäisen tehokkaat puheet syyttömyyteni osoittamiseksi. Hän onnistui tehtävässään uskomattoman hyvin ja sai minut vapautetuksi epäilyistä.
Vapauttavaa ilmoitusta seuraavana päivänä pidimme palaverin Larsin kanssa. Kiittelin kovasti, olinhan varma, että ilman hänen lahjakkuuttaan en olisi selvinnyt. Hän vakuutteli tehneensä vain työnsä, oikeuden puolustamiseksi. Lopulta otin katsekontaktin juristiini, sisareni lasten isään, samalla kun otin laukustani kaksi pakettia pöydälle ja selitin hänelle:
- Puhuttiin silloin ennen oikeusistuntoa talliumista. Siinä on vaan sellainen, että jos talliumia on joutunut paljon kehoon, siihen kyllä kuolee armotta. Mutta se kestää tunteja, jopa päivän voi kitua, mutta pelastuskonstia ei ole. Toki uhrille voi valehdella, että konsti on ja luvata parantavaa ainetta. Vaikkapa jotain tärkeää tietoa vastaan. Tuskat ovat sitä luokkaa, että melko varmasti paljastaa tietonsa. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Koneeni lähtee pian. Olen suuresti kiitollinen sinulle. Emme ehkä kuitenkaan näe enää. Tässä pyytämäsi palkkio. Annoin saman verran jo siskolle, lasten tarpeisiin. Luulen vaan, että sillä et selviä peliveloistasi. Siksi tämä toinen paketti. Keksit kyllä miten siitä saa hyödyn, jos ei Suomessa, niin onhan naapurimaita.
Lähdin lentokentälle ollen luottavaisen varma, että hän älykkäänä miehenä ei tulisi käyttämään ylimääräistä lahjaani puhelimena.
- Ai minua vai, kysyin asianajajaltani Lars Långilta ihmeissäni, - miten poliisi voi minua epäillä murhaajaksi? Minullahan on alibi koko päivälle.
- En minä sitä tarkoittanut, vastasi Lars. - Tarkoitin että he epäilevät kaikkia joiden he uskovat siihen rahankuljetusryöstöön sekaantuneen.
- Uskon asia se tosiaan onkin, kommentoin vielä, - ketäänhän ei ole todettu syylliseksi.
Raimo Ryökäs oli murhattu harkitusti myrkyllä. Bacardicolaan sekoitetulla suurella määrällä talliumia. Hänen kätensä olivat sidotut tuolin käsinojiin, seikka joka varmisti poliisille kyseessä olevan murhan. Murhatulla oli eläessään paljon vihollisia. Muitakin kuin minä. Hän oli häijy, hänen sosiaaliset taitonsa olivat nollaluokkaa.
Rikosnimikkeeksi poliisi laittoi ryöstömurhan. Ainakin rahaa ja puhelin oli viety. Tai eihän se mikään puhelin ollut. Se oli helvetin kallis leveilyesine jolla pystyi myös hoitamaan puheluliikenteen. Ryökäs oli hankkinut markkinoiden kalleimman puhelimen ja upottanut siihen kultasepällä timantteja. Paljon. Se saattoi olla nyt yksi maailman kalleimpia puhelimia vaikka kukapa niistä tietää. Järjetön esine, koska sen tekniikka vanhenisi muutamassa vuodessa. Tosin timantit oli asennettu niin, että ne voi irroittaa ja vaikka siirtää seuraavaan esineeseen.
Ryökäs oli ollut epäiltynä rahankuljetusauton ryöstöstä. Muutaman muunkin miehen tekosia tutkittiin ja heitä kuulusteltiin, minua muiden mukana. Kaikki epäillyt kuitenkin naisseuralaisineen todistivat toistensa alibin. Poliisi ja syyttäjä eivät saaneet aineistoa edes niin loogiseksi, että meitä olisi lakitupaan viety. Asia oli nyt poliisin pöytälaatikossa ja valtava summa rahaa kateissa.
Ryökkään elintaso oli kuitenkin pian ryöstön jälkeen hypännyt aivan uusiin atmosfääreihin; uudet asunto ja urheiluauto, leuhkaa kasinoelämää. Kasinoita siksi, että hän harrasti uhkapelejä aina kun vaan tilaisuus tuli. Kenenkään muun epäillyn rahatilanne ei näyttänyt kohentuneen samalla tavalla.
Koska poliisin kiinnostus oli taas Ryökkään murhan takia herännyt ryöstöstä epäiltyä ryhmää kohtaan, hankin itselleni asianajajan. Palkkasin siskoni miehen mutta en sukulaisuuden takia, vaan koska hän oli maan parhaita tällaisissa. Perehdyttyään juttuun hän teki muutaman oletuksen tapahtumien kulusta, jotta voisimme ennakoida hyökkäykset ja puolustautua.
- On mahdollista, että murha ei liity ryöstöön ollenkaan, tuumi hän, - mutta silloin sinulla ei ole huolta ainakaan sitä kautta.
- Niinpä, vastasin, - siispä pitäydytään vaan tässä ryöstöön liittyvissä asioissa.
- No, sitten on tällainen kuvio mahdollinen: Ryökäs on jotenkin saanut valtaosan rahoista hallintaansa eikä jaa niitä oikeudenmukaisesti. Muut ovat käärmeissään, mutta eivät voi mitään, koska rahojen sijainti on vain hänen tiedossaan.
- Joo, kuulostaa järkeenkäyvältä. Jatketaan siitä, sanoin hyväksyvästi.
- Se edellyttäisi varmaan, että Ryökäs olisi melko tyhmä. Kyllähän sen järkimies tietäisi, miten siinä tulisi käymään.
- Kyllä. Paitsi että tuo melko tyhmä on turhanpäiväistä ruotsinsuomalaista sievistelyä. Sen kaikki älykkyys oli vaihtunut raakuuteen ja häijyyteen. Toisaalta, jatkoin hetken harkinnan jälkeen. - Katsos kun tuollaiset asiat sekoittavat ihmisen joskus ihan... - vai mitä itse tuumaat? Sisko nimittäin paljasti, tosin ihan vahingossa ja on sitä jo katunut, että sinulla on pelivelat aika pahasti kasaantuneet.
- No voi saatana sitä vaimoparkaa. Mutta mitäs sitä kiertämään, niin ikävästi on päässyt käymään. Pelaamisen olen lopettanut, mutta pakko niistä veloista on vielä selvitä. Perheenkin takia. Mutta siitä murhasta: tappaminen on kuitenkin laiton teko, vaikka äijä olisi itse piru.
- Niinpä. Tai pitää sitten tappaa niin monta että saa suuren sotasankarin kunnian.
- Jaha, sinun anarkiaasi taas, moralisoi juristini. - Tässä on nyt kuitenkin tosi kyseessä ja lainvalvojat uhkaavat sinua. Se ryöstöepäilykin voi vielä haitata.
- Anarkiaa, joo, kun piikittelen konservatiivisia käsityksiä. Monen mielestä on kuule rikollista olla etsimättä ja paljastamatta yhteiskunnan epäkohtia. Sitä paitsi kaikki varastavat, tietyltä moraaliselta kannalta ajateltuna. Jopa omistaminen on varastamista, jos sen ajatuksen tarpeeksi pitkälle vie.
- Nyt en kuitenkaan ole pelastamassa maailmaa vaan lasteni enoa. Tehdäänpäs vedenpitävä suunnitelma, ettei edes vahingossa tuomio tupsahtaisi.
- Siispä takaisin Ryökkääseen, palauduin minäkin päivän aiheeseen. - Oletamme siis, että joku päätti saada hänet paljastamaan kätköpaikan. Väkivaltaisesti, koska muuta konstia ei tuntunut olevan.
- Poliisihan paljasti, että myrkky oli talliumia. Se on tuskallinen, raaka tapa murhata. Et sinä sellaista tekisi, humanisti kun olet olevinasi. Ja jos nyt olisit siihen ryöstöön sekaantunut, jota asiaa ei minun tarvitse selvitellä, niin ethän sinä olisi tuollaiseen ryhtynyt. Sinä nyt ketään murhaisi, naurahti asianajajani ja ystäväni vielä.
