väsynyt

Kuulostaa siltä, että olet jo ylittänyt rajan.
Koira on kyllä murkuiässä, mutta vakavalta vaikuttaa.
Jos koiran elämässä ei ole yhtään tasapainoa eikä iloa ja sinun elämässäsi ei ole koiran omistamisesta johtuvaa iloa, olisiko aika luovuttaa?

tutkittu kilpirauhasen toiminta ???

saa tarpeeksi virikkeitä? Asutteko kerrostalossa? Minkä rotuinen koirasi on? Jos se on esim, sakemanni, bordercollie tms. ja vielä työlinjaa niin en yhtään ihmettele vaikeuksiasi. On yksinkertaisesti rotuja ja rotulinjoja joista ei pitäisi koskaan ottaa koiraa pelkäksi lemmikiksi. Tunnen ja tiedän niin paljon ihmisiä joilla on koira joka on alunperin jalostettu liian "työhulluksi" joten tiedän mistä kirjoitan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko otat selvää että voisiko koiran saada johonkin jossa se pääsisi työkäyttöön (mikäli siitä enää on siihen), tai viet sen piikille. Älä missään nimessä laita sitä kiertoon, eli ei lemmikiksi tavalliselle ihmiselle! Koiraa tässä käy eniten sääliksi.

kun tajuaa voimattomuutensa.
Ei sairaan ihmisenkään kanssa voi elää määrättyä vaihetta pitemmälle, silloin tarvii turvautua johonkin muuhun keinoon.

Kyllä mäkin olen sitä mieltä niinkuin monet muutkin täällä, että olet varmaan kaikkesi tehnyt/yrittänyt,
ja itsekkin olet jo jaksamisen rajoilla...niin nyt on varmaan se aika, että teet sen viimeisen raskaan päätöksen....mutta älä laita sitä koiraasi kiertoon...

Täytyy sanoa ,että jotenkin tuttua on minullekkin ,joskin hiukan lievemmässä kaavassa.

Itselläni oli SPK - uros jolla saman kaltaista häiriökäytöstä,ei tosin käynyt minuun tai muihin perheenjäseniin kiinni tosissaan näykki kyllä.
Ei ulkonakaan käynyt kehenkään kiinni ei ihmisiin eikä toisiin koiriin,mutta uhosi aina niin ,että sylki lensi.

Yksin ollessaan tuhosi paikkoja.Kun ja jos vieraita kävi, oli keskustelu mahdotonta ,koira oli minun kimpussani kaiken aikaa.
Käskytys oli mahdotonta,koira irvisteli ja näykki.Miehelle se murisi, eikä suostunut pitämään itseään häntä alempana arvojärjestyksessä.
Koiran kanssa tehtiin pitkään työtä,tuloksetta.

Kunnes eräänä päivänä ,oli kuin palaset olisivat vain loksahtaneet koiran päässä paikoilleen.Pikkuhiljaa alkoi tilanne parantua.
Käskytykset menivät perille ja rähinä saatiin kuriin.Yksin ei enää tuhonnut paikkoja.
Pakko myöntää, että itse olin heittämässä tämän yliaktiivisen päsmärin kanssa pyyhettä kehään.

Koira oli vankasti käyttölinjainen,sille ei mitkään aktiviteetit ja tekeminen tuntuneet riittävän,murrosikä ties mitä hormoonallista.Ohitse meni onneksi.

Sinun tapauksessasi kokeilisin vielä ongelma koirankouluttajan kanssa tiivistä yhteistyötä,pelkkä yhteyden otto ja neuvojen saanti ei aina riitä.Yhdessä kouluttajan kanssa ,jotta hän näkee koiran omassa ympäristössään ,se saattaa vielä onnistua.

Mutta jos siitäkään ei ole apua,on lopetus ainoa ratkaisu.

Tsemppiä!

Harmillista että tilanne on noin paha. Väsyminen on ymmärrettävää ja oma/perheen hyvinvointi on tärkeää.

Koiraan tulee tietenkin sitoutua tosissaan, myös vaikeina aikoina, mutta ei se saa tarkoittaa oman/perheen hyvinvoinnin romahtamista.

Toisaalta koira on vasta pentu. Koen että jokaisen koiranomistajan on oltava valmis elämään koiran kanssa läpi myös vaikeita aikoja jos on toivoa että vaikeudet aikanaan väistyvät.

Ehkä nyt on turhaa väsyttää itseään/perhettä yrittämällä kaikea mahdollista ja mahdotonta koiran käytöksen parantamiseksi ja sekoittaa siten mahdollisesti myös koiraa lisää. Itse ehkä tavoittelisin kultaista keskitietä vaikeuksien läpi. En yrittäisi liikaa tai liian monia asioita, mutta rajoista en tinkisi ja huolehtisin sekä koirasta että itsestäni ja perheestäni niin hyvin kuin kohtuudella mahdollista. Odottaisin pennun rauhoituvan iän myötä ja sitten vasta iskisin ongelmiin lähinnä positiivisella harrastamisella ja posiiivisella vahvistamisella yhdistettynä hyvin selviin rajoihin ja hyvin selviin seurauksiin rajojen ylittämisestä.

