kertoaakko jo raskaudesta

3 kuukauttahan se on se maaginen raja että sen yli kantsis oottaa jos vaan millään malttais :)

Tuli kerrottua heti raskaustestin plussan jälkeen ystäville. Ja oikeastaan kaikki sukulaiset ja läheiset tiesivät ennen sitä 12 viikkoa... Oli vaan sellainen fiilis että oli mukava kertoa ihanat uutiset ja toisaalta ei ole edes käynyt mielessä että tämä lapsi ei näkisi päivän valoa. :)

ei ole koskaan malttanut olla hiljaa ilouutisesta, vaan heti on kerrottu lähestulkoon kaikille kavereille ja tuttaville kun plussa on tullut. Tietysti kun on kaksi keskenmenoakin saanut niin ikävähän se on sitten selitellä, ettei sitä vauvaa tulekaan. Mutta voihan sitä kaikkea odottamatonta tapahtua raskauden alusta loppuun jos niikseen menee.

Mitä pisemmälle ja vaikeemmaks homma menee että ylipäätään TULIS raskaaks, sitä vähemmän siitä haluaa puhua.. jos/kun koko r-aika tulis/tulee nyt jo tän kaiken johdosta oleen todennäkösesti jatkuvaa ressiä ja pelkoo persuuksissa keskenmenosta ym. mitä vois vielä mennä vituilleen, niin antas mieluummin huomata ite kun ruveta mitään hehkuttaan. (ja hienompaahan se ois ollu jos ois tullu nopeempaa ja ihan ns. normaalisti raskaaks ilman mitää hormoneilla kyllästämistä ja jotai putkilla ronkkimisia..)

jollekkinhan se on saatava kertoa aika pian tai ihan pakahtuu sen salassa pidosta, mutta ei sitä todellakaan kannata koko maailmalle kuuluttaa. Itseäni ahdisti ihna kamalasti esim se kuinka tänä vuonna BB:ssä Tiina sai tietää julkisesti olevansa raskaana ja jos se menisi kesken tms..

Keskenmenokaan ei tietysti ole se syy miksi pitää salata, mutta ei sitäkään ole ihan kamalan kivaa kaikille kuuluttaa ja sen syytä jos se edes selviääkään. Ihmiset ei edes oikein osaa suhtautua koko asiaan kun siinä ei ole mitään konkreettista kadonnut.. Monta muutakin asia avoi tulla vastaan ja vaikka lapsen paha vamma ja sitten kun aborttia mietitään niin on eri paineet kun kaikki tietää jo vauvasta jne.

Toisaalta jos sala akaikilta niin tuskin löytyy sitä kuuntelijaa jos kaikki menee metsään..

Kukin siis kertoo tavallaan ja oman lähipiirisnä sietokyvyn mukaan. Meillä esim isovanhempien hössötys on siirtänyt kertomista aina jonkin aikaa, vaikka bestis on sen tiennyt heti plussasta..

Vanhemmilleni kerroin aika pian, n. pari viikkoa plussan jälkeen ja ystäville kuukausi plussan jälkeen. Oli se niin hienoa etten malttanut olla hiljaa;) eikä kyllä mielessä edes käynyt keskenmenon riskiä..

ET KERTONUT MTEN PITKÄLLÄ OLET .MUTTA MINÄ ODOITTAISIN AINAKIN ENSIMMÄISEEN ULTRAAN.KOSKA SIINÄ SELVIÄÄ ONKO KOHDUN SISÄINEN RASKAUS.LAPSEN TERVEYDESTÄ JONKIN VERRAN JA 30 PROSENTTIA PÄÄTYY KESKEN MENOIHIN ENSIMMÄISEN 3 KK AIKANA.NIIMPÄ KUN OLET KÄYNYT ENSIMMÄISESSÄ ULTRASSA VIIKOLLA 14 OLET MYÖS SAANUT VARMUUDEN ETTÄ KAIKKI ON KUNNOSSA JA SUURIN KESKEN MENO RISKI AIKA ON OHI.TIETTY OMALLE MIEHELLE KERROT HETI JA PARHAALLE KAVERILLESI MUTTA SUKULAISET ÄIDIT KUULEVAT KUN RASKAUS ON ULTRASSA TODETTU KOHDUN SISÄISEKSI.MUTTA KUKINHAN TKEE ITSE PÄÄTÖKSENSÄ.ITSE OLEN KERTONUT VASTA ULTRAN JÄLKEEN.

Voit kertoa vaikka heti sellaisille ihmisille, joille voisit olettaa kertovasi mahdollisesta keskenmenosta, jos sellainen sattuu kohdallesi. Eli lähimmille ystäville, joiden kanssa olet tottunut jakamaan niin ilot kuin surutkin, voit kertoa vaikka heti. Jos keskenmeno sattuu, tarvitset varmasti sitä tukevaa olkapäätä, jota va