Minulla on 200l akvaario, ja siinä Crystal R10 -
suodatin. Se pulputtaa niin, että koko akvaario
on täynnä pieniä ilmakuplia, haittaako? Olen
säätänyt sen pienimpään mahdolliseen, tai ainakin
luulisin niin. Minulla ei vielä ole paljoa
kasveja joten onko akvaariossa kohta liian vähän
hiilidioksidia, ja onko vaarana että vesi muuttuu
näin liian emäksiseksi?
suodatin. Se pulputtaa niin, että koko akvaario
on täynnä pieniä ilmakuplia, haittaako? Olen
säätänyt sen pienimpään mahdolliseen, tai ainakin
luulisin niin. Minulla ei vielä ole paljoa
kasveja joten onko akvaariossa kohta liian vähän
hiilidioksidia, ja onko vaarana että vesi muuttuu
näin liian emäksiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on kans tollanen Crystal(tosin pienempi).
Upota suodatin kokonaan vedenpinnan alle tai
säädä kuplinta kierrettävästä namiskasta kokonaan
pois päältä. Kun vesi kiertää hyvin, veden pinta
liikkuu ja happea tulee riittävästi vaikkei
suodatin puhallakaan ilmakuplia.
Olen kyllä mietinnyt itelläni samaa, et onx liian
tehokas (allas 100l, Teho 650l/h), kun kasvit
kaatuu kumoon virtauksen voimasta. Olenkin
suunnannut sen seinää päin, kai se on ok?
Tosta en tie onko siitä haittaa jos koko akva
kuplii, mut toivottavast tosta oli jotain apua...
Suodatin liian tehokas ? - selvähän se ettei ole. Päinvastoin runsas
ilmastustoiminta vähentää suodattimesi virtausta ja vahentää siis
suodatustehoa. Ilmastuksesta eli kuplista ei sinänsä ole haittaa, eivät ne
myöskään hiilidioksidia tyynni hävitä koska kuplien avulla veden
hapettaminen ei ole kovin tehokasta. Eivät siis heiluta ph:takaa liiemmin. Itse
ottaisin koko kuplituksen pois jos vain pintavirtaus muuten on riittävä.
Liiallisesta kuplituksesta voi toki suodatustehon laskemisen lisäksi olla
haittaa siten - että kupliintuviin, virtaaviin pintoihin saattaa ilmestyä
punalevää. Samaten kotilot viihtyvät näissä virtauksissa.
Hapetus sinänsä on eduksi bakteeritoiminnalle sekä kaloille.
Valutussuodatus, sadetusputket ja pinnan virtaus on tässä paljon ilmakuplia
tehokkaampaa. Hyvin harvoin hapettamalla tuuletetaan hiilidioksidia siinä
määrin, etteikö sitä kasveille jäisi - eri asia sitten kasviakvaariot, vähän
kaloja sisältävät pytyt ja kasvien viljely. Huomioitavaa on myös, että yöllä
kasvit eivät tuota happea eivätkä kuluta hiilidioksidikertymää - joten yöllä
virtaus ja happi tulevat tarpeeseen.
Paljon kasveja sisältävissä akvaarioissa olen huomannut pohjalannoitteella
voitavan hyvin korvata nämä muodikkaat hiilidioksidilevittimet. Kalat saavat
silti asua hapekkaassa vedessä ja voivat paremmin. Samaten
bakteeritoiminta taittaa kuormitushuiput paremmin hapen ansiosta.
Liiallinen virtaus on liki ainoa suuren suodatustehon haitta. Monissa
suodattimissa pumpputeho on kova, mutta itse suodatusteho silti varsin
vaatimaton koska vesiteiden ja suodatuspinnan suhteet eivät ole kunnossa.
Itse olen aiemmin kovia virtauksia hillinnyt juuri sadetusputkin,
suuntaamalla poiston jne... Virtauksesta liiallisena kärsivät jotkut kalat ja se
saattaa edesauttaa punalevän versomista - toisaalta määrätyissä oloissa
siitäkin on vain hyötyä kaloista kasveista riippuen.
