Tällainen tilanne. Olen kohta 19 vuotias tyttö, asun poikakaverini kanssa ja on kissaa ja koiraa ja kaikki muu mahdollinen. Tässä ihmeteltiin kun kuukautiset on jääneet pois, tein testin:nega. Seuraavaksi käyn verikokeella katsomassa asian varmaksi. Mutta tässä kuitenkin aika varma raskaudestani olen joten sillä tänne kirjoitan. Lapsi on oikein tervetullut meidän luokse, pitemmän aikaa olen jo lasta salaa haaveillut mutta ymmärtänyt lykätä asiaa, nyt ilmeisesti ehkäisy petti ja lapsi tulossa(?)
Tätä raskautta olen alkanut vain miettimään.. Lapsi syntyisi n. kesäkuussa laskelmieni mukaan, ja poikakaverini on lähdössä armeijaan tammikuussa.. Pärjäänkö yksin raskauden ajan, ja mies tulee sitten kauhealla kiireellä vain synnytykseen mukaan? Toisaalta en haluaisin lykkäistä armeijaan, mutta toisaalta, sitten kun lapsi on syntynyt en varmasti pärjää yksinään. Yksin raskauteni aikana siis asuisin.Vanhempien luo ei ole mahdollista mennä, eikä kyllä paljon muitakaan mahdollisuuksia.
Mitä te kokeneemmat olette mieltä? Pärjäänkö yksin? Tähän mennessä vaivat eivät mitään suurempaa ole olleet, vatsaa välillä vihloo, olen aika kiukkupussi ja joskus hiukka huono olo saattaa olla..
Tätä raskautta olen alkanut vain miettimään.. Lapsi syntyisi n. kesäkuussa laskelmieni mukaan, ja poikakaverini on lähdössä armeijaan tammikuussa.. Pärjäänkö yksin raskauden ajan, ja mies tulee sitten kauhealla kiireellä vain synnytykseen mukaan? Toisaalta en haluaisin lykkäistä armeijaan, mutta toisaalta, sitten kun lapsi on syntynyt en varmasti pärjää yksinään. Yksin raskauteni aikana siis asuisin.Vanhempien luo ei ole mahdollista mennä, eikä kyllä paljon muitakaan mahdollisuuksia.
Mitä te kokeneemmat olette mieltä? Pärjäänkö yksin? Tähän mennessä vaivat eivät mitään suurempaa ole olleet, vatsaa välillä vihloo, olen aika kiukkupussi ja joskus hiukka huono olo saattaa olla..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuskin sie raskausaikana apua tarviit. Miulla ainakii raskausaika oli oikein loistavaa. En ollu pahoin voiva ja muutekii kaikki oli hyvin. Ehkä miehen kannattaa se armeijä nyt käyvä pois alta eikä sitte ko vauva on pien, ko sitä apuu saattaa jopa tarvitakin.
Hei.
Olen saman ikäinen, kun sinä.
Raskausaika on toisille helppo, toisille vaikea.
Itse olen huomannut olevani henkisesti väsynyt
enemmän kuin fyysisesti.
Välillä tuntuu, että joka asia saa mun
hermot kireällä ja välillä taas mulle on ihan
sama vaikka koko maailma kaatuis.
Ukko ei pysy aina mukana
ja mä oon huomannukin, että oli mies
mukana tai ei silti tuntee olevansa yksin.
Koska eihän mies tunne esim. pahoinvointia,
päänsärkyä, eikä liikkeitäkään aluksi.
Joten olo voi tuntua yksinäiseltä,
vaikka mies istuis kyljessä kaksneljä seiska.
Meillä mies on aktiivisesti mukana.
Kyse on kai eniten omasta asenteesta
ja siitä kuinka suhtautuu raskauteensa.
Kaikki on esikoisella uutta ja
jännittävää, siksi musta ainakin on mukavampi
että mies on mun "ulottuvilla" koko ajan.
Joka tapauksessa mä oon sitä mieltä,
että jos pakko on niin pärjää yksinkin.
Ja onhan intissäkin lomat :)
Tsemppiä sinne!
Odottaja 14 1
Uskon että pärjäät ihan ok itseksesikin, ensimmäisen lapsen odotus on silleen helppoa kun ei ole muita pikkuisia pyörimässä ympärillä.
Jaksamista helpottaa jos pidät itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta odotusaikana: syöt terveellisesti, lepäät ja liikuut riittävästi. :)
mitä jos puhuisit pelostasi selvitä yksin synnytyksen jälkeen, kun alat käydä neuvolassa?
ja pyytäisit tietoa ja käytäntöä ensikotiin pääsystä jos yksin alkaa tökkiä ja tuntuu ettei selviä?
ihan vain itsellesi takaportiksi ja selustan turvaksi.
jo pelkkä tieto siitä, että on varma paikka mihin mennä jos tulee tosi tarve, voi auttaa pärjäämään yksin.
Ajattelepa kaikkia niitä naisia vajaat 70 vuotta sitten, joilta mies lähti rintamalle! Monissakaan kodeissa ei ollut mitään mukavuuksia, vaan vesi piti hakea kaivosta, puut pilkkoa ja kantaa liiteristä, pyykit pestä käsin, usein vielä hoitaa karja ja lapsilauma. Monet joutuivat lisäksi lähtemään kodistaan pakoon toiselle puolelle Suomea. Ja monille tuli viesti, että mies on kaatunut. Ei heistä monikaan kuollut siksi, että mies oli poissa.
Nykyään armeijasta pääsee lomalle joka viikonloppu ja iltalomat päälle, puhelimella voi soittaa jne. Ihme on, jos et pärjää.