Minut on pienenä adoptoitu ja tapasin vasta jokin aika sitten biologiset vanhempani. He olivat molemmat tosi lihavia. Näin heidän nuoruuskuvia ja äitini oli jo silloin lihava.. eikä isäkään mikään ihan hoikka ollut. Ite olen ollut koko elämäni hoikka. Tuli mieleen että mulla taitaa olla just sellaset kauheet pullamössö-geenit. Vaikka vaikea kuvitella että himourheilija ny hirveeks possuks turpoais, mut jotenki uskon että mulla on taipumus lihomiseen geenejeni takia.. että jos lopetan liikkumisen ja alan herkutella ni alan paisuun. Pelottavaa. Mutta onneksi minulle on kotona opetettu terveet elämän tavat ja liikunnan tärkeyttä on aina painotettu. Olen pienestä asti harrastanut mm. telinevoimistelua. Joten uskon jyrääväni geenien vaikutukset näillä eväillä.
biologiset vanhempani ovat iiiiiisoja!!
pieni~pohdiskelija
4504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
........
Hyvää tuuria jos et ole perinyt lihavuusgeeniä. Eihän se ihan satavarmaa ole vaikka kumpikin vanhempi olisi ollut aina lihava. Joku ominaisuus voi hypätä yhden tai useamman sukupolven yli. Riippuu vähän miten vahvana tämä ominaisuus on ja kummalta vanhemmaltasi olet saanut enemmän ominaisuuksia. Minulla on sisarpuoli (äidin puolelta) joka on kasvanut adoptiokodissa. Hänen adoptiovanhempansa olivat hoikkia. Hän kävi lapsena balettikoulua ja liikuntakerhoissa. Hän oli lapsena pyöreä ja aikuisena lihava. Laihduttanut satoja kertoja kuten minäkin ja lihonut aina uudelleen. Äitini oli jo lapsena pyöreä vaikka on syntynyt pula-aikana. Äidin isä oli lihava ja äiti laiha. Tämä sisarpuoleni ei ole koskaan asunut samassa kodissa minun kanssani eikä äitimme kanssa, silti me olemme aivan samanmuotoisia. Minulla on myös kaksi veljeä joiden kanssa vietin yhteisen lapsuuden. He eivät ole lihavia. Isämme oli laiha.
ja liikunnasta,jos lapsi opetetaan pienestä pitäen
terveellisen ruoan syöntiin,ja liikkumaan tarpeeksi pysyy hän varmemmin hoikkana,kun jos annetaan herkutella tai syödä epäterveesti eikä pahasti liikuntaa harrasteta.
Ehkä pystyt kuvittelemaan että 1920-luvulla kun äitini syntyi oli mäkkäreitä ja pizzerioita vähän harvemmassa? Autojakaan ei korpimökissä ollut juuri nähty. En tuntenut paremmin tätä laihaa isoäitiäni koska hän kuoli ollessani pikkulapsi, mutta äitini kertoi että hän ei osannut leipoa kuin ruisleipää. Liikunnasta piti huolen pitkät koulumatkat ja raska työ pelloilla. Sitä oli tehtävä jo lastenkin. Sisarpuoleni kävi, kuten jo mainitsin, balettikoulua ja harrasti kerhoissa liikuntaa ja voimistelua. Itse liikun lapsena paljon koska 1960-luvulla ei lihavuuden vuoksi saanut vapautusta mistään. Koulumatkaa oli 3 km suuntaansa ja se kuljettiin kävellen tai suksilla. Hiihtoa harrastettiin koko talvi. Keväällä alkoi naruhyppy, kuminauhatwist, ruutuhyppy, nelimaali ym. Syksyisin juostiin neljää tikkua laudalla, purkkista, kuurupiiloa ym. Kesällä uintia, pyöräilyä, soutua, metsissä rymyämistä ym. Nykyään ei sitä liikunnan määrää kukaan edes tajua. Silloin ei ollut soveliasta mennä kenenkään kotiin sisälle leikkimään eikä kavereita saanut pyytää omaan kotiin joten kaikki vapaa-ajat oltiin jossain ulkona pelaamassaja leikkimässä. Töitäkin tehtiin jo ekaluokkalaisesta alkaen. Joka kesä piti olla juurikaspellolla harventamassa ym.