Sain keskenmenon keväällä ja nyt siitä ajasta on kulunut jo 10kk ja uutta vauvaa ei ole vielä kuulunut. Olo on kieltämättä aika EPÄTOIVOINEN.
Kun sain keskenmenon, niin asia ei niinä päivinä tuntunut niin pahalta, MUTTA..kun aikaa vähän kului, niin suru purkautui myöhemmin. Koko kesä meni siihen, kun makasin sängyssä, pimennysverho ikkunassa ja tyyny märkänä itkemisestä, laihduin, en nähnyt kavereita.
Nykyään asia on lieventynyt todella paljon, mutta vieläkin saattaa tulla itkunputkahduksia kun muistelee asiaa ja on välillä niin surullinen, kun kaverit ja sukulaiset ympäriltä saavat lapsia ja minulle niitä ei vielä ole suotu..
Ennen en käsittänyt kuinka raskasta lapsettomuus voi naiselle olla, nyt tiedän.
Kun sain keskenmenon, niin asia ei niinä päivinä tuntunut niin pahalta, MUTTA..kun aikaa vähän kului, niin suru purkautui myöhemmin. Koko kesä meni siihen, kun makasin sängyssä, pimennysverho ikkunassa ja tyyny märkänä itkemisestä, laihduin, en nähnyt kavereita.
Nykyään asia on lieventynyt todella paljon, mutta vieläkin saattaa tulla itkunputkahduksia kun muistelee asiaa ja on välillä niin surullinen, kun kaverit ja sukulaiset ympäriltä saavat lapsia ja minulle niitä ei vielä ole suotu..
Ennen en käsittänyt kuinka raskasta lapsettomuus voi naiselle olla, nyt tiedän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.