Kun elämän aikana on saanut useammat vakavat fyysiset sairaudet, teini-iässä puhjenneet persoonallisuushäiriöt ja parinkympin kohdalla ilmenneet maanisdepressiiviset eikä mikään näytä luistavan on ilmeisen oikeutettua pohtia millä todella on merkitystä ja mikä elämisen arvoista.
Koulutus ei ole taannut minkäänlaista työpaikkaa, kotipaikkakunnalla ei ole töitä, puhumattakaan oikeista ystävistä.
Joskus pohtii tulisiko vain alkaa elämään täysillä, kuin viimistä päivää, kenties laittomuuksilla sitten tehdä rahaa. Jos siitä joutuu kaltereiden taakse niin mitäs sitten. Onpahan eletty, parempi elää kuin kuolla rikkaana.
Parempi elää pari hyvää vuotta ja pari huonoa siihen päälle kuin neljä tasapaksua masentavaa vuotta, samaa paskaa päivästä toiseen.
On myös tullut selväksi minkälaisessa yhteiskunnassa elämme. Aiheesta on äskettäin käyty hyvä keskustelu, ihmisten ahneus, rahan merkityksettömyys. Eikö ihminen tahdo löytää elämälleen muuta sisältöä kuin pakonomaisesti vastanmielisen työnkäynnin ja oravanpyörässä juoksun.
Elämästä on vaikea löytää mitään positiivista. Mikään ei näytä onnistuvan jos yrittää elää rehellisesti kuin mallikansalainen. Tulee vain paskaa niskaan ja polttaa itsensä loppuun. Ehkä olisi siis parempi elää riskipitoista tuottoisaa elämää tai vaihtoehtoisesti pakata laukun ja elellä kulkurina niin pitkään kuin jaksaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä edestään löytää kun vaihtaa paikkaa ja kaveripiirejä. Ehkä ongelma onkin tuossa että on kasvanut ulos siitä nuoruuden piiristä ja tavoista.
Jätetään sitten ne "mene psykiatrille, syö lääkkeet, lue raamattu"-paskat jooko pois.
Koulutus ei ole taannut minkäänlaista työpaikkaa, kotipaikkakunnalla ei ole töitä, puhumattakaan oikeista ystävistä.
Joskus pohtii tulisiko vain alkaa elämään täysillä, kuin viimistä päivää, kenties laittomuuksilla sitten tehdä rahaa. Jos siitä joutuu kaltereiden taakse niin mitäs sitten. Onpahan eletty, parempi elää kuin kuolla rikkaana.
Parempi elää pari hyvää vuotta ja pari huonoa siihen päälle kuin neljä tasapaksua masentavaa vuotta, samaa paskaa päivästä toiseen.
On myös tullut selväksi minkälaisessa yhteiskunnassa elämme. Aiheesta on äskettäin käyty hyvä keskustelu, ihmisten ahneus, rahan merkityksettömyys. Eikö ihminen tahdo löytää elämälleen muuta sisältöä kuin pakonomaisesti vastanmielisen työnkäynnin ja oravanpyörässä juoksun.
Elämästä on vaikea löytää mitään positiivista. Mikään ei näytä onnistuvan jos yrittää elää rehellisesti kuin mallikansalainen. Tulee vain paskaa niskaan ja polttaa itsensä loppuun. Ehkä olisi siis parempi elää riskipitoista tuottoisaa elämää tai vaihtoehtoisesti pakata laukun ja elellä kulkurina niin pitkään kuin jaksaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä edestään löytää kun vaihtaa paikkaa ja kaveripiirejä. Ehkä ongelma onkin tuossa että on kasvanut ulos siitä nuoruuden piiristä ja tavoista.
Jätetään sitten ne "mene psykiatrille, syö lääkkeet, lue raamattu"-paskat jooko pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Elämästä on vaikea löytää mitään positiivista."
Meitä on puhutellut viime päivinä tämä ikävä tapahtuma Nokialla .Kuinka äkkiä huomaakaan että on tärkeää vesi jota on pitänyt itsestään selvyytenä .
Itse en asu kyseisellä paikkakunnalla mutta joka kerta kun lasken vettä raanasta olen kiitollinen että vielä on saastumaton vesi .
Tässä tarkoitan että jospa sittenkin löytyisi päivässä joku pieni asia josta voisimme olla kiitollisia .
vai?
Miten niin laittomuudet on "elämää täysillä" ja niillä saa rahaa? "Onpahan eletty", miten niin eletty? Ei tajuu yhtään. Ootko katellu liikaa rikosleffoja? Elämäähän tää kaikki on.
et sinä tiedä vielä ihan kaikkea. Sorry rankka elämäsi alku, mutta mielestäni noiden mainitsemiesi asioiden kanssa sinä opit (tukien, kuten lääkitys jne.) elämään. Sanot itsellesi, minä olen tälläinen, ja minä olen hyvä ja rakastettava sekä minulle on paikka tässä maailmassa. Ymmärrän tämän hetken masennuksen työasioissasi, mutta tämä tilanteesi ei ole pysyvä. Olet nuori kuitenkin ja työstäessäsi asiaa (taaskin tukien avullakin) saanet myöhemmin uusia ratkaisuja, tilanteita, tilaisuuksia. Älä lannistu. Eikä Sinun todellakaan tarvitse oravanpyöräjuoksuun alkaa, ei. Se on asenteesta kiinni ja sinä et halua sellaista asennetta, mitä kuvaat, että inhoat. Mutta, myöskin yhteiskunnassa kautta maailman vain nyt on semmonen outo juttu, että töitäkin joidenkin tarttee tehdä ja rahaa pitää saada ja raha tarttee laittaa kiertämään, jotta me kaikki tällä pallolla jotenkin saadan elettyä. Tuo talouspuoli on välttämätön. Kyllä ihminen voi hyvinkin pystyä hoitamaan elämänsa ja sen tarpeet olematta silti oravanpyöräihminen. Kyllä niitä ns. kunnianhimoisia oravanpyöräilijöitäkin tarvitaan! Kaikkia yhdessä.
