Kerro koettelemuksistasi!

1. Haluaisin kulla teidän 'armeija-tarinanne' (varinkin naisten, mutta pojat ja miehet ovat myös tervetulleita).

PAskaa, paskaa ja paskaa. Vittuilua alistusta,nöyryytystä, turhaa nysväämistä ja aseiden kanssa pelleilyä.

2. Milloin olit armeijassa, missä ja kuinka kauan?

Vuosi 97 Säkylä, palvelusaika 62 vuorokautta

3. Oliko siellä rankkaa vai leppoisaa?

Rankkaa joka päivä juostiin verenmaku suussa ja kuunelttiin vittuilua kuinka hitaita ja paskoja velliperseitä olemme. Jokapäivä myös muistutettiin kuinka säälittäviä ihmisiä ovat pitkätukkaiset itusivarihipit ja karvapersehomot.

4. Pärjäsitkö hyvin vai olitko vittuilun kohteena?

Olin jatkuvan vittuilun ja kiusaamisen kohteena jotka jättivät ikuiset traumat ja monet itsemurhayritykset

5. Saitko tarpeeksi hyvää ruokaa ja lepoa?

En kunpaakaan. Ruokaa sai silloin harvoin kun annettiin ja nukkua ei saanut metsäleireilä kuin 5 tuntia viikossa.

6. Putosiko kiloja vai kertykö kiloja?

sairastuin lopulta bulimiaan kiitos armeijalle

7. Miltä näytti tavallinen päivä (herätyksestä-nukkumaanmenoaikaan)?

Vittuilua, vittuilua, punkkien räjäyttelyä, turhaa kiirettä, uhkailua, kiristystä, jopa lyömistä

8. Mitä tapahtui leirillä?

Minua hakattiin ja kidutettiin, koska en suostunut painimaan mudassa alasti poikien kanssa

9. Kannattiko mennä?

Ei kannattanut terveys meni

T: SIVIILIPALVELUSMIES MARKUS JÄRVENPÄÄ KOUVOLASTA

1. Aikamoinen pettymys kaikinpuolin.
2. 1997, Kajaani, 240vrk
3. Rankkaa pääosin. Kova sisäkuri, vittuilua ja perkeleesti pakkasta. Kiinnioloja yllättävän paljon.
4. Pärjäsin siinä missä muutkin, yritin olla näkymätön ja aina keskivaiheilla.
5. Milloin sain, milloin en. Leirit perseestä, toisinaan palvelus venähti 18 tuntiseksi kasarmillakin. Joskus vaan maattiin.
6. Putosi 10 kiloa.
7. Klo 6 ylös, koulutusta, klo 11 ruoka, koulutusta, klo 16 ruoka, koulutusta, klo 19 sotku, klo 21.30 vahvuuslaskenta, 22 unessa.
8. Palelsi, paskannettiin lumihankeen, ryynättiin, väsytti ja vitutti. Toivottiin että saataisin unta ja päästäisiin lomille.
9. Tuskin. Ei mitään merkitystä jälkeenpäin ajatellen.

Suosittelen sinua tutustumaan aamukampa-sivustoon, jolla asioista annetaan oikeaa informaatiota oman päätöksen tueksi (toisin kuin nyt sait edellisiltä).

Paljon keskusteluissa mukana myös asevelvollisuuden suorittaneita naisia.

2. Milloin olit armeijassa, missä ja kuinka kauan?
-I/06 Niinisalo , 270

3. Oliko siellä rankkaa vai leppoisaa?
-Touhu oli perseestä (alokaskausi) kun oli niin saatanan kylmä koko talven -25/30 astetta ja ulkona oltiin paljon. Tilannetta paransivat vittumaiset alikit ja huono ryhmähenki.

Kesällä vanhana oli sitten suht mukavaa vaikka gineksessä joutuikin olemaan suht usein esim 3viikkoa tai 1kuukausi putkeen ei ollut mitenkään erikoista

4. Pärjäsitkö hyvin vai olitko vittuilun kohteena?
-Pärjäsin ihan ok ja vittuiluun vastasin vittuilulla.

5. Saitko tarpeeksi hyvää ruokaa ja lepoa?
-Ruoka oli hyvää aluksi mutta 2kk jälkeen sapuskan taso romahti. MUTTA Kun uudet mortit tulivat myöhemmin niin taso nousi taas. Lepoa ei tuntunut saavan tarpeeksi alokaskautena.

