Avomieheni on joutunut tilanteeseen, jossa hän ei pysty maksamaan kaikkia velkojaan. Hän haluaisi ymmärrettävästi selvitä tilanteesta omin avuin ja olen kunnioittanut hänen haluaan tähän asti (meillä ei ole yhteisiä rahavaroja, vaan molemmat maksavat omat menonsa ja puolet yhteisistä laskuista).
Nyt kuitenkin asia alkaa ahdistaa minua jo siinä määrin, etten pysty enää katsomaan sivusta hänen ahdinkoaan. Hän ei tunnu saavan asioita edes paperilla järjestykseen ja välillä tuntuu toivovan, että laskun avaaminen vasta sitten kun sen maksamiseen on varaa pitäisi jotenkin velkojat loitolla. Olen yrittänyt vihjata, että ottaisi yhteyttä velkojiin ja sopisi takaisinmaksuaikataulut, mutta ilmeisesti kynnys sen tekemiseen on korkea, koska tietääkseni näin ei ole vielä tapahtunut. tämä rahasotku heijastuu koko suhteeseemme, kun se stressaa molempia.
Koska meillä ei ole varsinaisesti yhteistä taloutta, en tiedä, missä menee rajat sen suhteen, mitä voin tehdä. Elättelen kyllä toiveita että talouskin olisi yhteinen jonain päivänä, ja sitä silmällä pitäen nykyinen tilanne on huono. Jos hän menettää luottotietonsa, yhteiset asuntolainat yms vaikeutuvat huomattavasti... siksi koen, että tässä ei ole kyseessä vain hänen asiansa, vaan jos hän meinaa kanssani elää, kyllä minullakin pitäisi olla tilanteeseen jotain sanottavaa.
Onko minulla oikeus sanoa miehelle, että minun ahdinkoni on niin suuri ja kärsivällisyyteni täysi, että haluan hänet vaikka pakolla istahtamaan alas, keräämään kaikki velat exceliin ja soittamaan velkojat läpi vaikka valvonnan alla jos ei muuta? Vai mitä minun tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Nyt kuitenkin asia alkaa ahdistaa minua jo siinä määrin, etten pysty enää katsomaan sivusta hänen ahdinkoaan. Hän ei tunnu saavan asioita edes paperilla järjestykseen ja välillä tuntuu toivovan, että laskun avaaminen vasta sitten kun sen maksamiseen on varaa pitäisi jotenkin velkojat loitolla. Olen yrittänyt vihjata, että ottaisi yhteyttä velkojiin ja sopisi takaisinmaksuaikataulut, mutta ilmeisesti kynnys sen tekemiseen on korkea, koska tietääkseni näin ei ole vielä tapahtunut. tämä rahasotku heijastuu koko suhteeseemme, kun se stressaa molempia.
Koska meillä ei ole varsinaisesti yhteistä taloutta, en tiedä, missä menee rajat sen suhteen, mitä voin tehdä. Elättelen kyllä toiveita että talouskin olisi yhteinen jonain päivänä, ja sitä silmällä pitäen nykyinen tilanne on huono. Jos hän menettää luottotietonsa, yhteiset asuntolainat yms vaikeutuvat huomattavasti... siksi koen, että tässä ei ole kyseessä vain hänen asiansa, vaan jos hän meinaa kanssani elää, kyllä minullakin pitäisi olla tilanteeseen jotain sanottavaa.
Onko minulla oikeus sanoa miehelle, että minun ahdinkoni on niin suuri ja kärsivällisyyteni täysi, että haluan hänet vaikka pakolla istahtamaan alas, keräämään kaikki velat exceliin ja soittamaan velkojat läpi vaikka valvonnan alla jos ei muuta? Vai mitä minun tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et kerro, mistä nuo ylenpalttiset velat johtuvat, mutta ilmeisesti ne eivät ole mitään pakollisia menoja. Miehesi on luonteeltaan parantumaton tuhlari eikä luonnetta ole helppo muuttaa. Valitettavasti lääkettä ei oikein ole. Jos haluat itse selvitä elämästäsi kunnialla, älä mene mihinkään sitoumuksiin tuollaisen miehen kanssa, sillä yksin niistä joudut lopulta vastaamaan.
