Eräästä aikaisemmasta topiikista; "mikä neuvoksi miehen juomiseen", tuli mieleeni, että onkohan kukaan mies, taikka sitten vaikka nainen tullut raittiiksi rakkauden voimalla, tai pitäisikö nyt sanoa, että valinnut rakkauden ja sen suhteen pysyvyyden sen alkoholin sijaan, kun on ollut vaakalaudalla todenteolla joko parisuhde, tai se alkoholin kurkkuun kaataminen ?
Olisi kiva kuulla kokemuksia kaikilta, joita tällainen aihe on koskettanut, olipa kumpi osapuoli tahansa suhteessa ollutkin.
*************************************************
Itsestäni ainakin tuntuu, että jos todella rakastaa toista ihmistä ja huomaa, että se toinen ihminen siinä vierellä kärsii sinun juomisesi tähden, pitäisi osata rajoittaa sitä juomista reippaalla kädellä ja lujalla tahdolla rakkauden voimasta ja rakkauden pysyvyyden tähden, jottei sitä rakastamaansa ihmistä menetä.
*************************************************
Olisi kiva kuulla kokemuksia kaikilta, joita tällainen aihe on koskettanut, olipa kumpi osapuoli tahansa suhteessa ollutkin.
*************************************************
Itsestäni ainakin tuntuu, että jos todella rakastaa toista ihmistä ja huomaa, että se toinen ihminen siinä vierellä kärsii sinun juomisesi tähden, pitäisi osata rajoittaa sitä juomista reippaalla kädellä ja lujalla tahdolla rakkauden voimasta ja rakkauden pysyvyyden tähden, jottei sitä rakastamaansa ihmistä menetä.
*************************************************
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyl niitä on, mut omasta päästä se loppu peleis on kiinni.
veljeni käytännössä raitistui (juo silloin tällöin saunaoluen ja ruuan kanssa viiniä) kun tapasi eron jälkeen naisen johon rakastui. Nyt kolme lasta ja ura nosteessa. Kuusi vuotta sitten käytti rauhoittavia lääkkeitä ja aloitti lauantai päivän viskillä.
Juominen oli rajua edellisessä suhteessa ja suhteen jälkeen sairaalloista. Pidän asiaa ihmeenä!
Kaverini lopetti dokaamisen kun annettiin kaksi vaihtoehtoa, viina tai perhe. Valitsi ensin viinan, mutta palasi perheensä pariin (onneksi otettiin takaisin) ja ovat ainakin päällisin puolin onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin.
Sanoi minulle; "se oli merkittävä ajanjakso, sain aikaa seurustella viinan kanssa"
Loppu kaneetiksi tähän;
Painostus ja syyllistämine luovat ahdistusta. Ahdistus synnyttää masennusta. Masennusta lääkitään päihteillä. Kun päihde kiintiö on jollain asteella täynnä, tullaan risteykseen jossa valitaan elämän suunta. Välitila, jossa kevyesti kiristämällä saadaan toivottu tilanne aikaiseksi on raskasta kaikille sekä erittäin vaarallista.
Kyllä siinä se ihastusaika menee kuivin suin.
Sitten kun se nainen ja perhe muodostuu taas ahdistavaksi neljän seinän sisällä jöpöttämiseksi, niin kaveriporukat alkaa vetää "harrastuksiin".
Tai sitten se rankan juomaputken jälkeinen morkkis on ja masennus on niin rankka.
Että jumitutaan siihen suhteeseen kärvistelemään masennuslääkkeiden ja muiden ns. "lääkeiden" eli todellisuudessa vaihtoehtoispäihteiden avulla.
Silti ollaan kireitä ja ärtyisiä koska viinanhimo kytee sisällä.
Ja koetaan että kahdesta vaihtoehdosta on otettu vain se vähemmän paha.
Paljon totta noissa edellisissä viesteissä. Juoppoon rakastuminen päättyy usein pettymykseen.
Itse olen kuullut niin monta alkoholistin lopettamislupausta että pidän edelleen ihmeenä sitä että elän yhdessä miehen kanssa joka vuosikymmenien röpöttelyn jälkeen otti ja raitistui. Nyt tulee 8kk täysin kuivilla. Itse en uskonut että hän pysyisi edes yhtä perjantai-iltaa poissa kuppilasta.
