30 pari, yhdessä jo 17v, kaksi lasta.
Juuri kun olimme muuttaneet uuteen kotiimme, vaimo ilmoitti haluavansa olla yksin, siis totaalisen yksin.
Vaimoni on ollut jo muutaman vuoden todella väsynyt, nukkuu illat eikä tee mitään lasten kanssa tai mitään kotitöitä tai oikeastaan yhtään mitään, minä olen hoitanut kaiken.
Vaimo on ollut aina ujo ja arka, ei juurikaan ystäviä ei harrastuksia ei niin sanottua omaa elämää ollenkaan.
Hokee vain haluavansa olla yksin. Käy töissä kuitenkin säännöllisesti mutta on illat lasten kanssa jos itse olen iltavuorossa.
Nyt ilmoitti ettei tiedä rakastaako minua enään, on laihtunut vuodessa 10 kiloa ja muutenkin on riutuneen näköinen.
Tanssijalka kyllä vipattaa mutta lasten tai minun kanssa ei jaksa tehdä mitään.
Kävi lääkärissä ja todettiin lievä masennus, sai masennuslääkkeitä mutta ei ole niitä aloittanut syömään?
Puhui erosta, päätti kuitenkin että yritetään vielä.
Itseltäni on nyt loppumassa mehut kun hoidan lapset, kodin, työt, aivan kaiken.
Keskittymiskykyni on mennyt ja mahassa vääntää koko ajan.
Ei ole toista miestä, haluaa siis vaan olla yksin.
Kokemuksia kiitos?
Juuri kun olimme muuttaneet uuteen kotiimme, vaimo ilmoitti haluavansa olla yksin, siis totaalisen yksin.
Vaimoni on ollut jo muutaman vuoden todella väsynyt, nukkuu illat eikä tee mitään lasten kanssa tai mitään kotitöitä tai oikeastaan yhtään mitään, minä olen hoitanut kaiken.
Vaimo on ollut aina ujo ja arka, ei juurikaan ystäviä ei harrastuksia ei niin sanottua omaa elämää ollenkaan.
Hokee vain haluavansa olla yksin. Käy töissä kuitenkin säännöllisesti mutta on illat lasten kanssa jos itse olen iltavuorossa.
Nyt ilmoitti ettei tiedä rakastaako minua enään, on laihtunut vuodessa 10 kiloa ja muutenkin on riutuneen näköinen.
Tanssijalka kyllä vipattaa mutta lasten tai minun kanssa ei jaksa tehdä mitään.
Kävi lääkärissä ja todettiin lievä masennus, sai masennuslääkkeitä mutta ei ole niitä aloittanut syömään?
Puhui erosta, päätti kuitenkin että yritetään vielä.
Itseltäni on nyt loppumassa mehut kun hoidan lapset, kodin, työt, aivan kaiken.
Keskittymiskykyni on mennyt ja mahassa vääntää koko ajan.
Ei ole toista miestä, haluaa siis vaan olla yksin.
Kokemuksia kiitos?
Vastaukset 8
Vanhimmat
IRTIOTTO arjesta > maksoi mitä maksoi.
Mistäkähän sitä aloittaisi ?
Parisuhde leiri/ perheleiri:
HAE ensiksi Googlesta tietoa.
Sitten vaikka lääkäriltä?
Ja jos sopii, niin seurakunnasta, jotka valtakunnallisesti järjestävät näitä leirejä.
Perheneuvojalta?
Mitä näistä on lukenut, on olllut paljon mönteistä. Esim. kommenttia > "Löysimme rakkauden uudestaan. > löysimme toisemme uudella tavalla. > jne, jne.
Anteeksi vaan mutta näkeehän tuosta kirjoituksestasi > jos se kaikki on totta > että ei se ole elämisen arvoista?
