Kertokaapas mielipiteitänne mammat, miten pian aiotte ottaa/olette ottaneet vieraita vastaan sairaalasta kotiutumisen jälkeen?
Itse ajattelen, että olisi kiva kotiutua ja tutustua vauvan kanssa ihan rauhassa viikko, parikin ennen kun päästetään sukulaiset ryntäilemään!
Kovia vaikeuksia tulee kyllä olemaan ainakin anopin ja oman äidin kanssa, tulevat varmaan vaikka väkisin heti toohottamaan... ärsyttää nyt jo!
Entäs koska aloitatte/aloititte kyläreissut pikkuisen kanssa?
Itse en haluaisi kiirehtiä senkään kanssa.
Itse ajattelen, että olisi kiva kotiutua ja tutustua vauvan kanssa ihan rauhassa viikko, parikin ennen kun päästetään sukulaiset ryntäilemään!
Kovia vaikeuksia tulee kyllä olemaan ainakin anopin ja oman äidin kanssa, tulevat varmaan vaikka väkisin heti toohottamaan... ärsyttää nyt jo!
Entäs koska aloitatte/aloititte kyläreissut pikkuisen kanssa?
Itse en haluaisi kiirehtiä senkään kanssa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mun mielestä äidin mielipidettä tulee tässä asiassa kunnioittaa. En mäkään halua että meille ryntäillään ennen kuin MINÄ haluan ja jaksan...
Edellisen lapsen synnyttyä kun vanhempani tulivat käymään (muutama päivä vierähti kotiutumisen jälkeen), oli aivan ihanaa saada pajukorillinen syötävää; äitini oli leiponut pullaa, sämpylöitä, karjalanpiirakoita, tehnyt munavoin ja muistaakseni oli vielä joku laatikkoruokakin mukana. En osannut sitä todellakaan odottaa, mutta lämmitti mieltä kovasti!
Aiemmat lapset ovat olleet marrasvauvoja, joten kiirettä en ole vierailujen suhteen pitänyt. Mummolaan taidettiin ensimmäisen kerran mennä kyläileen liki kuukauden päästä kotiin tulosta. Kavereiden luona vasta joskus...
Tiukkaa linjaa pidin myös siinä, että räkätaudissa, yskässä tms. tarttuvassa taudissa meille ei ollut eikä tule olemaankaan mitään asiaa...
Meillä toiveitamme on kunnioitettu ennen, toivottavasti myös jatkossa...
Itse aioin viettää lapsen kanssa ainakin muutaman viikon ihan rauhassa. Synnytys kuitenkin varmasti vie voimia niin ei itseäni kovasti innostaisi heti keitellä kahvia ja pitää seuraa ylimääräisille. Ja vauvakin on varmaan "väsynyt" tultuaan uuteen elinympäristöön joten senkin on mielestäni parasta saada olla ulkopuolisilta rauhassa jonkin aikaa. Itsellä siis ensimmäinen lapsi tulossa keväällä. :) Niin ja nyt on flunssaa liikkeessä, joten kannattaa tarkkailla kenen antaa työntää nenänsä ihastellakseen lasta lähietäisyydeltä. Reissujen suhteen kannattaa mielestäni tarkkailla hieman ajo-olosuhteita, nyt liukkaimpaan aikaan jos ei ole pakko lähteä niin mielummin jäisi kotiin.
Itse odotan nyt kolmatta ja meillä on kyllä saanut kahta aiempaa käydä katsomassa ns. vapaasti. Toki ihmiset soittaa ja sopii tulostaan. Sairaalassa jo kävi sukulaisia ja ystäviä ja kotonakin kyllä sitten.
Minusta oli ihanaa, että tultiin katsomaan vauvaa. Esikoinen oli viikon, kun olimme ekaa kertaa kylässä. Kakkosesta en muista tarkkaan, mutta jotain samanlaista. Kakkonen oli alle kaksi viikkoinen, kun olin esikoisen ja vauvan kanssa yökylässäkin ns. varpajaisia paossa esikoisen kummitädillä.
Mutta riippuu niin omasta halustasi kuin voinnistasikin. Itse olen ollut ihan normaalivointinen synnytysten jälkeen ja halukas näkemään ihmisiä ja myös näyttämään kaikille vauvaa.
Minä olen ajatellut päästää sairaalaan kaikki halukkaat uteliaat sukulaiset, niin sitten voi rauhassa kotona olla ainakin sen ensimmäisen viikon. Sen jälkeen olen ajatellut, että lähimmät sukulaiset voivat pikku hiljaa tulla piipahtamaan. Kummin kaimat ja muut saavat tulla myöhemmin. Riippuu ihan siitä, mikä on oma kunto, miten imetys lähtee käyntiin yms... En haluaisi mitään hässäkää ympärille, kun imetystä harjoittelen. Lisäksi olen ehdottomasti kieltänyt jo etukäteen ketään tulemasta visiitille, jos on vähääkään flunssan oireita. Haluan minimoida riskin, että flunssaisesta aikuisesta tarttuisi RS-virus vastasyntyneelle vauvalle. Nythän tätä virusta on aktiivisesti liikkeillä.
