Onko mitään mahdollisuutta päästä yliopistoon, jos on aikaisemmassa koulussa ollut erityisoppilas? Olen käynyt peruskoulun, lukion ja nyt olen ammattikoulussa. Minulla olisi yliopistossa paljonkin mielenkiintoisia aloja, joita tahtoisin opiskella. Pelkään vain, etten pärjää siellä.
Kouluissani olen kyllä pärjännyt hyvin. Esimerkiksi peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvoni oli melkein yhdeksän.
Kai sen voin sitten näin anonyyminä kertoa, että erityisopetuksen perusteeni on sellaiset kielelliset vaikeudet. Lisäksi olen kai nyt saamassa diagnoosin myös lievästä autismista. Minulla kielelliset vaikeuteni ilmenevät puheen tuotossa. Ymmärrän siis kyllä puhetta ja lukemaani, mutta minun on vaikea puhua (korostuu vielä enemmän jännittävissä tilanteissa ja vieraille puhuessa) ja tuottaa kunnon lauseita.
Uskoisin muuten pärjääväni yliopistossa, mutta pelkään etenkin sitä, miten voin pärjätä siellä. Olen kuullut, että yliopistossa on hirveästi kaikkia esitelmiä ja vastaavia, mutta miten esiinnyt salilliselle ihmisiä, jos et puhu?! Ja miten teet jotain ryhmätöitä, jos kommunikaatiokykysi ovat suhteelliset heikkoa luokkaa. Ja ei varmaan yliopistossa voi saada mitään HOJKS:ia tai erityistä tukea tällaisiin ongelmiin? :( Yliopisto tuntuu niin suurelta koululta ja aikuisten ihmisten opiskelupaikalta, eikä miltään lastentarhalta, jossa pidetään ihmisistä huolta ja autetaan erityistarpeisiakin selviämään.
Saahan sitä unelmoida, mutta olisi joskus kivaa koittaa toteuttaakin niitä.
Kouluissani olen kyllä pärjännyt hyvin. Esimerkiksi peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvoni oli melkein yhdeksän.
Kai sen voin sitten näin anonyyminä kertoa, että erityisopetuksen perusteeni on sellaiset kielelliset vaikeudet. Lisäksi olen kai nyt saamassa diagnoosin myös lievästä autismista. Minulla kielelliset vaikeuteni ilmenevät puheen tuotossa. Ymmärrän siis kyllä puhetta ja lukemaani, mutta minun on vaikea puhua (korostuu vielä enemmän jännittävissä tilanteissa ja vieraille puhuessa) ja tuottaa kunnon lauseita.
Uskoisin muuten pärjääväni yliopistossa, mutta pelkään etenkin sitä, miten voin pärjätä siellä. Olen kuullut, että yliopistossa on hirveästi kaikkia esitelmiä ja vastaavia, mutta miten esiinnyt salilliselle ihmisiä, jos et puhu?! Ja miten teet jotain ryhmätöitä, jos kommunikaatiokykysi ovat suhteelliset heikkoa luokkaa. Ja ei varmaan yliopistossa voi saada mitään HOJKS:ia tai erityistä tukea tällaisiin ongelmiin? :( Yliopisto tuntuu niin suurelta koululta ja aikuisten ihmisten opiskelupaikalta, eikä miltään lastentarhalta, jossa pidetään ihmisistä huolta ja autetaan erityistarpeisiakin selviämään.
Saahan sitä unelmoida, mutta olisi joskus kivaa koittaa toteuttaakin niitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.html
http://www.helsinki.fi/opiskelu/neuvonta_ja_ohjauspalvelut.html
Lieneekö sivuja muutettu, kun "erityisoppilaat" mainitaan "vammaisen" nimellä tässä linkissä?
Mielenkiintoinen kysymys.
Olen itse nyt tekemässä toista korkeakoulututkintoa työn ohella kauppatieteistä. En ole käynyt yhdelläkään luennolla, enkä ole pitänyt yhtäkään esitelmää. Jos siis pystyt lukemaan, ymmärtämään lukemasi ja kirjoittamaan ymmärryksesi tekstiksi tenteissä tai muissa opinnäytteissä, niin enpä usko, että tilanteesi mitenkään ylitsepääsemätön on.
Jonkin verran voit joutua hakemaan "vaihtoehtoisia" suoritustapoja joihinkin pakollisiin kursseihin. Itse olen suorittanut kotipaikkakuntani avoimessa yliopistossa kirjatentteinä pari sellaista kurssia, joissa "omassa" yliopistossani olisi ollut pakollinen läsnäolo. Nämä opinnot ovat kelvanneet omalle yliopistolleni korvaavina suorituksina.
Kielellistä ulosantia tarvitaan välttämättä mahdollisesti vain vieraan kielen suullisen taidon osoittamiseen. Lääkärintodistuksella siitäkin saattaa saada vapautuksen.
