Pitkän ja kovan työn jälkeen onnistuin voittamaan bulimiani ja tappamaan sen lopullisti myös päästäni. Enää ei ole ääntä joka sanoo: AHMI, OKSENNA, OLET LIHAVA, LAIHDUTA! Olen onnistunut tukkimaan tuon äänen mielestäni enkä anna sille enää valtaa elämässäni.
Bulimiaa ehdin sairastaan vakavasti yli vuoden. Kehoitan niitä, jotka haluavat tosissaan parantua, menemään psykologin juttusille. Minä ammensin inspiraationi sieltä. Onneksi minut pakotettiin sinne.
Vastaan kysymyksiinne.
Bulimiaa ehdin sairastaan vakavasti yli vuoden. Kehoitan niitä, jotka haluavat tosissaan parantua, menemään psykologin juttusille. Minä ammensin inspiraationi sieltä. Onneksi minut pakotettiin sinne.
Vastaan kysymyksiinne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi olkoon sulle, oikeasti hienoa että joku on onnistunut pääsemään voiton puolelle tästä sairaudesta! Onnistuisinpa itsekin, tosin olen oksentelua onnistunut _huomattavasti_ vähentämään.. enne se oli 1-3kertaa päivässä nykyään enää 1-3 kertaa viikossa :) Haluaisin kysyä että miten onnistuit kertomaan jollekulle sairaudestasi? Vai huomasiko joku vain..? Itse en uskalla kertoa, hävettää ja pelottaa.. Ja välillä tuntuu etten edes halua apua.. ja heti toisena hetkenä olen aivan pohjamudissa.. Tahtoisin edes poikakaverilleni kertoa mutta pelottaa että hän rupeis holhoomaan mua/ ei ymmärtäis mistä on kyse.. Tällä hetkellä hänellä ei hajuakaan sillä en ole hänen aikanansa oksentanus, vain silloin kun on poissa.. En tiedä mitä tekisin enää..? Mutta onnea vielä omasta edistymisestäsi ja kiitos että tulit rohkaisemaan meitä muitakin.. Jaksele!
Moikka Haavoittuvainen.
Minullakin oli aluksi niin, että lähes puoli vuotta yritin olla oksentamatta ja syödä säännöllisesti, mutta masennuin aina ulkonäöstäni ja päädyin ahmimaan ja oksentamaan/laihduttamaan. Ennen kuin voi parantua myös päästään on minusta sisäistettävä se fakta, että ihmisarvoa ei mitata ulkonäön perusteella. Olet siis aivan sama oma persoonasi 100-kiloisena ja 50-kiloisena. Oma persoonallisuus estyy toteutumasta vain, jos annat painosi vaikuttaa mieleesi ja ajatuksiisi.
Olen syntynyt perheeseen, jossa ruoka on ollut ongelma. Minulla on 5 isosiskoa ja heistä kahdella muullakin vakava syömishäiriö, toisilla vain lievää, joten vanhempien ja siskojen oli aika vaikea olla huomaamatta bulimisia piirteitä minussa. Joskus jopa ylpeilin syömishäiriölläni, koska laihduin niin paljon. Paranemisvaiheessa pidin itseäni keskeneräisenä avoimena projektina ja kävin psykologilla analysoimassa tilannettani. Tarkkailin omaa käyttäytymistäni ikäänkuin jonkun toisen perspektiivistä samaistumatta bulimiaani lainkaan.
Onnea sinulle kun olet onnistunut vähentämään oksentelua, kyllä se kokonaan vielä loppuu, kunhan et anna periksi! Et, vaikka mitenkä masentaisi! Minä päätin niin, että saan oksentaa aluksi 4 kertaa viikossa, sitten 3, sitten kaksi, 1 ja nolla. Mutta ei saa masentua, vaikka ei onnistuisikaan. Hitaasti, mutta VARMASTI! Tsemppiä, parempi elämä odottaa!