Tää ei mee pois..

Sain keskenmenon syyskuussa ja tää olo ei mee pois. Luen km juttuja päivät pitkät ja pää hajoaa täysin. Miten voin pakottaa ajatukset muualle, se ei onnistu. Ei jaksa. Tiedän, olen säälittävä ja naurettava idiootti, mutta kuinka pääsen yli?? =(
71108
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Sain itse keskenmenon marraskuussa , heti alussa.
Luin minäkin koko ajan keskenmenon palstalla juttuja ja huomasin , että see vaan pahetaa asiaa.
Muiten suru tuo aina sen oman menetyksen mieleen ja minä surin ihan oikeasti jokaisen täällä kirjoittanut naisen mukana.
Pakko oli irrottautua siitä , koeta Sinäkin olla lukematta jos vähäkin pystyt.
Vaihtaa palstaa,keskitty uuden lapsen saamiselle tai mitä tahansa mikä saisi Sun ajatukset muualle.

Itse olen nyt keskittynyt uuden lapsen saamisen/tekemiseen.
Lääkäri oli sitä mieltä että monesti kaavinnan jälkeen raskaaksi tulo voisi olla helpompaa jopa luomuna vaikka ollaan 2,5 v ollut hoitoissa.Syy tuntematon.

Sovittiin että tammikuulla mennän takas alkioita hakemaan, mutta ennen sitä on mahdollisuus kokeilla jospa se luomu sieltä tulisi.
Noh, sen varaan en luota mutta onpa ainakin jotain ajattelemistä ennen tammikuuta.

Vaikka se tuntuu hassulta sanoa,niin kuitenkin on näin, että aikaa se parantaa, vaan aikaa ei muu.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja toivon että saat vielä sen oman muksun hyvin pian!

Äänestä

lääkkeelliseti kun sikiö oli kuollut jo viikolla 5 mutta vsta vk 12 huomattiin. Jotenkin kaiken puhdin laitoin muuhun. Mutta raskain vaihe oli tällä viikolla kun olisin saanut tulla raskaaksi ja kuukautiset alkoivatkin. Mies ei oikein osaa tukea lainkaan ja en oikein tiedä kenen kanssa asiaa vatvoisin ja pääsisin asian yli. Itkettää ja olen kiukkuinen koko ajan.

Äänestä
  • Raskaus oli jo 8 viikolla kun ultrassa huomattiin että sikiön kehitys on ehkä loppunut viikolla kuusi. Seurattiin vielä viikko, elämäni pisin viikko, ja tottahan se oli. Keskeytettiin pillereillä. Nyt ekat menkat. Eikö teitä hirvitä kokeilla uudestaan? Kaikki se henkinen kärsimys ja keskenmenon kivuttai paremminkin tuskat... mua pelottaa ja paljon, vaikka kohta voisi kokeilla uudestaan.

    Äänestä

olosi. Meillä km todettiin lokakuun lopussa ja olo on vaihdellu joka päivä. Välillä menee jo paremmin, sitten yhtäkkiä saatan purskahtaa itkuun ja en meinaa saada itseäni rauhoittumaan. Huomasin, että monta kertaa päivässä kävin lukemassa näitä juttuja ja se pahensi vain oloani. Nyt on ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun olen taas täällä. Olen tehnyt niin, että kerran viikossa olen käynyt lukemassa oman tarinani...se on minun tapani käsitellä asiaa. Itken silloin kun itkettää ja toivon, että jonain päivänä olo on vähän parempi, vaikka tiedän että tästä jää ikuinen jälki sydämeeni. Toivon teille voimia jaksaa päivästä toiseen.

Äänestä

Keskenmeno samoihin aikoihin. Tuntuu siltä että JUST sen lapsen olisin halunnut!! EN tiedä mikä auttaa. Tuntuu, että mitään ei jaksa. Keskenmeno tuli, kun poikaystävä kaatoi tapellessamme portaikossa.

Äänestä
  • En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa kun viestisi luin, mutta tuntuu että jotain kumminkin. Oletko vielä saman miehen kanssa? Toivottavasti ymmärrät, ettei näin voi jatkua, sinä fyysisen väkivallan kohteena. Jos mies ei ajattele syntymätöntä lasta niin ajatteleeko hän lasta sitten kun/jos lapsen saatte? Et kai haluua lapsenne kasvavan väkivallan keskellä? Toivon, että mikäli sinulla on halua rakastaa ja jatkaa yhdessä niin vaadit häntä hakemaan apua/haette sitä apua yhdessä. Sinä et ansaitse tuollaista kohtelua, kuten ei myöskään yksikään lapsi tässä maailmassa.

    Äänestä

Niin, alussa tuntui helpommalta ja sitten tuli tää kauhea masennus. En kai suostunut käsittelemään asiaa aiemmin. Nyt sitten asiaa läpi käyn. No "mukava" kuulla, että en ole ainut tapaus joka vieläkin märehtii tälläisen asian kanssa, vaikka aikaa jo kulunut. Voimia kaikille muillekin. Iloa päivään toi tänään saatu plussa, olin ihan ihmeissäni ja juoksin pissatikun kanssa pitkin taloa ja varmistelin mieheltä, että onko se nyt viiva. Kun nyt vaan uskaltais nauttia..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paha olo 24/7 kirjoitti:

Sain keskenmenon syyskuussa ja tää olo ei mee pois. Luen km juttuja päivät pitkät ja pää hajoaa täysin. Miten voin pakottaa ajatukset muualle, se ei onnistu. Ei jaksa. Tiedän, olen säälittävä ja naurettava idiootti, mutta kuinka pääsen yli?? =(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu