mäkin taidan kertoo mun juttuni...sen miten mua on kiusattu ja mitä siitä on seurannu...
Ala-asteella mä olin meijän pienen koulun suosituimpia likkoja.Jätkät "palvo" mua ja mulla oli kavereita.Mutta kuutosen keväällä kaikki muúttu.Mulle ja mun bestikselle tuli riitaa ja me erottiin.Se löysi heti toisia kavereita koska se oli ala-asteella vieläkin suositumpi kun mä.Mä jäin kesäks yksin ja mä pelkäsin aivan kauheesti ylä-asteen alkamista,koska mulla ei ollu yhtään kaveria jonka kans olis voinu jutella kaikista uusista asioista.
Sitten kun se päivä koitti mä pärjäsin pari viikkoo hyvin ja sain uusia kavereita.Mutta juoruja syntyy nopeesti ja ne leviääkin tosi nopeeta.Mun vanha kaveri ja sen uudet kaverit alkovat levitteleen musta kaikenlaisia juttuja. Ja kuinka ollakkaan...koulun kovikset ottivat sitten asiakseen kiusata mua.
Mä olin saanu hyviä ystäviä.Mutta nää kiusaajat ei sietäny sitä että mä olin jonkun kanssa.Ne kerto niille mun parhaimmille kamuille juttuja mitä mä olin ennen tehny ja puhunu.
Nää mun kamut ei kestäny sitä että niitä kiusattiin koska ne oli mun kanssa.Ne kerto mun kiusaamisesta äideilleen ja ne päätti yhdessä niiden äitien kanssa että nämä tytöt eivät saisi olla mun kanssa.
Niin mä jäin sitten yksin.
Mun kiusaajat oli onnellisia kun mä olin nyt yksin.Ne pilkkas mun vaatteita meikkiä ja kaikkea.Kun mä sain uudet kengät ne sano tarpeeks lujaa että "kyllä noi kengät on hienot mutta ei ne tolle sovi"...ne pilaili mun kustannuksella ja kyseli multa ruokavälkillä että tuunko mä niiden kanssa tupakalle.mä en menny...nehän olis nauranu vaan mulle.
mä en kestäny...mulla ei ollu ketään kelle puhua mun huolistani...mun piti purkaa niitä jotenkin..mä otin illalla veitsen mun huoneeseeni ja viilsin todella monta viiltoa...ne sattu mut jotenkin...se helpotti...
kunnes mun äitini sai sen selville ja mä olin lirissä...äiti passitti mut perheneuvolaan puhuuun ja nyt mä joudun käymään siellä...mä en haluais puhua kellekkään...mä haluaisn vaan kualla...
mutta mä oon miettiny...mulla on kavereita mutta välillä tuntuu et ei kuulu niiden seuraan...
loppulukukaudesta mun ala-aste bestis tuli ja pyys multa anteeks kaikista niistä valheista mitä se oli levitelly musta ja se halus olla mun kaveri...onhan mulla nytkin kavereita mutta mä tiedän että mun kiusataan koko mun ylä-aste ikäni...
mä en tiedä uskotteko te mua...mutta totta on...joka sana...mulla on tosi huono itsetunto...mä tiedän sen...mä oon laiha mutta mä satun oleen niitä onnettomia yksilöitä joille tulee enemmän kuin pari hassua finniä naamaan...joten...onnea kaikille muille...jos ootte onnistunu säilyyn ilman kiusausta....kaikilta se ei onnistu...
Ala-asteella mä olin meijän pienen koulun suosituimpia likkoja.Jätkät "palvo" mua ja mulla oli kavereita.Mutta kuutosen keväällä kaikki muúttu.Mulle ja mun bestikselle tuli riitaa ja me erottiin.Se löysi heti toisia kavereita koska se oli ala-asteella vieläkin suositumpi kun mä.Mä jäin kesäks yksin ja mä pelkäsin aivan kauheesti ylä-asteen alkamista,koska mulla ei ollu yhtään kaveria jonka kans olis voinu jutella kaikista uusista asioista.
Sitten kun se päivä koitti mä pärjäsin pari viikkoo hyvin ja sain uusia kavereita.Mutta juoruja syntyy nopeesti ja ne leviääkin tosi nopeeta.Mun vanha kaveri ja sen uudet kaverit alkovat levitteleen musta kaikenlaisia juttuja. Ja kuinka ollakkaan...koulun kovikset ottivat sitten asiakseen kiusata mua.
Mä olin saanu hyviä ystäviä.Mutta nää kiusaajat ei sietäny sitä että mä olin jonkun kanssa.Ne kerto niille mun parhaimmille kamuille juttuja mitä mä olin ennen tehny ja puhunu.
Nää mun kamut ei kestäny sitä että niitä kiusattiin koska ne oli mun kanssa.Ne kerto mun kiusaamisesta äideilleen ja ne päätti yhdessä niiden äitien kanssa että nämä tytöt eivät saisi olla mun kanssa.