--klip--
Paljon kasveja sisältävissä akvaarioissa olen
huomannut pohjalannoitteella
voitavan hyvin korvata nämä muodikkaat
hiilidioksidilevittimet. Kalat saavat
silti asua hapekkaassa vedessä ja voivat
paremmin. Samaten
bakteeritoiminta taittaa kuormitushuiput paremmin
hapen ansiosta.
--klip--
Kuules nyt! Hiilidioksidilla ja ravinteilla ei
ole mitään yhteistä keskenään. Kasveja ravitaan,
jos kärsivät ravinteiden puutteesta.
Hiilidioksidia lisätään, mikäli se on tarpeen.
Siis pH, KH, CO2 tasapainosta se on kiinni!
Lisäksi jos kasvit eivät saa hiilidioksidia, niin
kasvit eivät myöskään tuota happea, eivätkä
yhteytä.
Lue vähän kemiaa: CO2 = yksi hiili ja kaksi happea
Jos pidät pehmeän ja happaman veden kaloja, niin
hiilidioksidimäärä on sopiva, kun pH on 6,8 ja
karbonaattikovuus n. 3! Siihen kuinka paljon
hiilidioksidia vedestä kuluu (sitähän tuottavat
myös kalat), riippuu kasvien määrästä ja
valaistuksen voimakkuudesta. Eli jos kasveja on
paljon ja valaistus voimakas, niin hiilidioksidin
kulutus on suuri, tällöin myös hapen tuotanto on
akvaariossa suuri.
Kaivappa vaikka Markku Varjon 100 akvaariokasvia -
kirja tai tutustu netissä kasvien kasvatuksen
PERUSTEISIIN. mm. tuosta kirjasta löytyy taulukko
pH:n KH:n ja hiilidioksidin vuorovaikutuksesta.
Ensimmäisenä sanottakoon, että kasvien kasvuun
vaikuttavat akvaariossa lähinnä.
- VALO: valon määrä, tyyppi ja aika
- RAVINTEET vedessä ja hiekassa
- HIEKKA: kerroksen paksuus ja hiekan tyyppi
- HIILIDIOKSIDI: yhteyttämisen kannalta
välttämätön
- VEDEN LAATU
Varjo on talukkonsa lukenut saksalaisesta teoksesta
ja siitä todellakin huomaa kuinka vähällä
hiilidioksidilla kasvit pärjäävät. Siksi juuri
hiilidioksidilevittimien asetamisen vaiva siis on
monesti parempi korvata keskittymällä niiden muihin
ravinteisiin. Monesti siis turhaa on pelko
hiilidioksidin liiallisesta tuulettumisesta pois
akvaariosta. Varjonkin suomentassa taulukossa on
nykytiedon mukaan yhtälössä enemmänkin muuttujia,
koska aina karbonaattikovuuden luvut eivät siihen
täsmää. Oletettavaa on, että muutkin, mahdollisesti
kasveille käyttökelvottomat mineraalit muuttavat
suhdetta joten aivan naimisiin tämän, vaikkakin
mustaa valkoisella olevan talukon kanssa ei kannata
ruveta. Taulukko joutuu ymmälleen myös nykyisestä
tosiseikasta, että bakteerikantakin muuttaa veden
ph:ta muuttamatta karbonaattikovuutta. Tuloksena on
siis hiilidioksidia ja käyttövoimaksi käytetään mm
happea niin kuin mainitsitkin. Myös kemiallisten
vettä emäksiseksi muuttavien kalkkijohdannaisten
osuutta yhtälöön kysellään - ainakin joillekin
kasveille ne ovat haitaksi antaen silti
karbonaattikovuudeksi siedettävät lukemat.
Lukeneena on kiva olla eikö. Pääsee sisätöihin.
Mutta sitten käytännössä onkin huuli pyöreänä - vai
koska viimeksi olet mitannut akvaariosi
hiilidioksidipitoisuuden? Entäs happipitoisuuden?
Karbonaattikovuuden poistaminenkaan ei ole
yksinkertainen toimenpide.
Saksalainen teos käsitteli asiaa jo 80-luvulla
joten voi hyvin olla, että asiasta on jo parempaa
tietoa. Oleellista edellisessä ja etenkin käytännön
akvaariopidossa on tieto, ettei runsas happi
mitenkään estä silti riittävää
hiilidioksidipitoisuutta.