Pelkään ITSEÄNI.

sukupuolineutraalia. Myös miespsykologeja on. Jos et uskalla terapiaan, kokeile netin kautta anonyymiterapiaa, jossa vastaajina ovat kuitenkin AMMATTILAISET. Tämä on tärkeää, että asiat tulevat oikein ymmärretyksi.

Jälkeenpäin sitä ymmärtää, että ne (pakko)ajatukset eivät ole osa sinua itseäsi vaan oire ongelmista.

minulla oli samoja ajatuksia joskus 20-30 vuotiaana, loppuivat aikanaa itsestään

Tuossa noiden pelkojen takana saattaa olla aivan hirveästi agression tunnetta joka ei ole kunnolla sinun hallinnassa. Tai sitten myös voi olla voimakasta masennusta ja turhautumista joka sekin voi olla niinkuin piilossa taustalla ja ilmetä sitten noin. Muistan joskus kuinka itselläni oli jotain pelkoa, et hei tästä parvekkeeltahan vois hypätä alas tai mitä tuolla puukolla voisi tehdä. Eipä ole enää nykyään, mutta toisaalta olen ollut pitkään terapiassa.

Pohtinut toisen eli terapeutin kanssa paljon tuota agression tunnetta. Tunnistanut kuinka unissa on ollut jopa ydinaseita varastossa. Pikkuhiljaa sitä oppii tunnistamaan agression ja ilmaisemaan tarvittaessa. No joo tuossa ilmaisemisessa on vieläkin parantamisen varaa. Ei tietenkään tarvi räjähtää ja raivota toiselle heti kun vähänkin siltä tuntuu. Vaan agressiolla voi esimerkiksi puolustaa itseään ja tärkeitä ihmisiä. Eikä tarvi ensimmäisenä käyttää täyttä agressiivista voimaa vaan aluksi hyvinkin lievästi, jos on pakkoa ilmaista agressiota.

Eri tilanteita tulee elämässä vastaan ja näitä tunnistamalla ja pohtimalla ja harjoittelemalla aluksi hyvinkin varovasti tuo agressio alkaa sulautumaan minuuden piiriin eli tulemaan hallintaan. Toisaalta olen esimerkiksi isän kanssa joskus huutanut sille kurkku suorana ja se mulle takaisin kahta kauheammin.

Agression vähenemisessä ja hallintaan saamisessa on myös tärkeää oppia tunnistamaan omat rajat ja pitämään niitä yllä. Koska jos noista myötää paljon niin ihminen voi tulla hyvinkin vihaiseksi itselleen. Myös stressiä kannattaa ihan oikeasti välttää mahdollisimman paljon.

Turhautuneisuus ja masennus pystyvät myös aiheuttamaan valtavaa agressiota. Sitä niinkuin suuttuu, kun on niin masentunut eikä mistään saa apua. Esim. jos on pitkään yksin eikä kukaan auta, vaikka olisis kuinka mahdottoman ikävä niin sitä saattaa voimakkaasti masentua ja raivostua muille ihmisille ja itselleen, kun huomaa jääneensä masennus-yksinäisyys kierteeseen. Tällainen agressio voi olla valtavan voimakasta.

Masennukseen taas auttaa se että tunnistaa mitä tunteita on vailla. Onko yksinäinen vailla sitä tärkeintä ihmistä, vaikka muuten on kavereita. Vai turhautunut työelämän monotoonisuudesta tai siitä että ei saa rakennettua elämäänsä kohti parempaa tms. Lisäksi tilannetta pitää aidosti saada myös muutettua niin että nuo puutteelliset tunteet täyttyvät. Silloin masennus helpottaa ihan oikeasti

Hei.

Minulla on näitä aivan samoja tuntemuksia, eli jos vaikka seison parvekkeella, ajattelen että mitäs jos yhtäkkiä vain hyppään tästä?

Tai autoa ajaessa pelkään että napsahtaa aivan tuosta noin vain ja ajan vastaantulevien kaistalle.

Suurin pelkoni on, että vahingoitan läheisiäni. Se aiheuttaa erittäin huonoa omaatuntoa ja saa minut todella ahdistuneeksi ja surulliseksi.

Pelkään, että äkkiä vain napsahtaa päässä ja teen jotain kamalaa heille. Joskus tämä meni itsestään pois mutta palasi jälleen kun vahingossa ajattelin tätä asiaa.

En tiedä mitä tehdä.. mutta mukava (?) tietää etten ole ainoa..

Pelkään vahingoittavan läheisiäni esim. Kun suutun siskolleni näen mielessäni itseni kuristamassa häntä vaikka vaan todellisuudessa sanon: Ok anteeksi kun suutuin. ja kerron mikä ärsyttää minua.

Toimituksemme kirjoittaa pelkkiä trollauksia lehtiinsä. Kiitos että uskotte ne.