6. Putosiko kiloja vai kertykö kiloja?
-Kiloja kertyi kiitos gonakauden.

7. Miltä näytti tavallinen päivä->alokaskautena kassulla (muisaakseni)
-6.00 Herätys
-"Ohjatut aamutoimet" jossa aamutoimet jätettiin tekemättä.
-Aamulenkki muodossa juosten n.5-8 min? herätyksestä ("jos oli pelimies kävi kusella ennen herätystä")
-Lenkin jälkeen uutta ryysyä niskaan ja aamupalalle sotilaallisessa muodossa marssien. Tietysti muotoon ryhmityttiin aina "päin vittua" johtajien mielestä joten ruokailusta saatiin hyvin karsittua aikaa pois harjoittelemalla muotoon menoa.
-aamupala naamariin kiireellä ja sitten kassulle takaisin sotilaallisessa muodossa.
-Kassulla muistaakseni siivottiin ja särmättiin jos oli "ylimääräistä aikaa" tai kuultiin heti "muutama sana aamupäivän toiminnasta"
-Päivän toiminta muodostui sitten erilaisista mahtavista TST koulutuksista tai jostain muusta yhtä mielenkiintoisesta.
-Muistaakseni yleensä sai toisen aterian jossain vaiheessa päivää.
-lisää koulutusta muistaakseni
-illalla oli sitten ennen vapaa aikaa siivoamista ja kaikkea muuta tarkoituksella hajottavaa toimintaa.
-sotkuun (jos pääsi)
-iltapala jos oli ilmoittatunut
-päiväpeiton viikkaamista ja asennossa seisomista.
-ohjatut iltatoimet
-22.00 hiljaisuus ja käytävilla liikkuminen kielletty

8. Mitä tapahtui leirillä?
-PALELTIIN
-Oltiin kipinässä
-NAVETETTIIN
-Marssittiin
-Paskottiin luontoon (saappaalla reikä metrihankeen ja koiratyyliin paskannus / lunta päälle)
-Hajottiin
-Vartioitiin metsää ettei se karkaa
-Varjeltiin omia herkkuja nälkäisiltä taistelutovereilta (tupakit ja suklaa arvossaan..)
-Suoritettiin koulutuksen vaatimaa scheissea
-Syötiin huonoa ruokaa
-Oltiin kiertovartiossa jne

9. Kannattiko mennä?
-Ei. Paska reissuhan se oli lukuunottamatta gonakautta. Ainut hyvä juttu mitä jäi käteen oli se että nykyään osaa arvostaa pieniä asioita.

1. Haluaisin kulla teidän 'armeija-tarinanne' (varinkin naisten, mutta pojat ja miehet ovat myös tervetulleita).
-vuosi 2007 armeijan leivissä. AUK ja RUK käyty, siviiliin 4.1.2008.

2. Milloin olit armeijassa, missä ja kuinka kauan?
-1/2007 362

3. Oliko siellä rankkaa vai leppoisaa?
-sekä että, koulutus on pääasiassa
nousujohteista, joten näin lopussa huomaa että sitä vain on aina haasteesta toiseen mennyt aina eteenpäin. Lähinnä käteen on jäänyt hyvä fiilis itsensä ylittämisestä ja kunnon kohentumisesta.

4. Pärjäsitkö hyvin vai olitko vittuilun kohteena?
-pääasiassa hyvin, kaveriporukalla saa vittuilua/päänaukomista sietää melko paljon. vähän kuin viihdettä tuo kuittailu tuolla armeijassa, suuntaan ja toiseen. huumoria huumoria ja samalla mitalla takas.

5. Saitko tarpeeksi hyvää ruokaa ja lepoa?
-ruoka on intissä hyvää, paitsi aloittelevien sotilaskeittäjien tekeleet maastossa, mutta kyllä nekin siitä oppii hommansa koulutuksen edistyessä. lepo on intissä ainakin leirillä melko toissijaisessa asemassa. monesti saa olla tyytyväinen jos leirillä saa nukkua neljä tuntia vuorokaudessa mutta joskus enemmän joskus vähemmän. kassulla normaali palveluksessa kyllä saa nukkua riittävästi.

6. Putosiko kiloja vai kertykö kiloja?
- miinus kymmenen kiloo. cooper parani puol kilometriä.

7. Miltä näytti tavallinen päivä (herätyksestä-nukkumaanmenoaikaan)?
-päivät hyvin erilaisia riippuen siitä missä vaiheessa koulutusta ollaan menossa. alokkaana varsinkin ensimmäisinä viikkoina sykkimistä ja säpinää aamusta iltaan. puhutaan ns. piinaviikoista. kevenee vähän aukin alkaessa ei enää ole niin "luulot pois" meininki vaan johtajatkin alkavat keskittymään olennaiseen ;). jos menet rukkiin niin siellä taas päivään tulee omat vivahteensa iltalomineen kaupungilla ja niin edelleen. johtajakaudella päivät ovat hyvin erilaisia. saattaa olla että joudut heräämään ennen muuta komppaniaa ja saat mennä maate myöhemmin näin yleisesti ottaen, mutta päivään ei enää kuulu niin hirveätä sykkimistä vaan lähinnä paineita joukkojen järkevästä johtamisesta. et usko minkälaisia ongelmia voikaan tulla vastaan. ja näin sitten ehtoopuolella palvelus on melko verkkaista.