Syyt lopettamiseen ovat kuulemma moninaiset, sisältyy niihin kuulemma minäkin, mutta enemmän kuin mitkään minun yrittämäni nalkutukset, uhkailut ja pakkokeinot, vaikutti lopettamiseen hänen itsensä sisältä tullut halu lopettaa.
alkoholi on ollut ongelma minulle monta vuotta. Lopettamisyrityksiä vaikka kuinka paljon ilman minkaanlaisia tuloksia, päinvastoin muutaman päivän tauon jälkeen maistui entistä paremmin.
Sitten tapahtui kesällä semmoinen ihme, juotuani melkein koko loman ja siinä sitten sattui ihme sekoilua viinan kanssa olin ihan varma että mieheni jättää minut lopullisesti.
En uskaltanut nousta sängystä seuravana päivänä ed.päivän sekoilun vuoksi, oottelin että hän pakkaa kamat ja lähtee pois. Mutta ei hän lähtenytkään minnekkään vaan tuli vuoteeseeni ja otti minut karhunsyleilyyn ja sanoi rakastavansa minua, ei syytellyt, ei pyytänyt minua lähtemään mihinkään hoitoon sanoi vain rakastavansa minua.
Minulle riitti nuo sanat, hain heti seuraavana päivänä apua itselleni ja olen ollut nyt kesästä asti juomatta.
ps. emme ole mikään nuori pari
Sairautena alkoholismi on paljon muutakin kuin vain alkoholin kaatamista suuhun.
Oikeastaan alkoholismin näkyvä oire on juominen, sillä alkoholisti yrittää alkoholilla lääkitä omaa sairauttaan. Se jopa toimiikin jonkun aikaa, mutta sitten lääke kääntyy käyttäjäänsä vastaan, kuten moni muukin lääke tekee.
Olen monesti huomannut, että kun alkoholismia sairastava ihminen rakastuu ja päättää lopettaa (tai kohtuullistaa) juomisen, se onnistuu (noin) kolmen kuukauden ajaksi.
Sitten alkavat tummat pilvet kasaantua suhteen ylle ja kaverin on ihan pakko päästä "moikkaamaan vanhoja kavereita".
Tämä johtuu siitä, kun se itse sairaus voi edelleen hyvin siellä alkoholistin päässä, ja hoitamattomana se vain odottaa hetkeä, jolloin saa taas alkoholia.
Rakastuneen ihmisen verenkierrossa liikkuu ilmeisesti erilaisia aineita, (melatoniini, oksitoniini jne) jotka korvaavat alkoholin tarpeen jonkin aikaa, mutta vain jonkin aikaa.
Eri tilanne onkin sitten, jos kaveri hakee itselleen apua ja ryhtyy hoitamaan alkoholismiaan, silloin rakkaus kemikaaleineen saattaa olla se riittävä tuki raittiuden alkuaikoina.
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä vuosikymmenet ja vielä pitäisi rakastaa....? Oikeasti me olemme kaverukset jotka ovat sidottu monella tavalla toisiinsa, siksi erouhkailut eivät toimi..vaikka olen niitä vuosien saatossa aivan riittävästi kuullut.
Toki muodon vuoksi kerromme rakastavamme toisiamme ja teemme toimenpiteitä asian tiimoilla.
En enään muista millaista on rakastua...tosin tykästyin erääseen nuorempaan juopottelu ja pöytäseuralaiseen...taisin olla pari yötäkin pois kotoa...jospa vähän rakastuin, mutta viinaa meni vielä enempi. Homma loppui kun jäin siitä kiinni.
Minun isoisäni on entinen alkoholisti, joi koko nuoruusikänsä ja lopetti vasta minun syntymäni aikohin elin on nyt ollut reipas parikymmentä vuotta selvinpäin.
Minun mummoni pysyi vaarin rinnalla kaikesta kurjuudesta huolimatta ja vielä tänä päivänäkin heistä paistaa rakkaus toisiaan kohtaan. Ja nykyisin suurin riita tuleekin siitä kumpi "saa" potkaista ensiksi tyhjää. Rakkaita ovat molemmat.
Mutta kaikesta tästä huolimatta vaarini on aina sanonut, että "sama mitä sanovat niin mikään rakkaus ei juoppoa pelasta ainoastaan juoppo itse"! Ja näinhän se menee!