Olin noin kuudentoista kun sairastuin. En pitänyt itseäni aluksi edes sairaana. Minulla oli vain hieman erilainen tapa kontroilloida painoani. Siinä mielessä olen erilainen kuin tyypillinen bulimikko, että en pahemmin oksennellut vaan liikunta ja varsinkin Juokseminen oli minulle pakkomielle. Minulla oli aina "omenakuureja" ja tiukka treeniohjelma, sitten kun sorruin ahmimaan, oksensin.
Jos olisin silloin tiennyt, että kannan tavalla tai toisella bulimian haittoja mukanani aina, olisin kai yrittänyt kovemmin lopettaa sen kaiken...
OLEN TERVE
En enää nauti liikunnasta, en samalla tavalla kuin ennen. En myöskään tunne pahemmin nälkää, ja siksipä liian usein unohdan syödä(Saattaa olla että syön perjantaina ja havahdun maanantaina siihen, että on heikko olo ja pyörryttää.) En oikeastaan tunne kylläisyyttä. Joskus käy niin, että ahmin ruokaa niin paljon, että oksennan vaikka en haluaisi. Hampaani lohkeilevat, koska en saa riitävästi vitamiineja... En vain osaa syödä normaalisti...
Minun pitäisi nyt olla terve? En enää vihaa peilikuvaani... Miksi sitten joudun kantamaan tätä kaikkea vieläkin?
Yritän kai vaan sanoa kaikille bulimikoille, että hakekaa apua... Tie normaaliin elämään on pitkä, joten se kannattaa aloittaa ajoissa...
Jos olisin silloin tiennyt, että kannan tavalla tai toisella bulimian haittoja mukanani aina, olisin kai yrittänyt kovemmin lopettaa sen kaiken...
OLEN TERVE
En enää nauti liikunnasta, en samalla tavalla kuin ennen. En myöskään tunne pahemmin nälkää, ja siksipä liian usein unohdan syödä(Saattaa olla että syön perjantaina ja havahdun maanantaina siihen, että on heikko olo ja pyörryttää.) En oikeastaan tunne kylläisyyttä. Joskus käy niin, että ahmin ruokaa niin paljon, että oksennan vaikka en haluaisi. Hampaani lohkeilevat, koska en saa riitävästi vitamiineja... En vain osaa syödä normaalisti...
Minun pitäisi nyt olla terve? En enää vihaa peilikuvaani... Miksi sitten joudun kantamaan tätä kaikkea vieläkin?
Yritän kai vaan sanoa kaikille bulimikoille, että hakekaa apua... Tie normaaliin elämään on pitkä, joten se kannattaa aloittaa ajoissa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
vitamiininpuutteen takia lohkeile.
Luulisin, että hampaiden huono kunto johtuu oksentamisestasi.
Luulen kanssa että lohkeilu johtuu oksentelustasi, mulla sama ongelma rupeaa olemaan, etuhampaat "kaarevat" hampaan takapuolelta ja toisesta lohjennut pieni pala.. En haluais menettää hampaitani mutta en pysty lopettamaan oksentelua.. Apua en kehtaa/uskalla hakea, edes poikakaverilleni en ole kertonut, sehän pitäis mua ihan hulluna.. Haluaisin parantua minäkin, toivottavasti sulla jatkossa menee vieläkin, yritä muistaa syödä mutta terveellisesti ettei tule pakkoa oksentelulle. Voimia sinnepäin!
Toki hampaani ovat haurastuneet oksentelun takia, mutta osa syy on se, etten vieläkään osaa syödä... Hiukseni ja ihoni ovat huonossa kunnossa ja olen jatkuvasti väsynyt... Ja hampaani halkeilevat ja lohkeilevat... Eli siis vitamiinien puute... En ole oksennellut tahallaan yli vuoteen...kai..
En minäkään uskaltanut kertoa kenellekään... Ystävä sai kiinni valheesta(Siis syömisistäni) ja arvasi...Silloinen Poikaystävä piti vain huomionkipeänä(eli siis nykyään ex..) Elämäni rakkain mies sai tietää puolivahingossa, luettuaan kirjeen, jota en koskaan uskaltanut antaa hänelle. Hän suhtautui hyvin, on huolehtiva ja kaikkea...:)
Voit parantua, jos itse niin päätät... Kukaan muu ei saa sinua lopettamaan... voi auttaa asiaa, mutta päätös lähtee itsestä... Tsemppiä ja jaksamisia...
Syö noita vitamiini valmisteita, ne on tosi helppoja vaikkei korvaakkaan oikeitra vitamiineja ja kysy apua esim. terveydenhoitajalta. Onnea parantumis taipaleellesi.
koskaan.