Hyvää jatkoa ja parempaa UUTTAVUOTTA 2008
myös henkilökohtaisessa kriisissä ja minulla on ollut samanlaisia ajatuksia miehestäni, etten enää rakasta miestäni. Minullakin on mielenterveydellisiä ongelmia. Olen ollut 13 vuotta mieheni kanssa mutta en raaski sanoa hänelle, etten enää rakasta häntä. Hän on ihan kunnollinen ja kiltti mies. Välitän hänestä ja kunnioitan häntä. Olen tällä hetkellä kuntoutus tuella(määräaikainen eläke) ja koulussa. 10 vuotta olin vaan kotona.
Se oli minulle todella suuri sokki, kun huomasin etten rakasta miestäni enää. Päätin kuitenkin odottaa ja katsoa ajan kanssa muuttuuko tunteet vielä miestäni kohtaan.
Mulla aiheutti kriisin elämän muutos elikkäs koulu, arjen harmaus ja parisuhde itsessään. Molemmilla meillä on niin sanotusti "oma elämä".
Puhukaa vaimonne kanssa ja niinkuin edellisessä viestissä oli hyvä neuvo mennä parisuhdeleirille.
rakastamisella tässä tapauksessa? Tai mitä tarkoitat sillä yleisesti? Varmaankaan ette ole pitäneet suhteestanne huolta ja olette kasvaneet erillenne, vai?
Useille ihmisillehän käy niin, että he ihastuvat toiseen ja mutta eivät ymmärrä, että se ihastuksen tunne ei kestä ajan mittaan, vaan toisessa ilmenee ajan mittaan niitä omasta mielestä ärsyttäviä piirteitä. Jos ihmiset haluavat parisuhteen kestävän, niin sitten pitäisi luoda sen verran vankka syvällinen tunnetason yhteys toiseen ihmiseen, että suhde ei enää ole pelkän ohimenevän ihastuksen tunteen varassa. Toki suhteen molempien osapuolten pitäisi ymmärtää tämä, sillä ei se yhteyden luominen yksipuolisesti oikein onnistu.
kasvettu erilleen.
Mitä rakkaus tarkoittaa? Mitä se merkitsee? Onko rakkaus välittämistä ja kunnioittamista? Musta se on ja vielä rakkauden tunne kuuluu rakastamiseen.
Vajaat 10v. sitten meillä oli sama juttu. Olin ihan shokissa, kun en tiennyt mitään syytä miksi olen mieheni kanssa. Olin ihan maassa ja masentunut. Kävin töissä ja nukuin muun ajan. Lopulta tajusin tilata ajan terv.keskuspsykologille ja kävin siellä ensin yksin, sitten mieheni tuli mukaan. Se auttoi masennuslääkityksen kera. Oli tosi hyvä psykologi. Alettiin käydä alusta pitäen koko stoorimme läpi, tapaaminen, mihin ihastui/rakastui toisessa, jne. Ulkopuolisen ammattilaisen kanssa asiat alkoivat selkiytyä. Opimme puhumaan rehellisesti odotuksistamme yhteiselämämme suhteen ja toimimaankin arjessa sen eteen yhdessä. Konfliktitilanteen tullessa otimme aina "aikalisän". Asioita ei tarvinnut heti ratkaista, oli aikaa miettiä ja sitten taas jatkettiin puhumista siitä mihin jäätiin. Asiat alkoi ratketa kuin itsestään. Ja mikä ihaninta, sen myötä rakkauskin löytyi, ja sai uuden, ihanan ja syvemmän yhteenkuuluvaisuuden tunteen...Kannatan perheneuvolan ammattiapua teillekin. Toivottavasti saatte todella ammattilaisen avuksenne. Meillä oli onni saada. Ei ero ole ainoa ratkaisu, kun teilläkin näyttää muuten olevan asiat kunnossa...ei alkoholismia..ei perhevälivaltaa...teillä on mahdollisuus selvitä! Jaksamista.Ja onnea matkallenne.
Kiitos viestistäsi.
Vaimokin on hämillään kun meillä on oikeasti kaikki asiat muuten kunnossa.
