sivusta seuraaja

että jokainen tuleva äiti pelkää. Mutta myös ehkä pelkää ajetella sitä ääneen. Ainakin itse mietin aika usein ett toivottovasti hän on täysi terve ja täydellinen. Ja onhan kivampi ajatella positiivisia juttuja kun negatiivisia...
Usko pois et ole yksin =)

Itseänikin välillä pelottaa jos lapsi onkin vammainen. Enemmän kuitenkin pelkään listeriaa tms. Olen välillä jopa vähän hysteerinen sen suhteen...

Minullakin tuo vammaisuuspelko oli jossain vaiheessa aika hallitseva mutta nyt se on jotenkin väljentynyt. Olen sekä tullut luottavaisemmaksi siitä että tämä lapsi on terve, sekä olen hyväksynyt(?) jo sen että jos kohtalonani on että tämä, minulle jo hyvin rakas, vauva on vammainen niin sitten kohtalonani on sitä silti rakastaa. En voi asialle mitään joten miksi murehtia? Ei välttämättä lohduta mutta...

pelkäsin sitä aivan ehdottomasti eniten. siitä ei kyllä hirveästi puhuta siitä pelosta, mutta eiköhän se ole suurin huolen aihe jokaisella odottajalla. Muista kuitenki että ei ihan jokatoinen lapsi vammainen ole. ja nykyään se osataan sanoa jo varhaisessa vaiheessa jos jokin on vialla. Pelkäsin alussa että lapseni on halvaantunut jos olin sattunut pitämään kirjaa vatsan päällä! Ja että jos vatsaa vähän töytäisee niin lapsella katkeaa käsi.
Ihan normaaleja ajatuksia. :)

Kyllä kovasti huolestuttaa, että onko oma lapsi terve. Ympärillä kun kaikki ovat synnyttäneet terveitä hyvinvoivia lapsia! Jonkun kohdalle se sairas lapsi on tultava. :(

pelkäämiseen,koska se ei mitään muuta. Tietenkinkin mielessä on käynyt, että lapsi ei välttämättä ole terve, mutta joka tapauksessa hän on minun lapseni ja tiedän,että rakastan häntä sellaisena,kuin hän tulee.
Vaikka lapsi syntyy terveenä niin se ei takaa, että hän sellaisena pysyy. Voi tulla onnettomuus tai sairaus, joka muuttaa kaiken(ihan kenelle vaan), mutta ei niitä etukäteen voi murehtia.