Niin mä jäin sitten yksin.
Mun kiusaajat oli onnellisia kun mä olin nyt yksin.Ne pilkkas mun vaatteita meikkiä ja kaikkea.Kun mä sain uudet kengät ne sano tarpeeks lujaa että "kyllä noi kengät on hienot mutta ei ne tolle sovi"...ne pilaili mun kustannuksella ja kyseli multa ruokavälkillä että tuunko mä niiden kanssa tupakalle.mä en menny...nehän olis nauranu vaan mulle.
mä en kestäny...mulla ei ollu ketään kelle puhua mun huolistani...mun piti purkaa niitä jotenkin..mä otin illalla veitsen mun huoneeseeni ja viilsin todella monta viiltoa...ne sattu mut jotenkin...se helpotti...
kunnes mun äitini sai sen selville ja mä olin lirissä...äiti passitti mut perheneuvolaan puhuuun ja nyt mä joudun käymään siellä...mä en haluais puhua kellekkään...mä haluaisn vaan kualla...
mutta mä oon miettiny...mulla on kavereita mutta välillä tuntuu et ei kuulu niiden seuraan...
loppulukukaudesta mun ala-aste bestis tuli ja pyys multa anteeks kaikista niistä valheista mitä se oli levitelly musta ja se halus olla mun kaveri...onhan mulla nytkin kavereita mutta mä tiedän että mun kiusataan koko mun ylä-aste ikäni...
mä en tiedä uskotteko te mua...mutta totta on...joka sana...mulla on tosi huono itsetunto...mä tiedän sen...mä oon laiha mutta mä satun oleen niitä onnettomia yksilöitä joille tulee enemmän kuin pari hassua finniä naamaan...joten...onnea kaikille muille...jos ootte onnistunu säilyyn ilman kiusausta....kaikilta se ei onnistu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli sä meet ylä-asteelle ja oot 89 vuonna syntynyt?
just joo sanon mä..sun pitäs mennä kasille. valetta koko paska
kun mä lopetin sen tarinan siihen ja nyt mä meen kasille...mut jokainen uskoo mitä tykkää....anteeks tosta kun en muistanu laittaa et meen nyt kasille.. :)
Tuohan oli hyvä merkki, että ala-aste bestis tuli sulta pyytämään anteeksi, ehkä sulla on helpompaa kasilla.
Älä murehdi liikaa kouluasioita, sensijaan keksi mielekästä tekemistä koulun ulkopuolella esim. joku mukava harrastus mihin voit mennä rentoutumaan koulun jälkeen ja ehkä harrastuksen parista saat uusia kavereitakin.
Ole kuitenkin koulussa reipas ja kulje pää pystyssä ja moikkaa jopa kiusaajiasi, niin näytät niille, että et romahda.
Äläkä hyvä tyttä missäännimessä viiltele itseäsi, sillä tavoin saat itsellesi vain huonomman olon, varsinkin näin kesäisin, kun ei kehtaa pitää lyhythihaista paitaa (omaa kokemusta on).
Jos sä et tykkää käydä juttelemassa perheneuvolaan, niin älä mene (itsekin jouduin käymään aikoinani, mutta koin sen vain pahentavan asioitani, koska ajat olivat kouluaikana ja piti valehdella luokkakavereille mihin menen).
Nauti nyt kesästä ja ehkä voi vielä lämmitellä välijäsi sen bestiksen kans, hänhän tavallaan teki jo ensimmäisen siirron oikeaan suuntaan, kun pyysi sulta anteeksi.
Tietenkin sun voi olla vaikea enään olla hyvä ystävä "bestiksen" kans, mut ainakin hyvänpäiväntuttu.
kyllä se siitä!! annoitko anteeks sille sun ex-frendille??se oli kyl tosi törkee,ite en varmaan ois pystyny,jos mulle ois noinkäyny!!
mut,tosiaan rohkeutta ja voimia!!kyllä sä ylä-asteen selviit, ja yritä saada lisää kavereita,ni ne kiusaajatki lopettaa! maksa potut pottuina!!
AHAHHAHAHAHHAAHHAHAHAHAHAHAHAAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHA OIKEIN SULLE
kaikille jotka ymmärtää mua...mä pystyin jotenkin antaan sille ex-bestikselle anteeks mutta silti pitää olla koko ajan varuillaan kaikkien ihmisten suhteen... :)
No voi kauheeta ihan ei pitäny sun vaatteista...saatana sä oot onnekas sano mitä sanot mut skidinä hakattiin paskaks murtu pari luuta näitä tyyppejä mä en oo viellä saanu pölkylle mutta oman ylä-aste kiusaajani pistin ihan paskaks ja nekin tyypit sais tietää että joku on niitten perässä.
Tollanen juoru paska on niin herkkä nahkasta ja sulla sentään on kavereita.
yksinkertaisesti...ole onnellinen
"naisia tulee ja menee...ystäviä ei"
Siteerasin juuri itseäni säälittävää mutta kun mulla on ollu pointti.