Viisainta jättää mies, josta muodostuu sinulle vuosikymmenten aikana jatkuva riippakivi. Etsi joku sellainen joka osaa pitää taloudestakin huolta. Tai elä yksin, sekin on parempi kuin kannatella toista loputtomiin.
Ymmärrän näkökantasi ja on kyllä tuokin vaihtoehto käynyt mielessä. Tilanne ei kuitenkaan ole aina ollut tämä, eli olen nähnyt miehen kyllä hoitavan raha-asiansa hyvinkin. Erinäisten isojen ja yllättävien laskujen (sairastumisesta johtuvien) sekä myös muutamien pienempien ei-pakollisten laskujen vuoksi talous kuitenkin pääsi heittämään häränpyllyä, ja tässä sitä nyt ollaan.
Älä heitä teidän suhdetta vielä kankkulan kaivoon! Mieheni oli suoraan sanottuna korviaan myöten *piip* kun hänet tapasin. Toki tilanne ei minulle samantien selvinnyt. Siinä vaiheessa oli jo maksuhäiriömerkinnät saatu ja ulosotossa juoksi maksut...
Topakasti kuitenkin vaadin, että asiaan saadaan jokin järjestys. Ja erinäisten järjestelyjen kautta saatiin hommat kulkemaan, velat maksettua ja elämä taas oikeille raiteille.
Alussa oli epäuskoa sen suhteen, että tulisiko mies koskaan muuttumaan, mutta en oikeastaan antanut muita vaihtoehtoja. Ja tänä päivänä olemme saaneet oikein mukavat säästötkin pahan päivän varalle kerrytettyä.
Joten ota puheeksi! Mitä voit hävitä?
Kiitos rohkaisusta. Eniten ongelmana nyt onkin, miten ottaa asia puheeksi? Kuinka käytännössä toteuttaa se topakasti vaatiminen? :o
Otat asian puheeksi miehes kanssa ja jos hän ei itse saa aikaseks noita asioita järjestellä,niin auta.Sano että asia vaivaa sua kovasti ja että olet valmis auttamaan häntä,ota asia puheeksi ns."yhteisenä" parisuhteeseenne vaikuttavana asiana ja auta parhaan kykysi mukaan.Etenkin jos hänellä vielä on luottotiedot kunnossa kannattaa asiat hoitaa nopeasti;velkojat yleensä suhtautuu positiivisesti siihen että on halukkuutta hoitaa ja yrittää tehdä jonkinlaista maksusuunnitelmaa.Laskeskelkaa noi velat yhdessä miettikää millasia summia hän pystyis kk:ssa makselemaan ja sitten ottakaa vaiks yhdessä yhteyttä velkojiin- kyllä se siitä :) onnea matkaan!
Voisin kertoa pitkän tarinan omasta tilanteestani. Olen itse ollut suhteessa se möhlijä. Annoin oman rahatilanteeni mennä niin pahaksi että ulosottomies koputti lopulta ovea. Olin piilotellut pahaa rahatilannettani puolisoltani jonka kanssa jaan kodin, oman kodin. Kun kaikki tuli hänelle ilmi, hän oli tietysti todella vihainen ja pettynyt minuun. Selvisimme kuitenkin tilanteesta. Puoliso otti kaiken vallan raha-asioissamme. Luovutin maksukorttini ja pankkitunnukseni, kaiken mahdollisen millä olisin tyydyttänyt omia ostostarpeitani. Olen maksanut kaikki velkani. Niitä karvaasti suurella korolla maksaneena voin sanoa etten vieläkään omista minkäänlaisia kortteja ym. Rahaa saan kun tarvisen. Näin pystyn kontroilloimaan omaa rahan käyttöäni. Uskon viisastuneeni. Ihmiset tekevät virheitä. Niitä ei voi välttää! Toivottavasti otat vain rohkeasti asian esille. Minä olin lopulta helpottunut kun pystyin laskemaan sen valtavan taakan pois hartioiltani. Tsemppiä sinulle!