Itse parhaiten tilanteen tiedätte joten jos ja kun asiaa rehellisesti ajattelette niin mikä vain ratkaisu, siis koiran pitäminen, uuden hyvän kodin etsiminen tai koiran lopettaminen on hyväksyttävää. Lopettamiseen suhtaudun hyvin kriittisesti juuri mm koska koen että jokaisen koiranomistajan on oltava valmis elämään koiran kanssa läpi myös vaikeita aikoja jos on toivoa että vaikeudet aikanaan väistyvät, mutta toisaalta rajansa kaikella eli jos perhe ei voi hyvin ja koira ei voi hyvin ja toivoa ei ole niin mielestäni myös koiran lopettaminen on hyväksyttävää.

Näin nopeasti tulee mieleen:

Kuinka koira käyttäytyy kodin ulkopuolella? Koti on usein se vaikein paikka.

Onko kokeiltu että vieraat otetaan vastaan ulkona ja siirrytään yhdessä kotiin sisälle?

Onko mahdollista järjestää koiralle päivähoitoa tai siirtää koira ulos tarhaan tai liekaan päivän ajaksi?

Minua myös kiinnostaisi tietää samat asiat,kuin nim."että koirasi".
Nuo asiat,kun on melkoisen tärkeitä,ja saattaa vaikuttaa paljon.
Myös pelkästää rotu,olisi tärkeä tietää,koska esim.kokeneilla rodun ihmisillä voisi olla paljon tietoa rodusta,erityispiirteistä,jotka olisi apuna arvioida tilannetta.

Mielestäni myös koira pitäisi perinpohjin tarkistuttaa eläinlääkärillä.Eli sulkea ainakin fyysiset mahdollisuudet pois.

Luonnetestiin ei koira vielä pääse,mutta olisi mielenkiintoista,jos esim.joku jolla on silmää noihin asioihin,voisi tarkastaa tai arvioida koirasi,että voisiko olla selkeitä puutteita henkisellä puolella.

Oletko ottanut yhteyttä kasvattajaan?Millaisia on muut pentueesta,millaisissa oloissa eläneet ja missä oloissa elävät?Tiedätkö vanhemmat hyvin ja taustoista?

Minä en kuitenkaan lopettaisi ihan heti kuiteskaan noin nuorta koiraa.Mutta,siltä pahasti vaikuttaa,että sinun koirasi se ei ole.Kierre vaikuttaa jo senlaiselta,että kummallakin voi olla sen laadun stressi,jota ei ehkä yhdessä saa enää laukaistua.
Siksi minun mielestäni voisi kartoittaa (esim.rodun parista tai muuten),löytyisikö koiralle uusi koti,joka olisi erittäin kokenut,ymmärtää riskit ja olisi aikaa paneutua koiraan,tavallaan nolla-pisteestä asti.
Jos tämäkään vaihtoehto ei onnistu,niin sitten ei ole paljon vaihtoehtoja.
Jos tilanteeseen päädytään,että koira on mahdoton,niin olisi hyvä avata koira.

Tämä voi kuulostaa kovalta,mutta on tapauksia ennenkin,että johtuen sitten mistä johtuu,niin yksinkertaisesti ei vaan koirakko sovi yhteen.Oikeessa paikassa on on koirasta saatu aivan hyvä yksilö.

En halua myöskään arvostella,mutta ongelmakoulutajiakin on erilaisia.Joten yhden lausunto ja neuvot ei aina välttämättä osu kohdalleen.

että aika luovuttaa on silloin, kun omat voimanne/aikanne ei riitä ongelmien ratkomiseen.
Itse ottaisin takapakkia ja paljon. Jos homman alkaa alusta, niin tulosta saattaa syntyä, mutta se vaatii paljon, ehkä jopa suhteettoman paljon töitä.
Koira näyttäisi olevan epävarma ja vahvasti ehdollistunut toimintaan jota kuvasit. Sen pois kitkemiseksi sen ei tulisi päästä tekemään sitä enää missään tai koskaan ja samalla sitä pitäisi ehdollistaa uuteen käytösmalliin.
Toisinsanoen siis puuttumalla itse syyhyn tarmolla ja määrätietoisesti, eikä vain oireisiin (haukunta, sisälle tarpeiden teko, tuhoaminen).
Tässä kohtaa puhutaan siis siitä, että alkuun koiraa ei tulisi jättää lainkaan yksin ja käytösterapiaa jatketaan sisukkaasti minuutti kerrallaan yksinoloaikaa pidentäen. Saattaa olla mahdotonta työssäkäyvälle ihmiselle ellei koiraa saa hoitoon.
Lääkehoito auttaa uuden oppimisessa (yksin se ei riitä), oletteko kysyneet eläinlääkäristä apua? Clomicalm on hyvä lääke yhdistettynä eläinlääkäriltä saataviin käytösterapiaohjeisiin.
Samaan syssyyn saattaisi olla paikallaan yleinen katsaus teidän ja koiran väliseen suhteeseen. Hyvä kouluttaja tai vastaava voisi olla suuri apu teille, selkeesti tilanne on kaaottinen sekä teille, että koiralle. Koira ei päätä mitään, ratkaisu on viime kädessä teillä.
Tsemppiä ja voimia siihen ratkaisuun mihin ikinä päädyttekään.

Yksi linkki käytösterapiaan:
http://koiranomi.com/artik_eroahdistus.htm