Kuinka moni ihan oikeesti inhoaa mennä takas omaan työhönsä ja toivoo, ettei hoitovapaa loppus koskaan. Mä olen saanut tarpeeksi raskaasta työstäni, tökaverit ihan ok. Kaikkea kerennyt ajattelemaan kotona ollessa ja tajunnut, että sitä ei halua. Kuitenkaan ei viitsisi tyhjän päälle irtisanoa itseään, vaan ensin hankkisi uuden työpaikan. Onko muilla samoja fiiliksiä; siis toivon vastauksia niiltä, jotka eivät niin rakasta työpaikkaansa. Itsekin opiskelen tässä samalla ja harjoitteluissa olen päässyt näkemään niin ihania työpaikkoja, jossa työntekijää ei pidetä orjan asemassa kuin meillä.
g:ei entiseeen
duuniin?
11596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Irtisanoin itseni. Vihasin työpaikkaani ja työtäni ja orjan asemaani alipalkattuna.
En kadu. Opiskelen vaikka jotain muuta.
Hyvä, teit aivan oikein, kumpa itselläni olisi uskallusta siihen. Itse olen ajatellut katsoa sitä vielä käytännössä ja tehdä ratkaisut vuoden sisällä. Sen tiedän, että vuoden sisällä sieltä lähden tavalla tai toisella, siis tyhjänkin päälle tarvittaessa. Hyvää jatkoa sinulle.
Aina saa lukea miten raskasta on lasten kanssa kotona ja miten helpolla toinen pääsee kun saa käydä päivät töissä. Asia ei siis olekaan niin, vaan kyseessä on enemmäinkin marttyyrius.
Mutta mutta, kyllähän tietenkin kannattaa mieluummin tehdä sellaista työtä missä viihtyy. Rohkeasti siis vaan uutta työtä etsimään.
Ja kyllä järkevä järjestys on ensin etsiä uusi paikka ja vasta sitten irtisanoutua vanhasta.
Kiitos, että valoit minuun uskoa jämäkällä mielipiteelläsi. Näin teen. Hyvää joulua Sinulle.
hoitovapaalla . Eikä aavistustakaan mikä kiinnostaisi mutta alanvaihto on edessä .Minusta tuntuu vaikealta yhdistää työelämä ja perhe-elämä .
Olisi kiva tehdä lyhyttä päivää mutta mitäs siitä sitten jää käteen ...
Minulla ei varsinaisesti ole vanhaa työpaikkaa odottamassa, koska tein pätkätöitä ennen äitiyslomaa. Mutta pitkään ahdisti ajatus, että en saisi hoitovapaan jälkeen mitään muuta työtä ja joutuisin sen vuoksi palaamaan vanhaan työhöni. Mieheni, joka on kasvavassa firmassa henkilöstöpäällikkönä, on valanut minuun uskoa siitä, että töitä on kyllä tarjolla niin paljon, ettei tartte lähteä yliopistolle nollatutkimusta tekemään ******maisen proffan ohjauksessa.
samanlaista kun teilläkin..
työpaikka on mut se on 130km päässä. sinne en palaa. mahdollisuus olisi saada töitä myös samalta työn ajtajalta täältäkin mut ei oikeen nappaa enään ne hommat.siinä on hyvin vaikee yhdistää perhe ja työ. lähinnä yli pitkien päivien takia.
joten syksyllä hain ammattikorkeeseen ja pääsin sisään. nyt sit tammikuussa alotan opiskelun ja ihan uudelle alalle..
duuniin....
Keväällä aoin hakea ammattikorkeeaan ja toivon että opiskelupaikan saan. Sitten syksyllä alkaa 4vuoden opiskelut ja sen jälkeen työelämään.
päin.Ei kiinnosta pas.... mennä entiseen työhön. Ajattelin yritää kuitenkin ensin hakea jotain muuta työtä,mutta jos ei onnaa niin takaisin olisi mentävä.
Minullakin töissä pitkät päivät ja mies tekee vielä 3-vuoro hommia niin vähän on hankalaa ja itselläni 2-vuoro työ.
Menisin takaisin (ehkä) jos saisin tehdä lyhennettyä työpäivää,mutta katsellaan ja kuunnellaan.....
Jep, täällä ap kirjoittaa: Mä meinaan kans mennä katsomaan vielä sitä tietäen tilanteen vain siellä pahentuneen. Mutta kuitenkin. Koko ajan haen töitä ja tarjouksia tullut vastaan, ei kuitenkaan pidempiaikaista. Jos rupee siellä "närästään" niin haen virkavapaata tai opintovapaata, jolloin voin käydä sitten tekemässä vaikka sitä keikkaa muualle. Voin vielä hoitovapaallekin jäädä vuodeksi! Minä olen myös harkinnut sitä osa-aikatyötä, jos se järjestyy omalla työpaikalla joko 20 / vko tai 30 / vko joista jälkimmäinen on lakisääteinen.
Niin jos hoitovapaan aikana esim. sanoo ittensä irti saako karenssin jne.