Anoppi on jo pyydellyt meitä jopa yökylään jouluksi! Eipä kyllä yhtään houkuttele ajatus joulupöydässä istumisesta kera tikatun alapään, tissit kipeinä maidonnousun takia... Joten ei kiitos joulukyläilylle, katsotaan ensi vuonna sitten vierailuja. Onneksi ei ole omaa autoa, niin ei pääsekään noin vain lähtemään ;)
Oman äidin osaan kyllä pitää kurissa, mutta anopista on "vähän" pelkoa että homma karkaa käsistä. Anopin tytärpuolelle kun syntyi lapsi aiemmin tänä vuonna, ja kyllä aika tiukasti omii lapsen itselleen kun kokoonnutaan koko porukka yhteen. Olen yrittänyt miehelle takoa päähän, että pistää äidilleen rajat jos (ja kun) menee ihan mahdottomaksi.
Laitokselle oli ihan mukavaa ottaa vieraita vastaan, mutta liika on liikaa: luonani kävi aviomieheni ja lapsen isän lisäksi 12 muuta vierasta. Toisaalta laitoksella on kätevää vastaanottaa vieraita, kun ei tarvitse alkaa kahvinkeittoon.
Kun tyttö syntyi lokakuussa, niin vuodenvaihteeseen mennessä meillä oli käynyt varmasti 70-80 vierasta. Aivan älytöntä hommaa. Aion ottaa tiukan linjan tämän pikkukakkosen syntyessä, etten ota ketään vierasta kahvitettavakseni ennen kuukauden ikää. On se vauva ihan tarpeeksi pieni vielä 2-kuukautisenakin. Isojen ihmisten täytyy malttaa odottaa. ;)
innolla oon ottamassa vieraita vastaan niin laitokselle kun kotiinkin.ainakin nyt lähisuku ja parhaat kaverit on varsin tervetulleita.
anoppi on jo kovasti luvannut sitte olla täällä kahvinkeittäjänä ja leipurina.on myös tosin sanonu että sanotaan sitte suoraan ku halutaan olla rauhassa.
jos nyt sit tulee kuitenki sellanen olo et ei haluu kotiin ketään ni ovikello irti ja puhelin äänettömälle, se siitä. niin ja sairaalassakin voi kansliaan sanoa että ei halua vastaanottaa vieraita, niin ne ei kerro huoneen numeroa...
laakereilleni en ajo jäädä myöskään lepäämään eli heti vaan liikkeelle ku kelit (pakkasraja) ja kunto antaa periks.tosin lämpimässä autossa ei pikkupakkanenkaan haittaa...
sanoa ihan suoraan, että voisitko laittaa kahvin tippumaan, jos en itse jaksa. EIköhän ne tulijat aika tuttuja ihmisiä ole ainakin alussa. Tulkoon milloin tulevat, mutta leipomaan en ala. Tuokoot pullat mukanaan ja onneksi kaupat on keksitty.
Olen yltiösosiaalinen ihminen ja herkästi masentuva enkä todellakaan kestä ajatusta, että minut hylätään heti kun vauvan saan! Ja kyllä mun kaverit ja sukulaiset on muutenkin jo tottunut, että tänne kun tullaan niin pullat tuodaan mukana ja ite saa kahvinsa keittää =). Mut ne onkin mulle erittäin läheisiä ihmisiä. Ite odotin kun paras kaveri sai ensimmäisensä vähän aikaa sitten, että KUTSUI mut sairaalaan vauvaa kattomaan. Ajattelin itse, että en rupea tunkemaan kun kaikki ei tosiaan ole samanlaisia...
ihan kuin olisin itse kirjoittanut ton tekstin... :)
Ajattelin itse ainakin viikkoa.
Olen myös itse saanut asiasta stressin, olenhan jo neljännellä kuulla.. :)
niihin, jotka toivoo kaikki mahdolliset ja mahdottomat kaverit, sukulaiset ja tutut heti ensi tilassa käymään. En kyllä stressaa kahvinkeitosta tai leipomisesta, mutta kyllä ne vieraat yleensä tuo tuliaiset mukanaan ja osaa kahvitkin keittää. Ja mies on isyyslomalla, joten sekin voi keittää kahvit.
Itselläni on kolme lasta ja kaikkien kanssa olen ollut kuolla tylsyyteen, kun kukaan ei käy, eikä mitään tapahdu. Pahinta on sairaalassa, sieltä kun ei itse voi oikein lähteä vauva kainalossa kyläilemään. Sitte pari kuukautta myöhemmin ihmiset alkaa kertoa, että ois niin tehnyt mieli käydä, mutta ajattelin antaa teidän kotiutua rauhassa. Kiitos vaan kun ette minulta kysyneet! Nyt yritän toitottaa kaikille, et mua täytyy tulla katsomaan.
