Löytyisikö

jos olet vielä valveilla saat kyllä puhekunppanin minust

ollaan.minullakin on joulu tressi ja luulen jotta kaikki riippuu vain ja odottavat valmista tekelettä munulta.En ole joulu ihminen ollenkaan,mutta perilliseni eivät sitä tiedä.Ja masennun ja olen alakuloinen aina jouluoisin.Lapset odottavat aina lapsuuden aattoja joka on vastenmielistä minulle,joka joulu vaan järjestän touhuan sen aaton heille,järjetöntä mutta tehtävä on
hupsua on luovuttaa yhden aaton takia,mieti muita kaikkia vuoden iloisia päiviä

Älä nyt hyvä ihminen ota tota joulua niin tosissasi.Se on vain pari päivää vuodessa.Minäkin teen joulun eronneelle perheelleni.Vaikka miten ketuttaa,niin lastenlapsien takia paistan kinkun,koristelen kuusen,pussaan joulupukin.Toivon,että sinäkin voisit ajatella,että joulun jälkeen tulee uusi vuosi ja sen mukana valoisa kevät.Älä hermostu,ollan menossa parempaan...Tuo tarpeellisuudentunne on kai se pahin,jos sitä ei ole.Sopiiko,että leivotaan taatelikakkua ja nauretaan koko hemmetin joululle.Sulle toivoisin lahjaksi taivaan tähtiä ja ajatusta,ettet ole yksin...

eilen silti heräsin ja ryhdyin kirjoittamaan, kaikvoi siskoseni tehdä. Minullakin viime joulu oli
oman masennukseni koti... annoin sille luvan ja sytytin yhden kynttilän. Miksi? Aivan omaksi ilokseni!

ja huomenna vastaan "huonoon huumoriin"....

ajatus... kuin lintu
jos olisi tuuli joka pyyhkisi
jos olisi jotain johon tarttua
johonkin inhimilliseen
pysyvään
nyt

on kaunista musiikkia...

Tai ehkä muuten vain burn-out. Kossu piristää siihen joskus.

Huomenta. Toivon, että päiväsi alkaa iloisemmissa tunnelmissa. Et ole ainoa jota jouluhössötys ahdistaa. Yritä rehkiä vähemmän ja osta valmista ruokaa, niin pääset vähällä.

Meillä on joulupäivät ihan normaalia päiviä. Me emme tykkää joulusta, emmekä sitä laita emmekä juhli kotonamme. Se on molempien henkilökohtainen valinta ja läheisemme tietävät miksi.

Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia ja juhlia joulua samalla tavalla. Joskus voi sen joulun tehdä ihan erilaiseksi. Voi vaikka piristää, kun tekee eri tavalla kuin perinteisesti aina ennen.

ajatella valmiin jolun viettoa, vaikka jollain maatilamatkailua järjestävällä tilalla?
Sanoisit vaan ylkälle, että nyt me mennään kulti - lapset saavat järjestää omanlaisensa joulun omille perheilleen ja me vain rellotellaan nautitaan.
Ja jos siippasi on sitä mieltä että hän viettää joulun kotona, niin se on hänen valintansa se..

Tietysti valmis joulu maksaa jotain, mutta ei nämä joulunlaittamiset mitään halpoja ole kotonakaan.

Opetellaan olemaan hyviä myös itsellemme..:)

Taidat olla uupunut ja väsynyt.Mieli kovasti
maassa.Maailmalla on tapana näyttää silloin
ikävältä paikalta.

Maailmassa on varmasti monta,joille olet tärkeä ja yksin et ole.Ei me kukaan olla.Uupuneena iskee
vaan sellainen tunne.

Toisinaan elämä tulee uuteen vaiheeseen.Silloin
on palasista koottava uudenlainen suhde elämään ja tekemiseen.Muista että se ei ole hetki.Se on
pitkä prosessi.Alkuun hankala,vaivalloinen.

Tärkeää vain sinun nyt olla ihmisten lähellä.Pyrkiä kanssakäymiseen edes matalalla
profiililla.Kotiin älä linnoittaudu.Joulusta
älä tee stressiä.Vietä vaikka erilainen,pienimuotoinen Joulu ja satsaa enemmän ihmiseen itsessäsi.

