anteeksi jos on väärä palsta tai väärä aihe tai ihan mitä tahansa.. saanko luvan purkaa kiukkuani? kiitos.
asia koskee mun äitiä.
olen niin kyllästynyt siihen miten hän kohtelee minua. ymmärrän kyllä, että yksityisyrittäjällä on paineita, maksamattomia laskuja, rahahuolia, stressiä, monen vuoden puute seksistä ym.. (erosi isästäni ollessani 3v.)
ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että en todellakaan ole ollut vaikea lapsi, tai edelleenkään. olen taiteellisesti lahjakas, hyvä koulussa ja muutenkin ystävällinen ja vaatimaton. olen huolissani äidistä, ostan hänelle silloin tällöin jonkin pienen lahjan tai muuta vastaavaa. silti hän kohtelee minua kuin jotain koiraa.
ja ihan oikeasti, en koskaan suutu hänelle takaisin. tai suutunhan monä, mutten näytä sitä hänelle. kärsivällisyys asuu minussa.
omasta tahdostaan on tarjoutunut auttamaan minua matikassa, ja joka ilta me tehdään yhdessä matikanläksyjä. se on ainut heikkouteni, en ymmärrä siitä paljoakaan. jos sanon, että en ymmärrä mitä hän tarkoittaa neuvoessaan minua saan huudot.
kiva siinä sitten itkukurkussa pyytää että hän ei hermostuisi. hän saattaa kiukuissaan esittää minua, imitoi tolloa ja ihmettelee että mitenkäs mä en taas osaakaan tai tiedä yhtään mitään.
joskus hän laittaa ruoan valmiiksi lautaselle kun tulen syömään. äsken hän alkoi kirjaimellisesti huutaa minulle kuinka en saa mitään aikaan ja hän joutuu aina siivota ja passata minua, pitää huoneeni priimuskunnossa (juuri siivosin), kuinka hän ei halua nähdä minua tai mitään..!
ja esim. jos olen sairaana, joudun pyytää vaikkapa lappua liikunnanopelle etten voi osallistua, äitini saattaa tuhahtaa ja kieltäytyä kirjoittamasta sitä.
" aina sä esität, ihan kun sä olisit jotenkin erityisasemassa ton vaivas kans."
kiva..
.. myönnän, etten ole yksin ongelmani kanssa. maailma on täynnä epätoivoisia nuoria ärsyttävine äiteineen.
kiitos jos jaksoitte lukea loppuun tämän valituskirjeen.
asia koskee mun äitiä.
olen niin kyllästynyt siihen miten hän kohtelee minua. ymmärrän kyllä, että yksityisyrittäjällä on paineita, maksamattomia laskuja, rahahuolia, stressiä, monen vuoden puute seksistä ym.. (erosi isästäni ollessani 3v.)
ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että en todellakaan ole ollut vaikea lapsi, tai edelleenkään. olen taiteellisesti lahjakas, hyvä koulussa ja muutenkin ystävällinen ja vaatimaton. olen huolissani äidistä, ostan hänelle silloin tällöin jonkin pienen lahjan tai muuta vastaavaa. silti hän kohtelee minua kuin jotain koiraa.
ja ihan oikeasti, en koskaan suutu hänelle takaisin. tai suutunhan monä, mutten näytä sitä hänelle. kärsivällisyys asuu minussa.
omasta tahdostaan on tarjoutunut auttamaan minua matikassa, ja joka ilta me tehdään yhdessä matikanläksyjä. se on ainut heikkouteni, en ymmärrä siitä paljoakaan. jos sanon, että en ymmärrä mitä hän tarkoittaa neuvoessaan minua saan huudot.
kiva siinä sitten itkukurkussa pyytää että hän ei hermostuisi. hän saattaa kiukuissaan esittää minua, imitoi tolloa ja ihmettelee että mitenkäs mä en taas osaakaan tai tiedä yhtään mitään.
joskus hän laittaa ruoan valmiiksi lautaselle kun tulen syömään. äsken hän alkoi kirjaimellisesti huutaa minulle kuinka en saa mitään aikaan ja hän joutuu aina siivota ja passata minua, pitää huoneeni priimuskunnossa (juuri siivosin), kuinka hän ei halua nähdä minua tai mitään..!
ja esim. jos olen sairaana, joudun pyytää vaikkapa lappua liikunnanopelle etten voi osallistua, äitini saattaa tuhahtaa ja kieltäytyä kirjoittamasta sitä.
