"Asevelvollinen armeija on ainoa mahdollinen keino Suomen kokoisen maan puolustamiseksi. Itäraja on pitkä ja vainolainen on aina tullut Suomeen idästä. Siksi meille ei riitä esimerkiksi 30 000 miehen kalliisti varustettu palkka-armeija.
Oli ainutkertaista, että Suomen kansa yhtenäisenä, punaiset ja valkoiset rinnakkain, oli vuoden 1918 kokemusten jälkeen juoksuhaudoissa puolustamassa Suomea vuoden 1939 syksyllä. Hyökkääjä luuli, että heidät otetaan vastaan punaiset liput heiluen. Jopa Stalin yllättyi suomalaisten yksimielisyydestä.
Suomalainen sotilas on yksiselitteisen hyvä vaikka poikkeuksiakin tietenkin esiintyy. Hän on isänmaallinen maansa puolustaja. Häntä ei voi johtaa preussilaisin menetelmin vaan vastuullisesti. Kun otin vastaan rykmenttini vuonna 1942, sanoin miehilleni luottavani heihin. Sanoin myös että he voivat luottaa minuun, koska minä en heitä pulaan jättäisi.
Tähän vastuuseen sisältyy myös se, että miehiä johdetaan edestä. Tällöin miehet eivät pääse sanomaan, että siellä se vaan istuu piileskelemässä kymmenen kilometriä linjojen takana. Toki edestä johtamiseen on muitakin syitä. Uusimmatkin viestintämenetelmät ovat haavoittuvia ja jollei tiedä missä mennään niin vastahyökkäys tulee liian myöhään. Vastahyökkäystä ei voi aloittaa liian aikaisin.
Mannerheim-ristillä on ollut suuri merkitys suomalaiselle rivimiehelle. 600 000 miehen asevelvollisen armeijasta 191:lle sotilaalle myönnettiin risti. Moni heistä sai ristinsä alikersanttina tai kersanttina ja moni heistä yleni kapteeniksi. Tämäkin osoittaa, että ristit menivät hyville miehille.
Tänään sotiemme veteraaneja jälleen arvostetaan. Toista oli menneinä vuosikymmeninä, jolloin sanottiin, että miksi menitte sinne sotimaan. Myöhemmät sukupolvet ovat nyt ymmärtäneet, että Suomelle olisi voinut käydä kuten Virolle, Latvialle ja Liettualle. Vihollinen haukkui meitä tsuhniksi, ehkä meille olisi käynyt vielä huonommin.
Suomi on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa".
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth
Oli ainutkertaista, että Suomen kansa yhtenäisenä, punaiset ja valkoiset rinnakkain, oli vuoden 1918 kokemusten jälkeen juoksuhaudoissa puolustamassa Suomea vuoden 1939 syksyllä. Hyökkääjä luuli, että heidät otetaan vastaan punaiset liput heiluen. Jopa Stalin yllättyi suomalaisten yksimielisyydestä.
Suomalainen sotilas on yksiselitteisen hyvä vaikka poikkeuksiakin tietenkin esiintyy. Hän on isänmaallinen maansa puolustaja. Häntä ei voi johtaa preussilaisin menetelmin vaan vastuullisesti. Kun otin vastaan rykmenttini vuonna 1942, sanoin miehilleni luottavani heihin. Sanoin myös että he voivat luottaa minuun, koska minä en heitä pulaan jättäisi.
Tähän vastuuseen sisältyy myös se, että miehiä johdetaan edestä. Tällöin miehet eivät pääse sanomaan, että siellä se vaan istuu piileskelemässä kymmenen kilometriä linjojen takana. Toki edestä johtamiseen on muitakin syitä. Uusimmatkin viestintämenetelmät ovat haavoittuvia ja jollei tiedä missä mennään niin vastahyökkäys tulee liian myöhään. Vastahyökkäystä ei voi aloittaa liian aikaisin.
Mannerheim-ristillä on ollut suuri merkitys suomalaiselle rivimiehelle. 600 000 miehen asevelvollisen armeijasta 191:lle sotilaalle myönnettiin risti. Moni heistä sai ristinsä alikersanttina tai kersanttina ja moni heistä yleni kapteeniksi. Tämäkin osoittaa, että ristit menivät hyville miehille.
Tänään sotiemme veteraaneja jälleen arvostetaan. Toista oli menneinä vuosikymmeninä, jolloin sanottiin, että miksi menitte sinne sotimaan. Myöhemmät sukupolvet ovat nyt ymmärtäneet, että Suomelle olisi voinut käydä kuten Virolle, Latvialle ja Liettualle. Vihollinen haukkui meitä tsuhniksi, ehkä meille olisi käynyt vielä huonommin.
Suomi on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa".
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.