Tärkeää nyt kaivaa vain sisältä myönteisiä ajatuksia,kokemuksia ja tekemisiä.Aivan pienestä se lähtee.Muokkaat arkea aivan uudeksi ja koitat
päästä perinteisistä kuvioista ulos.

Mieli varmasti kohenee ja ilo palaa.Tärkeää vain tajuta,että on uuden vaiheen aika ja mennyt
on mennyttä.Parhaat hetkesi on edessä päin.
Elämä jatkuu.Ei se tähän lopu.Ethän ole koskaan ollut periksi antaja.Etkä ole nytkään!
Näin sovitaan,jookos?

..tuntuu juuri tuolta kun Sinusta nyt. Olen luultavasti käynyt saman läpi, ja voin vakuuttaa että jostain ne ilonpisarat vaan tulee, joista saa sen voiman,ne on kuin pieniä narunpätkiä, mihin tarttua. Olen jo pari kolme vuotta ollut vailla joulustressiä...ei mitään mitä en halua, perinteet romukoppaan, jos ei jaksa, jos ei ole varaa, jos ei halua. Eka joulu, kun tajusin ettei minun tarvitse yhtään enempää mitä jaksan ja haluan....olihan se jouluna halju olo, syyllisyyskin iski, oisko sittenkin pitänyt laitella kystä kyllä...mutta pian tajusin että ei pitänyt, koska sydämestäni en halunnut.

Voimia Sinulle tuntematon! Jos haluat jutella, vastaa tähän viestiin antamalla sähköpostiosoitteesi,kirjoitan Sinulle. Jos et halua, voimia ja uskoa että Sinä olet tärkeä juuri sellaisena kun olet, varmasti monen monelle ihmiselle. Hyvää kiireetöntä joulua!

Ketjussa on jo useita viestejä Sinulle rohkaisuksi. Olen varma, että Sinäkin olet tärkeä monille läheisillesi, valitettavasti et ehkä huomaa sitä tämän harmauden keskeltä.

Yritä olla luovuttamatta. Enkelien joukkoon siirtyminen ei ole ratkaisu vaikka se siltä saattaisi aluksi tuntuakin. Et ole itsekäs ja huono. Kaikilla meillä on oikeus haluta jotakin ja toimia sen mukaisesti.

Itse joudun luopumaan läheisestä ihmisestä todennäköisesti ennen Joulua. Meitä on paljon, joilla elämä tällä hetkellä tuottaa tuskaa ja murhetta. Kaikesta voi kuitenkin päästä eteenpäin, vaikka hitaastikin.

Jos haluat kirjoittaa, osoitteeni on
[email protected]

Voimia ja jaksamista Sinulle!

tähän ikään ja tulee mietittyä elettyä elämää.

Minä olen ratkaissut "ongelman" lähtemällä kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan mukaan, käyn erilaisilla luennoilla ja kursseilla. Siellä tapaa usein mukavia ihmisiä ja saa uusia tuttuja, joita sitten heihin törmätessä on mukava jututtaa, Tulee hyvä mieli, kun huomaa, että toinen ilahtuu saadessaan jutella ja kysellä kuulumisia. Monet vanhukset ilahtuvat, kun heitä käy palvelutalossa jututtamassa ja kuuntelemassa heidän murheitaan.

Ei elämän aina niin kummoista tarvi olla, ei onni tule etsien vaan eläen. Pitää rohkeasti tarttua kaikenlaiseen uuteen, vaikka uuden harrastuksen parissa.

Niinkuin huomaat erilaisia jouluja meillä kaikilla on.Olen kokenut samantapaisen ahdistuksen,mikä nyt tuntuu olevan sinulla,sellainen tyhjyys ja kaikesta puuttuu tarkoitus,elämänhalu tipotiessään.Minulla oli vaikea elämäntilanne silloin,joka osaltaan vaikutti siihen.Kyllä tässä iässä minä ainakin kyseenalaistan asioita,en vain tee niitä mitkä ei tunnu minusta hyvältä,se on tervettä itsekkyyttä mielestäni.Itsestä huolehtiminen,ja itsensä hyväksyminen on parasta mitä nainen voi itselleen tehdä.Joulun voi viettää niin monella tavalla tai olla viettämättä lainkaan.Ymmärrän kyllä että lapsesi odottavat samanlaista joulua kun aina ennekin,mutta jospa kertoisit heille että nyt et jaksa ja etsisitte uutta ratkaisua yhdessä.Toivon voimia ja valoa sinulle

