Elän sairaudessani oman itseni vankina. En kykene muodostamaan parisuhdetta koska olen ujo, arka, erakko, hullu ja en osaa olla luonteva. Kunpa kuolisin pian että ei tarvitsisi teeskennellä iloista muiden saavuttaessa onnea: rahaa, häitä, riemua ja leveilyä. Häpeällinen matka on elämä, harmi että synnyin.
olen surkea ihminen
jätkä88
61742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minä en varsinaisesti toivo kuolemaani, mutta koen olevani myös hullu ja epäluonteva.. ja surkea ihminen.
myöskin täydellisen erakko, arka ja kykynemätön muodostamaan suhteita..
Aika moni tuntee elämässä jossain vaiheessa samoin. Jokaisella on aikoja jolloin tuntee itsensä hunoksi ja syrjityksi. Mutta tiedätkö, aika moni asia on sinusta itsestäsikin kiinni.
Päätä tehdä sille jotain. Itsetunto esim. paranee fyysisen kunnon parantuessa. Jos kykenet, mene kuntoilemaan,salille tms. siellä on muita, jotka varmasti juttelevat ja auttavat alussa. tulokset huomaat jo muutamassa kuukaudessa.
Hakeudu harrastuksiin joista pidät. Sieltäkin saat itsetuntoa. Jokin asia on lähellä sydäntäsi, tee sitä. Käy kirjastossa ja lue elämäntaito oppaita. Jostain niistä löydät sen sinun jutun, joka avaa elämäsi uuteen valoon. Ihan totta! Näin se toimii.
Jos pidät eläimistä, mene niiden luo. Ne eivät valikoi, vaan rakastavat sinua yhtä paljon kuin kaikkia muitakin.
Anna, jaa omaa rakkauttasi. Tee hyviä tekoja ja hymyile ihmisille. Monilla on vaikeaa ja hymysi voi pelastaa jonkun elämän. Käy vanhoilla tädeilläsi tai sedillä. Mene vanhainkotiin käymään ja juttele vanhusten kanssa. Kerro itsestäsi. Jaa elämääsi ihmisten kanssa. Muidenkin on helpompaa auttaa, jos olet avoin.
Ammattiapu on siitä hyvä, että heillä on tietoa enemmän kuin muilla. He osaavat auttaa laajemmin ja heillä on kokemusta. Lähes kaikenlaisista asioista. Auttavista nuorten puhelimista neuvotaan tarkemmin.
Kun otat vastaan avun mitä on tarjolla, huomaat ennen pitkää elämän voittavan. Saat takaisin elämäniloin ja jalkasi kantavat taas. Tiedätkö, että olet kaiken sen arvoinen. Sinä olet tärkeä monelle.
Ei saa antaa periksi.
Aluksi otat pieniä askelia ja etenet niiden turvin. Pienet teot muuttavat sinua ja elämääsi kohti sitä hyvää, mikä odottaa juuri sinua siellä jossain.
Sitä hyvää kohti kannattaa ponnistella.
Noin mäkin ajattelen itestäni. Ja rumakin olen. Vaikka tuskin tän kuuleminen hirmusesti sun oloa helpottaa...
Toivon sinulle voimia kasvaa ulos ujoudsta ja arkuudesta! jokainen elämä on arvokas! Elämä on lahja. Maailma tarvitsee sinua. Velvollisuutesi on nauttia siitä mitä sinulla on ja auttaa tekemään maailmasta parempi paikka. Varo että et koko ajan vain ryve itsesäälissä vaan muista ilahduttaa itseäsi ja muita ihmisiä. Anna muille sitä mitä itse tarvitset ja kohta saat sitä itsekin - se toimii, ihan tosi!
Olen samaa mieltä, olen ujo, arka, erakko, hullu ja en osaa olla luonteva. Missä ikinä olenki (koulussa, konsertissa, lomalla) olen yksin. Kukaan ei ikinä kysele minulta mitään ja minä en taas uskalla sanoa kelleen mitään. ompa siinä ongelmia, mutta kuitenkin toivon, että vielä joskus minäkin muutun "normaaliksi" :)
onhan olemassa muitakin jotka tuntevat samoin. Eli jos on esim. nainen joka tuntee noin ja sitten on mies joka tuntee noin, niin eikös se nainen hyväksyis sen miehen ja päin vastoin? tai mies ja mies ja nainen ja nainen, kaveripohjalta ihan...