Narsistisella ihmisellä on kuvitelma itsestään jollakin tavalla vinksahtanut siinä mielessä, että hän pitää itseään jollakin tavalla muita parempana, etuoikeutettuna, älykkäämpänä jne. Hänen mielestään säännöt eivät koske häntä, koska hän on parempi kuin muut. Hän myös tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka vahvistavat tätä hänen käsitystään itsestään muita ylivertaisempana. hän tarvitsee ihmisiä, jotka ihailevat häntä.
Olen miettinyt paljon sitä, että onko vanhoillislestadiolaisuus jonkinlaista narsismia, yhteisöllistä sellaista. Tässä muutamia perusteluita sille:
Jostain syystä he pitävät itseään siinä mielessä täysin ylivartaisina, että vain heidän uskonsa kelpaa Jumalalle, vain he pääsevät taivaaseen. Kun alkaa miettiä, mikä todellisuudessa erottaa vl-ihmisen muista ihmisistä, niin mikä se on? Ihan tavallisessa elämässä, mikä tekee vl-uskovaisen uskosta niin tavattoman Jumalalle kelpaavan, että vain sillä pelastuu?
Samalla tavalla kun narsisti tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka ihailevat häntä, vl-usko tarvitsee ihmisiä, jotka allekirjoittavat vl-seurakunnan "ylivertaisuuden". Tarvitaan ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista.
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei allkirjoita narsistin ylivertaisuutta? Hän saa narsistin vihat niskoihinsa, hän on "paha". Mitä tapahtuu ihmiselle, joka luopuu vl-seurakuntakäsityksestä? Hänestäkin tulee jollakin tavoin epä-ihminen. Onko tässä takana juuri tämä yhteisön narsismi? Se koetaan niin verisenä loukkauksena itsetunnolle, että luopuja saa maksaa siitä nahoissaan.
Itse erosin vl-liikkeestä viitisentoista vuotta sitten ja sattumalalta törmäsin erääseen vanhaan tuttuun joka oli luopunut vl-uskosta ihan äskettäin. Oli muuten antoisa keskustelu, koska hän oli käynyt läpi tasan samat tunnot kuin minä. Kyselin häneltä, että vieläkö ihmiset lakkaa tervehtimästä ja kääntää pään muualle kun tulee kaupassa vastaan. Hän vastasi myöntävästi, edelleen siis tämä toimii näin! Ja hän sanoi myös että koko ihmissuhdeverkosto on luotava uudelleen, aloitettava jossain suhteessa elämä puhtaalta pöydältä, alusta.
Itse en ole enää pitkään aikaan pitänyt vl-ihmisiä mitenkään erityisellä tavalla "uskovaisina", toki heitäkin saattaa joukkoon mahtua, mutta ihmettelen, missä kohtaa vl-ihminen kokee uudetisyntymisen, jos tärkeintä on vaan miellyttää vanhempia tai yhteisöä ja noudattaa normejas. Pidän tätä enemmänkin epäuskon merkkinä. Tältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea mitä ovat tämän uskon hedelmät ja eräs ammattiauttaja totesi minulle, että avunhakijoissa on paljonkin "sinuntyyppisiä tapauksia".
Olen miettinyt paljon sitä, että onko vanhoillislestadiolaisuus jonkinlaista narsismia, yhteisöllistä sellaista. Tässä muutamia perusteluita sille:
Jostain syystä he pitävät itseään siinä mielessä täysin ylivartaisina, että vain heidän uskonsa kelpaa Jumalalle, vain he pääsevät taivaaseen. Kun alkaa miettiä, mikä todellisuudessa erottaa vl-ihmisen muista ihmisistä, niin mikä se on? Ihan tavallisessa elämässä, mikä tekee vl-uskovaisen uskosta niin tavattoman Jumalalle kelpaavan, että vain sillä pelastuu?
Samalla tavalla kun narsisti tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka ihailevat häntä, vl-usko tarvitsee ihmisiä, jotka allekirjoittavat vl-seurakunnan "ylivertaisuuden". Tarvitaan ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista.
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei allkirjoita narsistin ylivertaisuutta? Hän saa narsistin vihat niskoihinsa, hän on "paha". Mitä tapahtuu ihmiselle, joka luopuu vl-seurakuntakäsityksestä? Hänestäkin tulee jollakin tavoin epä-ihminen. Onko tässä takana juuri tämä yhteisön narsismi? Se koetaan niin verisenä loukkauksena itsetunnolle, että luopuja saa maksaa siitä nahoissaan.
Itse erosin vl-liikkeestä viitisentoista vuotta sitten ja sattumalalta törmäsin erääseen vanhaan tuttuun joka oli luopunut vl-uskosta ihan äskettäin. Oli muuten antoisa keskustelu, koska hän oli käynyt läpi tasan samat tunnot kuin minä. Kyselin häneltä, että vieläkö ihmiset lakkaa tervehtimästä ja kääntää pään muualle kun tulee kaupassa vastaan. Hän vastasi myöntävästi, edelleen siis tämä toimii näin! Ja hän sanoi myös että koko ihmissuhdeverkosto on luotava uudelleen, aloitettava jossain suhteessa elämä puhtaalta pöydältä, alusta.
Itse en ole enää pitkään aikaan pitänyt vl-ihmisiä mitenkään erityisellä tavalla "uskovaisina", toki heitäkin saattaa joukkoon mahtua, mutta ihmettelen, missä kohtaa vl-ihminen kokee uudetisyntymisen, jos tärkeintä on vaan miellyttää vanhempia tai yhteisöä ja noudattaa normejas. Pidän tätä enemmänkin epäuskon merkkinä. Tältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea mitä ovat tämän uskon hedelmät ja eräs ammattiauttaja totesi minulle, että avunhakijoissa on paljonkin "sinuntyyppisiä tapauksia".
Vastaukset 2
Vanhimmat
..ihmisillä on kuitenkin sama Taivaan Isä, siis yhteinen jumalallinen ja henkinen alkuperä, johon jokaisen on kerran kääntyminen ja uudestisyntyminen.
"1.kor.15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan"..
Ehkäpä jo seuraavassa maaelämässä.. Mitä tuohon narsimiin tulee, niin me ihmiset olemme eri kehitystasoilla olemassa kussakin ruumistuksessa. Ihmisessä on vielä paljon eläimellisyyttä, olemme vasta matkalla ihmisyyteen. Jumalallisuus, Pääsiäinen(minä ja Isä olemme yhtä) on päämääränä.
pitää ollakin, että valvoo juuri oman kohtansa.