Kyläilyn oon aloittanut vauvan kanssa heti kun itse oon kävelemään kyennyt, eli viikon sisällä synnytyksestä tai jotain.
Koskaan en ole ollut niin yksinäinen kuin silloin kun vauvat ovat vastasyntyneitä, ei ole mitään tekemistä (on sen verran kipeä, ettei pysty ihan mitä tahansa tehdä, eikä ole suositeltavaakaan), eikä kukaan käy. Muut tuntuu pelkäävän synnytystä, mutta mä pelkään sitä yksinäisyyttä sairaalassa ja kotona synnytyksen jälkeen. Mies ja isommat lapset toki käy, mutta ei riitä.
Onneksi seuraava lapsi syntyy huhtikuussa, niin on jo sen verran lämmin, että voi vaikka sairaalasta suoraan mennä jonnekin kylään.
..vasta maaliskuussa, mutta vastaan kuitenkin omat ajatukseni.
Sairaalaan saavat tulla ne jotka ehtivät ja haluavat. Siellä minun ei tarvitse passata ketään, keitellä kahvia yms. Kotiin pääsyn jälkeen rauhoitetaan viikko kotona ihan vaan perheen kesken, ehkä kaksikin. Riippuu monesta asiasta. Sitten voi meille tulla TERVEET kyläilijät vauvaa katsomaan. Mieskin on vielä sopivasti isyyslomalla ja hän saa keitellä kahvit ja lämmittää pakastepullat vieraille.
Vauvan kanssa lähdetään liikenteeseen sitten, kun se hyvältä tuntuu.
Olen miettinyt ihan samaa. Haluaisin olla rauhassa kaiken maailman hössönsössön-täteistä.
Olen meinannut, että kenelläkään sukulaisella / ystävällä ei ole asiaa meille ainakaan ekaan viikkoon. Sitten täytyy katsoa asiaa tilanteen mukaan...
Joo, tosiaan jotku haluaa enemmän vieraita ja toiset taas vähän vähemmän. Ite en halunnu vieraita laitokselle. ja kotonakin olisin halunnut olla perheen kanssa rauhassa ja tutustua uuteen ihmisen alkuun. Mulle tuli älytön ressi ku imetyskään ei onnistunu ja kaikki oli vaikeeta. sitten vaan ihmisiä tuppas ja tuppas. kaiken lisäksi omat unet jäi vähiin ku vaavi nukku aina vaan puolen tunnin pätkiä. Sitte pitäis jaksaa vieraita viihdyttää.
Olen semmonen etten kehtaa sanoa mitä haluan.. aina kaikki sopii..vaikkei oikeasti sovikaan.. :)
Silloin kun ensimmäistä lastani odotin niin ajattelin että kotiudun vauvan kanssa rauhassa, ei vieraita vähään aikaan ja ei itse pariin viikkoon mihinkään. Mutta toisin kävi. En jaksanut olla sairaalassa niin kauaa kun suositus oli vaan halusin kotia jo päivän aikaisemmin, mihin sain luvan. Heti kotiin päästyämme soitin kahdelle hyvälle ystävlle et alkaa tulemaan jo kylään. Isovanhemmat asuivat sen verran kaukana ettei niitä kannattanut hätyytellä. Vauva oli vajaa 2vko kun meillä oli jo yövieraita ja vajaa viikon kun piti lähteä vaateostoksille. Et ei aivan mennyt suunnitelmien mukaan mikä ei kyllä harmita. Katsotaan mikä on tilanne sitten helmikuussa kun toinen vauva syntyy.
En halua kieltää tuoreilta isovanhemmilta sitä, että he pääsevät katsomaan lasta vaikka vastasyntyneenä. Ja taatusti tulevatkin! Omat vanhempani asuvat todella kaukana, ja heillä on tarkoitus lentää tänne heti kun lapsi syntyy. Miehen vanhemmat asuvatkin lähellä. Anoppi kysyi jo aiemmin, että jos mieheni ei ole tulossa synnytykseen, ja haluan seuraa, niin hän on valmis tulemaan. No, mieheni on tulossa, joten anoppi saa odottaa käytävässä synnytyksen ajan.:)
Minusta on aivan ihanaa, että lapsen isovanhemmat haluavat olla tiiviisti mukana lapsen elämässä, ja ovat syntymästä niin innoissaan. Molemmille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi.:)
Toivotamme heti tervetulleeksi myös omat sisaruksen. Muut tutut, sukulaiset ja ystävät saavat sitten odotella pari viikkoa, että minä olen "edustus kunnossa", eli jaksan seurustella. Läheisen perheen kanssa minun ei tarvitse jaksaa. Tuntuu hyvältä, että jos minä haluan vain nukkua, niin löytyy miehen lisäksi myös isovanhemmat, jotka ovat valmiita auttamaan arjen pyörittämisessä ja lapsen hoidossa.:)