Kamala olo taas, herään vihaisena rakkaimpani vierestä ja menen tekemään aamupalaa itselleni ja hänelle. Olen vihainen kun puntari näyttää taas sellaisia lukemia joita en halua, enkä tee itselleni aamupalaa.
Aikoinani olen sairastanut lievähköä syömishäiriötä - luulisin, mutta ei kukaan lääkäri ole todennut. En ole ikinä kyllä sairaalloisen laihaksi itseäni saanut, tuskin eded laihaksi. Olen 175cm ja painan 68kg.
Toinen huoli on raha, stressaan joka päivä, otan ihmeellisiä luottoja ja makselen niitä takaisin ja vihaan rahojen kanssa pläräämistä... Sekin saa minut raivonpartaalle vähintään kerran päivässä. Ongelmat johtuvat lähinnä työpaikastani ja siitä, että palkan saamisessa tulee lähes joka kerta ongelma, joskus 150e liian vähän palkkaa ja joskus ei ollenkaan ja pitää odotella muutama päivä....
Olen siis opiskelija ja näinkin "pienet" summat merkkaavat paljon hyvinvoinnissani.
Muut ihmiset ja naiset, rumia rumia ja rumia. Eivät nyt oikeastaan rumia, mutta vihaan vaan heitä ja se vaan ovat rumia. Olen katkera ja pökitän itsetuntoani solvaamalla ihan kaikkia muita. Ostan itselleni hirveät määrät kivoja vaatteita, että edes melkeen näyttäisin kivalta ja kyllähän minä ihan hyvältä näytänkin yleensä omasta mielestänikin... En tiedä sitten mikä on aiheuttanut tämän, että haukun kaikkia ja että minulla ilmeisestikin on todella huono itsetunto...
Ennen minulla oli todella hyvä itsetunto ja veikkaan että sen katoaminen on johtunut kahdesta "vääränlaisesta" miehestä jotka olen nuorena kokenut. Nyt on hyvä mies, joka yrittää kohentaa itsetuntoani ja tukea raivareideni keskellä minua.... Mutta pelkään että se raja saavutetaan piakkoin, kun hän ei enää jaksa sanoa kauniiksi ja kuunnella raivareita raha-asioista, ihmisistä, painosta ja meidän suhteesta.
Psykiatri voisi auttaa, mutta en tiedä... enhän itsekään tiedä tarkkaa syytä katkeroitumiselleni ja huonolle itsetunnolle.. Ja kynnys soittaa psykiatrille ja kysyä neuvoa on vähän turhan suuri. Olen pari vuotta sitten (20vuotiaana) käynyt psykiatrialla itsemurha-aikeiden takia.
Aikoinani olen sairastanut lievähköä syömishäiriötä - luulisin, mutta ei kukaan lääkäri ole todennut. En ole ikinä kyllä sairaalloisen laihaksi itseäni saanut, tuskin eded laihaksi. Olen 175cm ja painan 68kg.
Toinen huoli on raha, stressaan joka päivä, otan ihmeellisiä luottoja ja makselen niitä takaisin ja vihaan rahojen kanssa pläräämistä... Sekin saa minut raivonpartaalle vähintään kerran päivässä. Ongelmat johtuvat lähinnä työpaikastani ja siitä, että palkan saamisessa tulee lähes joka kerta ongelma, joskus 150e liian vähän palkkaa ja joskus ei ollenkaan ja pitää odotella muutama päivä....
Olen siis opiskelija ja näinkin "pienet" summat merkkaavat paljon hyvinvoinnissani.
Muut ihmiset ja naiset, rumia rumia ja rumia. Eivät nyt oikeastaan rumia, mutta vihaan vaan heitä ja se vaan ovat rumia. Olen katkera ja pökitän itsetuntoani solvaamalla ihan kaikkia muita. Ostan itselleni hirveät määrät kivoja vaatteita, että edes melkeen näyttäisin kivalta ja kyllähän minä ihan hyvältä näytänkin yleensä omasta mielestänikin... En tiedä sitten mikä on aiheuttanut tämän, että haukun kaikkia ja että minulla ilmeisestikin on todella huono itsetunto...
Ennen minulla oli todella hyvä itsetunto ja veikkaan että sen katoaminen on johtunut kahdesta "vääränlaisesta" miehestä jotka olen nuorena kokenut. Nyt on hyvä mies, joka yrittää kohentaa itsetuntoani ja tukea raivareideni keskellä minua.... Mutta pelkään että se raja saavutetaan piakkoin, kun hän ei enää jaksa sanoa kauniiksi ja kuunnella raivareita raha-asioista, ihmisistä, painosta ja meidän suhteesta.
Psykiatri voisi auttaa, mutta en tiedä... enhän itsekään tiedä tarkkaa syytä katkeroitumiselleni ja huonolle itsetunnolle.. Ja kynnys soittaa psykiatrille ja kysyä neuvoa on vähän turhan suuri. Olen pari vuotta sitten (20vuotiaana) käynyt psykiatrialla itsemurha-aikeiden takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaltaisesi ihmisen kanssa tekemisissä.
miten tämä viesti oli tarpeellinen aloittajalle?
sinun viestisi oli tarpeellinen aloittajalle?
"Psykiatri voisi auttaa, mutta en tiedä... enhän itsekään tiedä tarkkaa syytä katkeroitumiselleni ja huonolle itsetunnolle.. "
Eikö sen psykiatrin kanssa juttelun tarkoituksena juuri ole selvittää potilaalle, miksi hän on sellainen kuin on ja mitä asialle voisi tehdä.
Oli kiintoisaa lukea kaltaisesi ihmisen ongelmista. Ilmeisesti et ole itsekään tyytyväinen tilanteeseesi ja omaan käytökseesi?
Kannattaa kyllä hankkiutua ammattilaisen juttusille. YTHS tarjoaa muistaakseni viisi ensimmäistä psykologin tapaamiskertaa ilmaiseksi, olisiko se ensimmäinen osoite?