8. Mitä tapahtui leirillä?
-jälleen kerran riippuu hyvin paljon jaksosta.
p-kausi: perussotilaan taitojen harjoittelua aamusta iltaan (lue: sykkimistä, poteron kaivuuta, asemaan menoa, vartiota yötä päivää, hälytyksiä...)
auk: johtamistaidon harjoittelua, pitkiä marsseja, aselajioppien harjoittelua, hyökkäyksiä ja puolustuksia, vartiota.
ruk: periaatteessa samaa kuin aukissa, symemmässä mittakaavassa. niin ikään vielä pitempiä marsseja.

ja yleisesti, kosteutta, pimeyttä, kylmää, unenpuutetta ja hajotusta. mutta jokaisesta leiristä jäi silti jostain syystä hyvä mieli.

9. Kannattiko mennä?
-ehdottomasti kyllä, ja kyllä se vielä pitää paikkaansa että armeija tekee tänäkin päivänä pojista miehiä, ja sanotaan vaikka että tytöistä naisia. tulet kokemaan koko tuntemuksien kirjon ilosta mitä synkimpään hajotukseen, mutta kaikki kasvattaa minkä yli pääsee ja intissä ei loppupeleissä sellaista tule minkä yli ei pääse normaali terve nuori ihminen. kohottaa sekä fyysistä että henkistä kestävyyttä positiivisessa mielessä ja opit antamaan arvoa kodille.

ja jos todella haluat sinne niin varmasti pääset. eli voit puhua itsestäsi tyttönä joka menee armeijaan. mutta muista ottaa mukaan roppa kaupalla positiivista asennetta, joskus tulee ottamaan päähän, mutta siitä pääsee yli. monet asiat on sellaisa once in a lifetime juttuja joita ei siviilissä kohtaa ja kokemukset antavat varmuutta tulevaisuuteen. hyvällä asenteella pääset vaikka kuinka pitkälle.

ps. ns. vittuilua varmaan tulee vastaan huonoina päivinä, mutta pahoinpitelyä ja halventamista ei armeijassa ole, johtuen tiukasta linjasta simputtamisen suhteen.

1. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen keväällä 2003 oli määrä työskennellä vuoden loppuun saakka ja lähteä tammikuussa 2004 sotaväkeen. Mut kuitenkin irtisanottiin duunimestastani ensimmäisen kevätjuhlan jälkeisen työpäivän päätteeksi ja sittemmin sovin porukoitten kaa, että lähtisin samantien kuukautta myöhemmin armeijaan.
2. Vekaranjärvellä 180 vuorokautta alkaen 14. heinäkuuta 2003.
3. Ollessani jääkärijoukkueessa rankkaa, huoltojoukkueeseen siirtymisen myötä meno muuttui leppoisaksi.
4. Parhaimmillani hädin tuskin saavutin keskitason pärjäämisessä (näin ainakin jääkärijoukkueaikana). Vittuilua esiintyi siinä määrin ainaski, että yhessä vaiheessa (lähes) kaikkien esimiesten tietoon kantautui uutinen siitä, että mua oli kiusattu. "Mitenköhän sun kävis täällä, jos esimiehet eivät tuolla tavalla huolehtisi susta"? Mietti yksi palvelustoveri.
5. No kyllä. Sotkun munkit oli hirmu hyviä. En kyllä pahemmasta unen puuttestakaan kärsiny, vaikka ois ehkä luullu yhden sellaisen syysyön jälkeen, jolloin ei silmäntäyttä nukuttu.
6. Ainakin ensimmäisillä lomilla vanhemmat huomas mun laihtuneen selvästi.
7. Muotoillaanko näin, että täsmällisyydestä ei ollut haittaakaan.
8. Jos oli ampumaleiri kyseessä, eli tilanne ei niin sanotusti ollut päällä, ihan nastaahan siellä oli. Erikoiskoulutuskauden ampumaleiri on jäänyt mieleen varsin positiivisena kokemuksena. Aliupseerit ja miehistö tulivat siellä juttuun ikään kuin olisivat samaan kastiin kuuluneet.
9. Luultavasti en olisi lähtenyt inttiin milloinkaan, ellei olisi ollut pakko, mutta ei puoli vuotta siellä pahastakaan ollut. Sain kans yhden elinikäisen frendin, sanoisin.