" aina sä esität, ihan kun sä olisit jotenkin erityisasemassa ton vaivas kans."
kiva..
.. myönnän, etten ole yksin ongelmani kanssa. maailma on täynnä epätoivoisia nuoria ärsyttävine äiteineen.
kiitos jos jaksoitte lukea loppuun tämän valituskirjeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äitisi vaikuttaa ihan minulta...
Mulla kuiten vanhin lapsi vasta 10. Silti tulee oltua välillä pa...mainen äiti ja valitettua ihan turhasta. Varsinkin kun tyttö on todella täydellinen ja kiltti.
Me äiditkin ollaan vaan ihmisiä. Ja vaikka joskus ollaan vannottu, ettei olla niinkuin omia äitejä eikä tehdä samoja virheitä, niin aina niitä tehdään. Valitettavasti.
Ihanaa, että jaksat ymmärtää äitiäsi. Anna sille halaus. Kenelle sitä ihminen rähjäsi ja näyttäisi pahaa mieltään, ellei niille läheisilleen. Jotka ovat usein aivan syyttömiä omaan pahaan oloon. Sinun äidilläsi ei välttämättä ole muita läheisiä kuin sinä, jolle purkaa sitä omaa stressiä.
Alat olla jo siinä iässä, että menet äidille jo "kaverina", ehkä siksi möksää sulle enemmän. Ja sinä olet siinä herkässä iässä, että pienikin moite tuntuu isolta. Mutta tottakai äidin pitäisi muistaa, että hän on aikuinen ja sinä edelleen vain lapsi.
Hyvä, että purit sydäntäsi. Ehkä olisi joskus hyvä herättää äiti, ja tiuskahtaa sille. Vaikutat kiltiltä tytöltä, mutta kilteilläkin tytöillä on lupa joskus olla kiukkuisia äideilleen ja lupa jopa huutaa tai itkeä. Se kuuluu murkkuikään.
Ja myöhemminkin saa olla äidin kans eri mieltä. On hyvä repaista napanuora irti jossain vaiheessa. Se vahvistaa itseä ja suhdetta omaan äitiin. Ja äitisi rakastaa sua kaikesta huolimatta, vaikkei ehkä löydä oikeita sanoja sanoa sitä. Suomalaiset on huonoja kertomaan omasta tykkäämisestään.
Onneksi tulee joulu, eikös kaikilla ole silloin pieni hetki lomaa, yksityisyrittäjilläkin? Ehkä teillä on silloin rauhallinen hetki vain teille kahdelle?
jouluaattona.
mutta kiitos paljon rohkaisevasta vastauksestasi..
"koita vaan ymmärtää..."
Siis ei vanhempi saa purkaa omaa huonoa oloaan lapseensa. Joskus tietysti lipsahtaa, sehän on vain inhimillistä mutta kaikenkaikkiaan äitisi kyllä käyttäytyy törkeästi sinua kohtaan.
Vanhemman pitäisi olla turvasatama johon lapsen on hyvä tulla. Ja LAPSEN pitäisi saada turvallisesti purkaa oma paha olonsa vanhempaan eikä todellakaan päinvastoin.
Sinä kyllä vaikutat ikäistäsi fiksummalta tytöltä kun tällaisia pohdit ja mietit myös äitisi tarkoitusperiä. Muista kuitenkin että sinun ei tarvitse ottaa kaikkea omille niskoillesi! En valitettavasti osaa kyllä auttaa tämän paremmin =(
kiitos sinunkin vastauksestasi.