Tahdon kirjoittaa lyhyesti,koska en nyt jaksa kirjoittaa koko elämäntarinaani alusta pitäen.
No,ensinnäkin,olen 22v.nainen,asun melkoisen pienellä paikkakunnalla,minua on koulukiusattu(psyykkisesti) Täällä koko peruskoulun ajan,myös noin vuoden verran täällä amiksessa,mitä jaksoin/pystyin sitä käymään.
Tapasin elämäni miehen noin 2 v.sitten,hän asuu myös täällä,eikä halua muuttaa pois,koska talo ja työpaikka ovat täällä,minua taas ei juuri mikään estä,koska mulla on oikeasti jäänyt joitakin traumoja tästä paikasta.
Muut eivät vain ehkä ymmärrä,miten vakavia ne voivat olla.
Itsellä ei ole koulutusta,ei työtä,voisin ehkä mennä jonkin ajan päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle(kaupunkiin)
Esteenä on mies,jota rakastan,ja se,että pelottaa lähteä,vaikka Täällä välillä pelottaa mennä kauppaankin,koska on hyvin todennäköistä,että törmään siellä,tai muualla täällä,johonkin henkilöön,joka oli jollain lailla kuvioissa silloin kun olin kiusattu ja syrjitty,ja erittäin masentunut.
Olenko jossakin noidankehässä kenties?
Syön masennuslääkettä kyllä.
En tiedä mitä tekisin..
No,ensinnäkin,olen 22v.nainen,asun melkoisen pienellä paikkakunnalla,minua on koulukiusattu(psyykkisesti) Täällä koko peruskoulun ajan,myös noin vuoden verran täällä amiksessa,mitä jaksoin/pystyin sitä käymään.
Tapasin elämäni miehen noin 2 v.sitten,hän asuu myös täällä,eikä halua muuttaa pois,koska talo ja työpaikka ovat täällä,minua taas ei juuri mikään estä,koska mulla on oikeasti jäänyt joitakin traumoja tästä paikasta.
Muut eivät vain ehkä ymmärrä,miten vakavia ne voivat olla.
Itsellä ei ole koulutusta,ei työtä,voisin ehkä mennä jonkin ajan päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle(kaupunkiin)
Esteenä on mies,jota rakastan,ja se,että pelottaa lähteä,vaikka Täällä välillä pelottaa mennä kauppaankin,koska on hyvin todennäköistä,että törmään siellä,tai muualla täällä,johonkin henkilöön,joka oli jollain lailla kuvioissa silloin kun olin kiusattu ja syrjitty,ja erittäin masentunut.
Olenko jossakin noidankehässä kenties?
Syön masennuslääkettä kyllä.
En tiedä mitä tekisin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuosta ympäristöstä. itsekin aikoinaan lähdin, muu ei olisi ollut mitenkään mahdollista ja aina hirveää paniikkia nimenomaan kaupassa entisellä asuinpaikkakunnallani. Ajanmyötä lievenee ja lopulta häviää, mutta itselläni siihen meni kymmenisen vuotta enkä edelleen kyseisellä paikkakunnalla viihdy, näen painajaisunia siitä, että olen edelleen siellä koulussa.
Vaikea tilanne, kun olet kuitenkin onnistunut löytämään miehen, joka viihtyy paikkakunnalla (onnittelen), jos jonkinlainen kompromissiratkaisu? Asuisit vaikka osittain muualla?