Poliisi ja syyttäjä veivät meidät, epäillyt kuitenkin oikeuteen tuomarin kuultavaksi. Lars otti asiakseen pitää äärimmäisen tehokkaat puheet syyttömyyteni osoittamiseksi. Hän onnistui tehtävässään uskomattoman hyvin ja sai minut vapautetuksi epäilyistä.
Vapauttavaa ilmoitusta seuraavana päivänä pidimme palaverin Larsin kanssa. Kiittelin kovasti, olinhan varma, että ilman hänen lahjakkuuttaan en olisi selvinnyt. Hän vakuutteli tehneensä vain työnsä, oikeuden puolustamiseksi. Lopulta otin katsekontaktin juristiini, sisareni lasten isään, samalla kun otin laukustani kaksi pakettia pöydälle ja selitin hänelle:
- Puhuttiin silloin ennen oikeusistuntoa talliumista. Siinä on vaan sellainen, että jos talliumia on joutunut paljon kehoon, siihen kyllä kuolee armotta. Mutta se kestää tunteja, jopa päivän voi kitua, mutta pelastuskonstia ei ole. Toki uhrille voi valehdella, että konsti on ja luvata parantavaa ainetta. Vaikkapa jotain tärkeää tietoa vastaan. Tuskat ovat sitä luokkaa, että melko varmasti paljastaa tietonsa. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Koneeni lähtee pian. Olen suuresti kiitollinen sinulle. Emme ehkä kuitenkaan näe enää. Tässä pyytämäsi palkkio. Annoin saman verran jo siskolle, lasten tarpeisiin. Luulen vaan, että sillä et selviä peliveloistasi. Siksi tämä toinen paketti. Keksit kyllä miten siitä saa hyödyn, jos ei Suomessa, niin onhan naapurimaita.
Lähdin lentokentälle ollen luottavaisen varma, että hän älykkäänä miehenä ei tulisi käyttämään ylimääräistä lahjaani puhelimena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse ainakin muuttaisin nimen, siis toi Ryökäs on vähän ärsyttävä. Koska tämä on humoristinen teksti niin ei sitä tarvi erikseen korostaa minusta nimillä, siis tämä on minun mielipiteeni vaan tietysti.
Alkuun kaipaisin itse jotain kuvausta yhden lauseen sijasta, se minusta johdattaisi tähän paremmin. Esim. jotain "asianajaja oli juuri ilmoittanut että minua epäiltiin..." Ei nyt sitten ihan noin mutta jotenkin. Eli ettei paljastaisi niin paljon alussa. Mutta siis ihan hyvin kulkee toi teksti muuten.
Ihan kiva.
No EI !
Tämä on mielestäni aika rämähtänyt pläjäys, ja olet saanut viriteltyä kunnon koukkuja, joten piti oikein lukea toisenkin kerran, koska ensimmäisen lukukerran jälkeen jäi vähän aukkoja. Eli tekstisi on niin tiivis ja kimurantti, että piti selventää itselleni, että mites se nyt oikein meneekään.
Tykkään tällaisista jutuista lukea, ja joskus on ihan hyväkin esim. kirjaa ja miksipä ei novelliakin lukiessaan palata johonkin kohtaan, joka on jättänyt lukijalle tunteen, että hei onko se juttu nyt niin vai näin vai sittenkin näin eikä niin.
Ei siis todellakaan ”ihan kiva” vaan teksti, joka jätti hyvän jälkimaun. Taitava teksti.
(Ja tämähän on sitten taas ihan vain minun mielipiteeni, ja tiedät jo varmaankin, että undergroundjutut on aina enemmän mieleeni kuin ne loppuun asti rautalangasta väännetyt kaunokirjalliset pisteineen ja pilkkuineen.)
Kiitti scara.
Kato kun mä päätin vaan kokeilla, pystyiskö tekee dekkarityyliin. OLI YLLÄTTÄVÄN VAIKEA. Nimittäin kun sen logiikan täytyy toimia alusta loppuun. Eikä se edes pelaa oikein viä tosa.
Esmers se, että miten se juristi sai mut, ilmiselvän epäillyn puhuttua vapaax.