Onnea opintoihin. Kannattanee kuitenkin valita jokin sellainen ala, jossa työelämässäkään ei hirveästi tarvitse puhua yleisölle. Esimerkiksi kauppatieteistä voisin suositella laskentatointa, jonka alan työtehtävät ovat pääsääntöisesti itsenäistä tekemistä.
Pärjäämisesi riippuu täysin alasta. Ihan ensiksi miettisin sinuna mitä aijot tehdä työksesi. On nimittäin lukemattomia yliopistoaloja, joista et työelämässä selviä puhumatta tai esitelmöimättä vaikka opiskelut ehkä vielä menisivätkin. Kunhan sopiva ala löytyy niin siitä vaan opiskelemaan!
Esitelmiä ja ryhmätöitä joudut tekemään, mutta ne ovat oppimista varten, eivät sitä varten että sinua vain arvosteltaisiin. Joudut joka tapauksessa kehittämään jonkin korvaavan tavan itseilmaisullesi (esitelmät dokumenttielokuvan muodossa, webbisivuina jne.?). Lastentarha yliopisto ei tosiaan ole, eikä varsinaista tukea ole tarjolla. Ongelmat on ratkaistava ihan itse, minkä ei pitäisi fiksulle ihmiselle olla ongelma! Vapautuksia hakemalla en lähtisi ongelmaasi ratkaisemaan, koska se kostautuu sitten työelämässä.
Sen valitsemasi alan on sitten osuttava siinä mielessä nappiin, että olet riittävän hyvä. Joillekin aloille (esim. biologia) menemistä kannattaa harkita todella pitkään, koska nykyisistäkään opiskelijoista suurin osa ei tule saamaan työpaikkojen puutteen takia kummoistakaan työuraa.
Mulla on samantyyppisiä vaikeuksia kuin sulla ja yliopistolla ollaan tultu oikein mukavasti vastaan. En ole joutunut puhumaan mitään luentosalin edessä tms., vaikka se periaatteessa kuuluukin moniin kursseihin, ja pari- ja ryhmätöissä mun on annettu olla aika passiivinen silloin kun niitä ei ole pystynyt korvaamaan jollain yksin tehtävällä työllä. Olen todella positiivisesti yllättynyt saamastani kohtelusta, olisin kuvitellut että yliopistoissa ollaan paljon tiukempia.
Paljon riippuu tietysti opiskeltavista aineista ja ehkä yliopistostakin, miten opiskelu onnistuu. Suosittelen ottamaan haluamaasi yliopistoon yhteyttä ja kysymään, millaisia erityisjärjestelyjä lääkärintodistuksilla olisi mahdollista saada. Älä ainakaan hylkää ajatusta yliopisto-opinnoista suoralta kädeltä, koska kyllä se voi onnistua!
Sinne vaan!! Olen itse Helsingin yliopistossa, ja toivotan sinut tervetulleeksi! Valitse vain ala huolella, sellainen mikä sinua oikeasti kiinnostaa!!! :-)
Onko tämä provo?
Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo melkein 9. Mikä on ongelmana, provoilun tarve?
Jos taas oikeasti kirjoitit tosissasi niin et tiedä vaikeuksista mitään ja voit riemuiten kipittää yliopistoon.
Itse olin tarkkailuluokalla koko peruskoulun ja arvosana 6. Kaikkia sanoivat ettei minusta tule mitään. Olin sentään oppinut sisua ja kävin aikuislukion ihan vain katsoakseni pärjäänkö ja pärjäsin jotenkin. Sitten kävin ammattikorkeakoulun työnohessa ja se oli mielestäni helppoa. Nyt olen melkein valistunut maisteri yliopistosta.
Joten tekstisi ei vakuuta minua minkäänlaisesta ongelmasta, ehkä provoilu tai itsetuntongelmasta. Yliopistossa ei tarvitse olla mitenkään älykäs tai superlahjakas, riittää, että on valmis tekemään työtä opintojensa eteen. Joten sinne vain jos halua on.
Ei mitenkään mahdotonta, jos kyvyt yliopisto-opiskeluun riittävät. Itse olin erityisoppilas ja opiskelen nyt yliopistossa.
"Yliopistossa ei tarvitse olla mitenkään älykäs tai superlahjakas, riittää, että on valmis tekemään työtä opintojensa eteen."
Pitää niin paikkansa. Valmistuin itse nopeasti ja hyvillä arvosanoilla ja olen ihan tavis. Esim. matematiikassa ja vastaavissa tosin auttaa, jos on niillä aloilla lahjakas. Lukuaineissa riittää ahkeruus ja uteliaisuus, ainakin melko pitkälle.
Itselläni on keskivaikea asperger, olin aina jokaisessa koulussa erityisluokilla ja nyt opiskelen sitten yliopistossa. Kyllä onnistuu.
Kyllähän yliopistossa opiskeli henkilöitä, jotka olivat pyörätuolissa, lyhytkasvuisia ja näkövammaisia. En osaa sanoa heidän työllistymistään, eikä siis opiskelleet samoilla kursseilla, mutta jonkin verran yliopistolla on suullisia esityksiä.