Nyt elellään rauhassa päivä kerrallaan.
Pelkään ettei vaimoa kiinnosta mikään perheneuvola jos ei sitä kiinnosta lapsetkaan.
Kauhea pommi se vaan oli juuri pahimpaan mahdolliseen aikaankin vielä.
No, yksi mottoni on että niillä korteilla pelataan mitkä elämä jakaa:)
Kiitos vielä viestistäsi.
1. Aloita.
2. Jatka.
Siirrä vain jalka toisen jalan eteen. Pidä silmäsi
auki ja näe päämääräsi saavutettuna. Pidä korvasi
valppaina ja kuule vain rakentavaa palautetta ja
myönteisiä viestejä. Pidä sydämesi avoinna ja
tunne iloa onnistumisestasi.
Aloita ja jatka menoa. Se toimii joka kerta.
Lupaan sen.
Kuulostaa ihan masannuksen oireilta. Jos on ollut lievä masennus, niin se pahenee, jos sitä ei hoideta. Lopulta painii vaikea masennuksen kanssa.
Itse ole uupunut kolmessa vuodessa kotona lapsen kanssa, kun unohdin kokonaan elää omaa elämääni. En jaksa pitää itsestäni huolta, hoitaa kotia, en mitään. Olen ihan loppu. Itkisin vain ja monesti ajattelin, että tämä kaikki on miehen syytä. Hän ei ole osallistunut tarpeeksi jne. Sitä syytä haki aluksi kaikista muista paitsi itsestään.
Mutta on miehessäni sen verran kyllä ehkä syytäkin, että minä olen kantanut yksin tämän henkisen vastuun. Hän on ajatellut, että selviää vain rahan tuomisella kotiin ja joskus siivoamalla. Olen kamala perfektionisti ja yritän kaiken tehdä aina täydellisesti. Joten uuvuinhan minä sitten lopulta
Mutta se, että hän haluaa erota, voi olla yksi pakokeino. Masentunut ajattelee, että:"kukaan ei todellakaan tahdo olla tällaisen kanssa...saati sitten naimisissa minun kanssani" itseviha on aika karmaisevaa. Masentunut ei jaksa aina arvostaa itseään ja vetäytyy monesti mielellään yksinäisyyteen. Niin minäkin tein. Piilossa oli kiva olla. Pelkään vieläkin, että toivottavasti vain ei törmää kehenkään tuttuun kauppareissulla.
Masentuneet myös yleensä jättävät ystävänsä. Eivät jaksa olla tekemisissä. Ajattelevat, että eivät ole heidän arvoisiaan.
Nyt vain on haettava sitä apua. Minulle ei lääkkeistä tullut mitään sivuoireita. Pikkuhiljaa olen alkanut paranemaan ja jaksan jopa olla normaali itseni joitain päiviä viikossa. Se on paljon. Mutta koita jaksaa ymmärtää ja olla tukena. Mene mukaan terapiaan, että kuulet itsekkin, mistä on tässä sairaudessa kyse. Sinulle myös annetaan selviytymisneuvoja...
Voit vaikka sanoa vaimollesi, että:"hän on muuttunut kovin surulliseksi. Eikö olisi hyvä asia ottaa sitä apua vastaan, että voisi taas olla omaitsensä.Sano, että sinulla on ikävä häntä ja huomaat, että hän on muuttunut. Sano, että hän voi paremmin jos ottaa lääkkeensä ja hoitaa itsensä. Hän voi paremmin silloin itsensä kanssa. Sano, että ei pako sinun luotasi ratkaise hänen ongelmiaan vaan ne seuraavat mukana. Vain hoidon vastaanottaminen auttaa". Minulle auttoi myös tieto siitä, että minulle sanottiin:"jos en ota apua vastaan, olen kohta sairaalassa ja siellä minua sitten hoidetaan. Tahdonko ottaa avun vastaan nyt vai sitten sen sairaalan kautta?".
koita jaksaa..