Jos haluaa opiskeluaikana (5.vuotta) saada hieman lisää rahaa,niin mitenkä rankaksi tulisi jos esim. arkipäivät menisivät opiskelun parissa ja viikonloput olisi töissä?
Vai tuleeko opiskelu liian raskaaksi,jos viikonloput menevät työn parissa?
Vai tuleeko opiskelu liian raskaaksi,jos viikonloput menevät työn parissa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olen kauppatieteiden opikelija ja olen käynyt viikonlopputöissä koko opiskeluaikani. mitään vaikeuksia ei ole työn ja opiskelujen yhteensovittamisessa ollut ja työpaikalla on joustettu aina jos opinnot ovat sitä vaatineet. kertaakaan en ole katunut sitä että päätin tehdä töitä opiskelun ohessa. on mukavaa kun rahaa jää joka kuukausi säästöön eikä tarvitse turvautua isin lompakkoon.
kiinni, koetko sen liian raskaaksi. Monet käyvät töissä viikonloppuisin ja iltaisinkin ja pärjäävät hyvin. Toiset taas tarvitsevat enemmän löhöilyaikaa hyvin voidakseen ja rasittuvat, jos yrittävät olla joka viikonloppu töissä.
Itse en olisi jaksanut olla joka viikonloppuna töissä opintojen ohella. Olin töissä kaikki kesät ja joulukuut, lisäksi tein lukukausien aikana noin yhden viikonlopun töitä per kuukausi. Niin pärjäilin kivasti ja jäi aikaa rentoutumiseenkin.
Itse pidän viikonloput vapaina ja teen työtä viikolla, opiskeluajan ulkopuolella. Tämä järjestely on sopinut minulle hyvin. Itselleni varsinkin raskas työ on rentoutusta suova ajanviettotapa. Eikö muilla? Nukkuukin paremmin.
Minulla homma menee niin päin, että teen kokopäivätyötä ja opiskelen siinä sivussa. Opintopinnoja näyttää tulevan kuutisenkymmentä näinkin. Tämä on tosin poikkeusjärjestely tämän vuoden ajan, mutta jatkossakin on tarkoitus tehdä töitä opiskelujen ohessa. Enää ei opintotuella kituuttaminen innosta :)
Opiskelun ohessa olisi hyvä hommata jonkinlaista työkokemusta, se helpottaa työllistymistä myöhemmin. Esimerkiksi mäkkärin kassalla voi oppia työelämän tärkeintä taitoa: vuorovaikutusta. Töistä hyvin suuri osa on muuta kuin sitä ammatillista osaamista, sillä harvassa työpaikassa ei olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tätä asiaa ei ikävä kyllä opeteta yliopistossa, vaikka se kuuluisi myös sinne. Yliopistossa toki opiskellaan itseä ja elämää varten, ei koulua tai töitä.
Kilpailu työpaikoista yliopistoaloilla on koventunut, kun aloituspaikkoja on lisätty. Tämäkin näkökanta kannustaa hankkimaan työkokemusta ja jotain, jolla voit erottautua positiivesti eduksesi.
Eli lähinnä kyse on siitä
a)Kuinka rankkaa opiskelu on (riippuu alasta)
b)Kuinka rankkaa työ on (riippuu työstä)
ja kolmas tekijä olet sinä itse, eli kuinka hyvin sinä jaksat.
Itse olin viikonloppuja töissä, mutta en kertaakaan koko lukuvuotta, kun en yksinkertaisesti jaksanut. Piti olla myös elämä opiskelujen ja työn lisäksi. Opiskelin siis TKK:lla teknillistä fysiikkaa.
Samaa alaa opiskellut kaverini taas ei jaksanut käydä töissä ollenkaan, oli päässyt juuri ja juuri sisään ja oli todella pahoissa vaikeuksissa fysiikan kanssa. Arki-illat menivät siihen, että yritti takoa fysiikan saloja päähänsä. Viikonloput joutui palautumaan. Hän vaihtoikin kahden vuoden jälkeen toiselle alalle ja sen jälkeen jaksoi käydä töissäkin.
Opiskelen siis ehkä n. 70 prosentin teholla mutta en hätäile, koska edellinen ammattini suo mahdollisuuksia tehdä muutakin kuin niitä "paskaduuneja" ja tykkään opiskell rauhalliseen ja perusteelliseen tyyliin. Otan mielelläni kirjatenttejä, mahdollisesti jonkun verkkokurssin ja lopuksi ne kaikkein mielenkiinoisimmat luennot, en tosin ihan joka päivälle.
Työ menee miulla kolmessa vuorossa, sairaalassa kun töissä olen. Aamuvuoroista kerkeää just iltapäiväluennoille jos on, iltavuoroihin mennessä voi poiketa aamupäivän vastaavilla ja yövuoron jälkeen saattaa olla hieman sekaisin, mutta olenpa onnistunut tentinkin heti aamu kasilta tekemään. Meni vielä hyvin.
En tiedä muiden fyysisestä läsnäolosta yliopistolla, mutta itse kuitenkin olen kokenut työnteon aika helpoksi opiskelujen ohessa, vaikka jotain voikin väliin jäädä ja se kirjan ottaminen eteen voi olla pitkän työpäivän jälkeen vähän ponnistelua. Mutta ihminen tottuu kaikkeen ja kunhan muistaa elää elämäänsäkin, jaksaa.
Ja kaikenlisäksi palkkapäivän aamuna on mukava kutina ja huippufiilis mennä nostamaan liksat.
välillä tuli tehtyä töitä 7 päivää viikossa ja kaksi kertaa kuukaudessa tuli sitten dokattua palkkarahat, joskus meni pari viikkoakin putkeen. Sain kuitenkin FM:n paperit 6 vuodessa.
Nyt olen ollut oikeissa töissä n. 5 vuotta ja muistelen varsinkin opiskelujen alkua lämmöllä. Oli kohtuullisen huoletonta, koska ei ollut liikaa henkistä stressiä, vaan ainoastaan fyysistä.
Opiskeaikojen työnteko opetti arvostamaan työtä, kehitti sosiaalisia taitoja ja motivoi hankkiutumaan siistiin, hyväpalkkaiseen sisätyöhön.