on nyt korkea aika kertoa se muille. Sano vain rohkeasti, että nyt se on loppu se hössötys ja stressi! Tee nyt joulu vain itsellesi ja yhdelle läheisimmälle. Rasittamatta itseäsi mitenkään teet hyvän joulun kipaisemalla lähikauppaan, sillä kaikki on valmiina. - Olethan äiti. Itsekkäin teko, minkä äiti voi tehdä, on jättää omaehtoisesti läheisimmät suremaan ilman jäähyväisiä. He eivät toivu siitä surusta koskaan. Heillä saattaa olla kovin tärkeää sanottavaa sinulle!

Ihan varmasti jossakin on joku, joka sinua kaipaa tai tarvitsee, vaikka et sitä nyt tiedä tai tunnista. Esim. vanhainkodeissa on joukoittain yksinäisiä vanhuksia, jotka ilahtuisivat, jos joku kävisi katsomassa tai ulkoiluttamassakin; henkilökunta ei ennätä. Siellä arvosi pian huomataan. Tai ota yhteys SPR:n lähimpään kontaktihenkilöön ja hanki ikioma ystävä tai pari ystäväpalvelun kautta.

Jos haluat kirjoittaa, sähköpostini on [email protected]; vastaan sinulle varmasti.

tuosta kirjoituksestasi,että eikö panostasi arvosteta vai miksi sinulla on sellainen ajatus,ettei kukaan piittaa?

Usein on niin,että läheiset ei aina huomaa sanoa ja näyttää sitä välittämistään.Kuitenkin saatat olla olla heille todella tärkeä ja rakas..

herättää toi sun kirjoitukses. Mä olin kerran myös itsetuhoisia ajatuksia täynnä. Lapset pakotti mut lupaamaan niille, etten tee ittelleni mitään. Mä lupasin sillä ehdolla, ettei nekään, vaikka kuin huonosti joskus menis. Sun pitäis kertoa läheisilles miltä susta tuntuu, kyllä ne sitten kertoo sulle mitä sä merkitset.
Ensimmäinen Joulu perheen hajottua aiheutti etukäteen pelkoa. En mitään jaksanut laittaa itse, ruuat ostin valmiina ja pienen kuusen pystytin ja laitoin valotähdenikkunaan. Melkeen samalla hetkellä kun lapset soittivat ovikelloa tunsin lämpenevän lanttulaatikon tuoksun: ja Joulu tuli!
Se tulee, jos se on tullakseen, ei siihen paljon tarvita.
Me naiset usein totutetaan perheemme siihen, et me tehdään ja me laitetaan. Sitten tuleekin aika, jolloin se tuntuu vaan velvollisuudelta. Silloin täytyy ajatella itseänsä ja kutsua perhepalaveri koolle. Marttyyrius näissä asioissa ei herätä kenenkään myötätuntoa.
Rauhaa ja voimia sulle :)

..läpi kirjoitan tämän Sinulle
Olet hyvin Rakas Kaikille Lähimmäisillesi, joskus nuoret ovat vain "hitaita" huomaamaan, halamaan, jutustelemaan, välittämään ja varsinkaan antamaan arvoa:/
Heidän arvonsa on jatkuva läsnäolo!
Pahinta mitä voi sanoa lapsilleen: kun mummi tässä kuolee niin sitten saatte itse....
Näin puhuminen on virhe ja kun siitä ei edes "hyödy" mitään;)
Ollaan vain ILOISIa Ja otetaan se pienikin ilo jostain=)
Rakkaudella Nami

Olet yksi niistä, todella harvinaisista, naisista.
Miljoona miestä on vuosisatojen aikana käynneet tuon kaiken läpi.
Koita kestää kuin mies.
Ystävä sinullekin löytyy, mutta ei masentumalla, vaan lähtemällä lähimpään supermarkettiin, uuden kampauksen kera.
Eikä sitten tuulipukua päälle.