Voiko olla mahdollista, että mies pelkää raittiuteni seurauksia? Rupesi minulle syyttä räyhäämään. Ei halunnut kuunnella radiota, mitä minä olisin halunnut. Panin sen kiinni. Kysyi, että suutuitko. Sanoin, että suutuin (vain sanoin, en suuttunut). Siitä hirveä meteli! Että olen niin raitistunut, että uskalsin sanoa, että suutuin! Mykkäkoulua jne.
Mies pelkää raittiuttani?
Kysymys vain
6534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raittius on pariskunnan toiselle osapuolellekin niin uusi asia, että hän on vähän hukassa. Muistan itse raittiuteni alussa, että olin usein vihainen, puolisoni ei mielestäni tukenut raittiutta millään muotoa. Riidan hetkellä saatoin rähistä, että en lähde juomaan vaikka hän kuinka yrittää saada minut tolaltani ja juomaan.Keskity vaan omaan raittiuteesi , se on tärkeintä. Kyllä asiat järjestyy, joko hyvin tai huonosti :-)
Kiitos vastauksesta. Oikeastaan tiesin jo, että raittius on suuri muutos koko perheessä. Oli hyvä purkaa tuntoja ja saada vastaus.
Alkoholismi on aina koko perheen sairaus.
Juomisen syitä ja raitistumisen keinoja yleensä mystifioidaan turhaan. Ne ovat oikeastaan hyvin yksinkertaiset.
Sen sijaan juomisen ja raitistumisen seuraukset ovatkin monesti monitahoisia.
Riippuen siitä kuinka kauan ja kuinka paljon olet juonut, ja kuinka paljon pahaa olet juomisellasi läheisillesi aiheuttanut (tätä juoppo itse ei yleensä osaa arvioida), voivat he olla jopa enemmän sairaita kuin sinä.
Yleensä alkoholisti ei juomiseltaan näe perheen todellista tilaa, eikä varsinkaan sitä pahaa oloa läheisissä, joka johtuu suoraan alkoholistin juomisesta. Alkoholistilla on niin voimakas kielto päällä omasta ongelmasta ja sen seurauksista, että hän kuvittelee vahingoittaneensa vain itseään omalla juomisellaan.
Jos siis olet sairastuttanut miehesi pahastikin, voi hän reagoida hyvinkin kauan, vaikka sinä oletkin jo lopettanut juomisen.
Siksi alkoholismiin olisi AINA hyvä hakea ulkopuolista apua, ja mielellään niin että myös läheiset (puoliso, lapset, vanhemmat) saisivat käsitellä sen turvin "omaa alkoholismiaan".
Tietenkin myös aika parantaa haavat, jos ei muuten niin arpeuttamalla ne. Onko se sitten hyvä tapa, sen joudut itse miettimään.
Hei! Kiitos viestistäsi!
Mieheni sai raitistuttuani järjestämäni terapiaistunnon ja perheterapiaa yhdessäkin. Olisi saanut enemmänkin, muttei halunnut. Hän on näes niin fiksu, että ymmärtää kaikki. Minun on pitänyt ymmärtää häntä yli 15 vuotta ja nyt sitten vielä enemmän. Häntä pelottaa varmaankin se, että alankin toteuttamaan omaa tahtoani, mikä oli aiemmin mahdotonta ja sen tahdon tukahdutin mm. juomalla.
Kun kumppani raitistuu, perheen voimatasapainossa tapahtuu suuri muutos. Alkoholisti on ollut se ressukka, jota ei tarvitse ottaa kovin tosissaan. Hän töppäilee ja munaa itsensä, sotkee asiansa ja joutuu turvautumaan muiden apuun päästäkseen pälkähästä.
Ikävä tosiasia on, että läheinen usein alkaa ylenkatsoa ja pitää juovaa kumppania kakkosluokan ihmisenä. Juovan rinnalla kun voi tuntea itsensä niin mallikelpoiseksi, hyväksi, osaavaksi ja jaloksi ihmiseksi, joka uhrautuu toisen puolesta.
Kun tämä uhrautuminen sitten paljastuu täysin tarpeettomaksi ja suorastaan vahingolliseksi, läheinen on hämmentynyt. Hän saattaa olla jopa vihainen niille tahoille, jotka ovat olleet alkoholistin tukena tämän hakiessa raittiutta. Muut ovat pystyneet tukemaan alkoholistia saavuttamaan sen, mitä hän on turhaan uhkailemalla, manipuloimalla, kiristämällä, valehtelemalla jne. vaatinut vuosikaudet.
Kun raitistunut alkoholisti on valmis ottamaan paikkansa vastuullisena aikuisena, se on läheiselle kova paikka. Siitä taistellaan jopa niin rankoin asein, että raitistunutta saatetaan usuttaa takaisin pullon ääreen. Silloin tuo ihmissuhde olisi taas ennallaan, vaikka raastavana ja kurjuutta tuovana hengenvaarallisena vuoristoratana, mutta sittenkin niin tuttuna ja kotoisana, omalla sairaalla tavallaan turvallisena.
Vasta kumppanin raitistuttua läheinen joutuu kohtaamaan omat todelliset tunteensa, kuten vihan, surun, pettymyksen, masennuksen, oman arvottomuudentuntonsa ja alkoholistin rinnalla elämättä jääneen oman elämänsä.
Al-anon on myös miehiä varten. http://www.al-anon.fi/
Apua saa myös A-klinikoilta, perheasian neúvottelukeskuksesta, omasta seurakunnasta tms. Kannattaa taistella, edessä voi olla paljon hyviä yhteisiä vuosia, jos molemmat jaksavat kasvaa uudessa tilanteessa.
Nimimerkki "kokemusta on"
Kiitos!
Asia on juuri noin. Järjellä sen ymmärtää, mutta kun tunteet ovat mukana, on vaikeaa kumppanille olla "psykiatri".