Olen ollut parin viikon nettiselibaatissa (lue korvessa), joten en ihan ole kartalla, mistä tällä palstalla on kohistu. Käsittääkseni W-Hese on ainakin määritelty oraakkeliksi? Onko se tuplaplatina (vai mikä hitto se on) jo ruodittu läpeensä jossain poistetussa ketjussa?
Nimittäin MINUNKIN postilootassani oli tuo Koivusen DVD-pläjäys. Revin sen hampailla innosta täristen oitis höylättäväksi. Hämmentävästi tunnelmani olivat kovin toiset kuin muutamilla kommentteja tälle palstalle laittaneella:
Ensinnäkin ne backstage jutut oli minusta ihan kesyjä. Olen itse ison veljessarjan pikkusisar ja voin varmuudella todeta, että kundien keskinäinen seuranpito kaikkialla tihkuu räkimistä, röökiä ja roiseja juttuja. Eikä se koske pelkkiä rockareita. Eikä se myöskään tarkoita, etteikö miehillä olisi lämpimiä tunteita perhettään tai tyttöystäviään kohtaan, mutta äijäporukassa pätee testosteronisäännöt.
Toisekseen levyn akustinen AAC ei ollut minusta yhtään itkettävä - taidokas kylläkin, mutta yllätyksetön ja varman päälle väsätty.
MUTTAMUTTA. Minusta levyn helmien helmi oli akustinen Hear my Call. Sen alku on epätodellisen kuulas ja hauras ja Arin ääni soi siinä paremmin kuin yhdessäkään muussa biisissä. Akustisessa versiossa on variaatioita ja vaikeutta aivan eri tavalla kuin AAC:ssä. Jotta voi nauttia kunnolla uudesta HMC:stä on nollattava mielestä eka versio (ja erityisesti se kammottava video). Uudessa versiossa huuto vaihtuu kaipaavaan kuiskaukseen.
Olisin todella halunnut, että uuteen HMC:hen olisi panostettu videoinnissa ja markkinoinnissa. En voi käsittää naiivin AAC:n suosiota - ellei se sitten joidenkin fanien mielissä assosioidu Arin henkilökohtaisiin menetyksiin. Uskon, että Arille AAC on vain biisi biisien joukossa. Se ei suostuisi ikinä tahkoamaan muistoillaan rahaa.
Nimittäin MINUNKIN postilootassani oli tuo Koivusen DVD-pläjäys. Revin sen hampailla innosta täristen oitis höylättäväksi. Hämmentävästi tunnelmani olivat kovin toiset kuin muutamilla kommentteja tälle palstalle laittaneella:
Ensinnäkin ne backstage jutut oli minusta ihan kesyjä. Olen itse ison veljessarjan pikkusisar ja voin varmuudella todeta, että kundien keskinäinen seuranpito kaikkialla tihkuu räkimistä, röökiä ja roiseja juttuja. Eikä se koske pelkkiä rockareita. Eikä se myöskään tarkoita, etteikö miehillä olisi lämpimiä tunteita perhettään tai tyttöystäviään kohtaan, mutta äijäporukassa pätee testosteronisäännöt.
Toisekseen levyn akustinen AAC ei ollut minusta yhtään itkettävä - taidokas kylläkin, mutta yllätyksetön ja varman päälle väsätty.
MUTTAMUTTA. Minusta levyn helmien helmi oli akustinen Hear my Call. Sen alku on epätodellisen kuulas ja hauras ja Arin ääni soi siinä paremmin kuin yhdessäkään muussa biisissä. Akustisessa versiossa on variaatioita ja vaikeutta aivan eri tavalla kuin AAC:ssä. Jotta voi nauttia kunnolla uudesta HMC:stä on nollattava mielestä eka versio (ja erityisesti se kammottava video). Uudessa versiossa huuto vaihtuu kaipaavaan kuiskaukseen.
Olisin todella halunnut, että uuteen HMC:hen olisi panostettu videoinnissa ja markkinoinnissa. En voi käsittää naiivin AAC:n suosiota - ellei se sitten joidenkin fanien mielissä assosioidu Arin henkilökohtaisiin menetyksiin. Uskon, että Arille AAC on vain biisi biisien joukossa. Se ei suostuisi ikinä tahkoamaan muistoillaan rahaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...JOTKA OLI PÄÄSTETTY DVD:lle oli minustakin ihan kesyjä. C'mon, tää on perheohjelma... tai jotain.
hyvä, kuulas kuin kesäilta ja kirpeä kuin pakkaspäivä.
Hyvä sovitus, hyvä esitys.
ACC on minua henkilökohtaisesti koskettava. Se viiltää syvältä kun ajan pimeätä tietä yksin.
Ari osaa tulkita molemmat.
ym. itsestäänselwyyt ois kantsinu näyttää ku sehän ny muutenki on tiedos et sitä harrastetaa ilman dwd:kin *** ei kyl tietoo mitä siin edes on mut kuka noit edell.mainittui jaksais katel ***
aac ei must oo ollenkaa nii naiwi biisi ku tää stormwind *** must oleellist on aina biisiin ladattawis olewa tunnelma eikä se taas oo riippuwainen mistää henk.koht.kokemuksist waa tulee biisin mukana jos on tullakseen toiselta nimeltään sitä sanotaan tulkinnaksi ****
Kuinka saatoinkaan unohtaa tuon perseen kaivelun. Entäs sitten hajamielinen mahan ja munien raapinen (ei missään nimessä edellytä käsien pesemistä)?
Uukei, minä myönnän, että Stormwind on lapsellisempi kuin AAC. Ja uukei, Arin tulkinta jämäköittää paljon AAC:n pateettista siirappisisältöä. Mutta kumminkin HMC-akustinen on paras, paras...
kuunnellessa yhdistän sen omaan henkilökohtaiseen, elettyyn elämään ja miten se saa aikaiseksi sellaisia tuntemuksia jotka välittyvät biisistä.
Musiikin kuunteleminen on henk.koht. ja kokonaisvaltainen juttu, omine detaljeineen luo fiiliksen johon haluaa mennä. Tai sitten ei, jos tulkitsija, sovitus tai saundi klikkaa.
Itse annan musiikin luoda tunnelmia ja jopa värejä (olen visualisti jo ammatiltanikin).
Musiikki on joko taidetta tai täyttä paskaa.
Ihmettelen miten viimeksimainittua viitsitään edes laatia.Tosin suurinosa jengistä on sillä tasolla että kaikki käy.
Arin tulkinta vaan kolahtaa joka tasolla.
ainaki yhtä kunnon grunge-wiritteist biisii *** must sen ääni sopis sellaseen "ooppiumiluola-fiilikseen" ja lainausmerkeis siks ku ei edellytä mitään muuta ku hapen wetoo nimestään huolimat *** must toi sana kuwaa hywin sitä mitä tarkotan mut en osaa kuwail tota tyylii muul tawal tai osaisin mut ketä kiinnostaa *** häiwähdys samaa lajii oli elukas siin wiimeses hitaas osios ***
suuresta taiteesta
http://www.youtube.com/watch?v=ttaqVd0rOjA
taidetta on myös osa kommenteista.
nii on kunnianosotuksii tms. jos huonoi nii sukkaa pelkästää ***
bändiharkat tää esitys oli?
Olisin itte vetänyt paremmin vaikken ole koskaan laulanut saatika soittanut muutakuin pianoo.
Tämähän oli aivan skeidaa, vai oliko tää dzoukki, mitä mä en ymmärtänyt? Oliks noi tosissaan? Maksaako tosta joku? Meneeks noita joku ihan vartavasten tsiikaan?
Ei helvata, kyllä paskan tunnistaa kun näkee.
sanottuna ns. parodiaa *** jokku harrastaa tota noist staroist *** jotku nauraa jotku kiroo miten millonki*** ei mua kauheest heilauta mihinkää suuntaa tai ehkä jos mun suosikeist ois joku tehny nii pitäis ainakin ol hywä sitte ***
eli en tykkää juurikaan HMC akustisesta, se jää kiinnostavan kokeilun asteelle, on aika väkinäinen kokonaisuus
AAC akustinen sen sijaan edustaa hyvin Arin koko ajan paranevaa äänen käyttöä ja terävää varmaan myötäsyntyistä tulkinnan taitoa. Muutenkin biisi on kaikessa pateettisuudessaan hieno, eikä mitenkään naivi.
Välijutut on must ihan sama mitä on kunhan jotain on, tollasii on aina kiva katsoa.
kiehtoo tossa HMC akkari versiossa se loppu. Elikkä se alarekisteri. Mä en tiedä mikä siinä oikein on, mut se on mahtava! Mä en pääse irti!!!
Ei ACC akkarissakaan oo mitään vikaa. Tykkään enemmän kun alkuperäsestä. Ei ole niin kolkon kuulonen.
HMC:n lopussa vielä semmosta kerta vielä korkeelta ja kovaa -juttua. Muuten se oli kyl ihan täydellinen A:lle täs vaihees koulutusta. AAC oli ihan nätti kans, mut jättää oottamaan kyl jo jotain uutta. Vähän samantapasta. Ja aika kiihkeesti.
ihan muuta ku HMC tai AAC vaikka nekin on ok. Vaikee sanoa mitä tässä nyt odottais mutta jotain sanoisko parempia biiseja tai ainaki sellasii missä ari vois käyttää enemmän sävyjä eikä vaan noita eri oktaaveja.
Alarekisteri hivelee niin, ettei mitään rajaa. :D Muutenkin tuo HMC:n akustinen versio on käsittämättömän upea. Se on ihan erilainen kuin alkuperäinen, musta on hienoa, että pojat on lähtenyt noin rohkeesti kokeilemaan. Tuo akkariveto tuo mahtavasti esille Arin äänialan ja tossa versiossa on vaan jotain maagisen vetoavaa. Se alun kirkkaus ja kuulauskin on todella kaunista, mutta kuten sanottu, alarekisteri oli se, joka "myi" mulle tän biisin. ;)
hienosti analysoida! Ei voi kuin suu auki lukea. Mä vaan kuuntelen Aria täysillä (hajotin jo autosta yhden kajarin ja olkkarista meni subbari) ja nautin. En osaa analysoida, mut tosi hienolta kuullostaa!!!
tää hear my call ja ACC on huonoja ,ja ari on oikeasti kiltti poika jolla on tarve olla kovis ;D
mitään kovista. Arihan on kiltti ja huomaavainen. Muunlaiset jätkät ovatkin naurettavia pellejä. Sä oot käsittänyt ilmeisesti taas jotain väärin. Eipä ole yllätys...