Kirjoitat "Mikään ei näytä onnistuvan jos yrittää elää rehellisesti kuin mallikansalainen. Tulee vain paskaa niskaan ja polttaa itsensä loppuun." Tämä nyt on jotakin vihjausta jostakin sinulle tapahtuneesta, mutta otathan huomioon, että sulle voi tapahtua myös hyvää. Vuorotellen meille yleensä näitä hyvää/huonoa tapahtuu! Vaikka (ylpeästi) kielsit Raamatut ja sillei, minä itsenäni kuitenkin tiedän (toistan, että tiedän), että rehellinen mallikansalainen ei jää (hyvää) palkkaansa vaille. Kas, siellä jossakin se nähdään ja saat siunausta. Älä kysy mitä se on tai älä sano, ettet usko. Minä sanon vain tässä, että näin minä uskon ja tiedän. Pidä linjasi suorana, kuten ilmaiset sen tähänkin asti olleen. Kuten jo yksi vastaaja totesi, nuo juttusi vääryyden ja rikosten poluille lähtemisestä ovat - outoja. Eivät tuo muassaan sinulle mitään hyvää, sorry. Tämmöisten tietoinen suunnittelu tässä, hmmm?, lieneekö nyt jokin samaistumisen houkutus sinulla ja erikoisuuden tavoite. Tiätsä, sinä kyllä tulet huomatuksi hienona ihmisenä paremmin ihan toisilla tavoilla. Yritä niitä, edelleen. Voimia ja pidä huolta itsestäsi just niiden ammattitukihenkilöiden ja lääketieteenkin avulla ja mitä tahansa muuta. Olet sen arvoinen.
Avauksesi tänne oli reilu ja rehellinen. Mutta ei jäsin viisas. En allekirjoita fundeerauksiasi, mutta kaikkea oikeasti hyvää toivotan jatkoosi.
tasapaksu elämä,ellei halua maanisia tai depis kausia.Ellei sitä ymmärrä lyö päätä seinään ja kärsii aina vaan,ja useimmin tulee vastoinkäymisiä,kun myötämäkiä.
Tasapaksu elämä minulla tuonut vain depiskausia. Tasapaksulla tarkoitan tasaista, hiljaista elämistä.
Tässä tasapaksussa elämässä ei ole mitään kärsimisen arvoista, samaa rataa päivästä ja vuodesta toiseen? Mikä helvetin järki tuossa on? Vaikka kaksisuutainen mielenalahäiriö olisi en ole niin sairas että nauttisin itseni kiduttamisesta.
Jos tasapaksusta elämästä ei nauti millään tasolla ja syöksee vain masiskierteeseen on aika miettiä jotain radikaalimpaa. Ongelma ei ole vaihteekas elämä, vaan että siihen tasokkaampaan ja haluttuun elämäntasoon on vaikea jäädä. Jatkuvasti tulee joku vastoinkäyminen ja takapakki.
"Vaikka (ylpeästi) kielsit Raamatut ja sillei, minä itsenäni kuitenkin tiedän (toistan, että tiedän), että rehellinen mallikansalainen ei jää (hyvää) palkkaansa vaille. Kas, siellä jossakin se nähdään ja saat siunausta. Älä kysy mitä se on tai älä sano, ettet usko. Minä sanon vain tässä, että näin minä uskon ja tiedän."
Arvasin että tarttuisit tuohon syöttiin.
Joskus on parempi heittää raamattu nurkkaan ja ajatella loogisesti, kuten nyt.
Ei se vaikuta oletko hyvä vai huono ihminen, samaa paskaa syöt, kuuntelet ja lopulta lasket vessanpönttöön. Elät saman paskan keskellä ja nykyiseen tilanteeseen nähden on helppoa sanoa että jos jumala on, hän on jonkin sortin masokisti.
Missä on jumala kun sadat tuhannet lapset kuolevat nälkään? Missä on jumala kun sadat tuhannet lapset ja nuoret kuolevat huumeisiin ja väkivaltaan? Onko jumala sosiopaatti?
Näihin kysymyksiin voi vain spekuloida, siinäpä sinulle pohdittavaa :)
En tahdo millään tavoin vaikuttaa päätöksiisi tällä, mutta sanon vain, että välttämättä ei ole pahinta elää päivä kerrallaan.
Minä olen hyvin sekainen ja tunteellinen ihminen. Tunteellisella tarkoitan tietysti, että olen maanisdepressiivinen. Mielialani jatkuvasti vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen.
Joten, elän kuin tietäisin kuolevani huomenna. Johtunee varmaan siitäkin että tiedän kuolevani. En ehkä huomenna, mutta tarkoitan, etten ole koskaan ajatellut eläväni pitkään.
En tiedä, onko tämä homma hyvä vai huono, minä toimin näin, enkä voi edes sanoa, onko se minullekaan hyväksi. Joka tapauksessa en ole vielä murhannut itseäni, elän yhä ja kipristelen. mutta elän. joskus se on ihan mukavaa. ja paskat yhteiskunnasta, se kusee jaloilleen.