Minä olen onnellinen, kun sinä olet onnellinen...
Voi kumpa ymmärtäisit, että
olen aidosti onnellinen sinun
puolesta. Se, että me olemme
vain ystäviä (sellaisena minä
sinua pidän) riittää ainakin
minulle erittäin hyvin.
Tunteistani huolimatta. Pääasia
on, että saan kuulua edes ihan
vähän sinun elämääsi. Haluan
vain, että sinulla on kaikki
hyvin ja voisisit olla joskus
onnellinen.
Vaikka minuun välillä sattuu
sanasi, haluan silti yrittää
auttaa sinua parhaani mukaan.
Toivon, että haluaisit vastaa-
vaisuudessakin kertoa minulle
murheesi ja ongelmasi. Kyllä
minä mielelläni sinua kuuntelen,
jos se saa olosi paremmaksi.
Niin ja on minulla sinua kova
ikävä... vaan enpä taida koskaan
sitä sinulle suoraan myöntää. :)
Olet minulle aina tärkeä!
Voi kumpa ymmärtäisit, että
olen aidosti onnellinen sinun
puolesta. Se, että me olemme
vain ystäviä (sellaisena minä
sinua pidän) riittää ainakin
minulle erittäin hyvin.
Tunteistani huolimatta. Pääasia
on, että saan kuulua edes ihan
vähän sinun elämääsi. Haluan
vain, että sinulla on kaikki
hyvin ja voisisit olla joskus
onnellinen.
Vaikka minuun välillä sattuu
sanasi, haluan silti yrittää
auttaa sinua parhaani mukaan.
Toivon, että haluaisit vastaa-
vaisuudessakin kertoa minulle
murheesi ja ongelmasi. Kyllä
minä mielelläni sinua kuuntelen,
jos se saa olosi paremmaksi.
Niin ja on minulla sinua kova
ikävä... vaan enpä taida koskaan
sitä sinulle suoraan myöntää. :)
Olet minulle aina tärkeä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
otteesi saa ihan herkistymään. Oikea marttyyrin kirjoitus. Terv. nainen pohjois-Savosta.
Totta, mutta tällainen tilanne on toisaalta melko tasapainoton, kun rakastaa, mutta ei saa vastarakkautta...??
toisten tunteita? Toivottavasti sinäkin saat joskus kokea miltä tuntuu rakastaa ilman vastarakkautta. Ja toivottavasti sieltä löytyy joku sinuakin ivaamaan niin saat lisää suolaa haavoihisi. Olet ilmeisesti niitä ihmisiä jotka saavat mielihyvää toisia talliessasi.
Aistinko kenties sarkasmia tekstistäsi? :)
En itse koe uhrautuvani toisen puolesta.
Vaikka minä rakastankin tätä mies omalla
tavallani niin miksi en voisi olla hänen
puolestaan onnellinen, jos hän on onnellinen.
On hän sitten onnellinen jonkun toisen
ihmisen kanssa tai saavuttaa elämässään
jotain mikä tekee hänestä onnellisen.
Niin oudolta, kun se saattaakin kuulostaa
ei välttämättä tarvitse vastarakkautta. Ei
se muuttaisi mitään ainakaan minun kohdalla.
Tommy Tabermann kirjoittaa eräässä kolumnissaan:
"Toisin kuin rakastuminen, rakkaus on luonteeltaan hidas. Se kypsyy, tulee, hitaasti, mutta lähtee myös hitaasti. Se mikä tulee ja menee äkkiä, ja jättää tuskin jälkiä, ei käsitykseni mukaan on rakkautta, vaan halun hetkellinen oikku...
Mutta sitten kun rakkaus ei enää halua jäädä, se lähtee vaikka sitä kuinka rukoilisi jäämään. Se lähtee ja jättää jälkeensä sellaisen myllerryksen, että kädet eivät tahdo sitä sotkua selvittämään. Monesti se jättää haavan, joka ei koskaan kunnolla arpeudu. Sitä on kannettava koko loppuelämä siellä missä iho on ohuin ja suojattomin. Se on outo haava, sillä se muistuttaa suuta, ja joskus se kertoo yökaudet menneistä virheistä ja harhoista, eikä kenelläkään ole mahtia sitä suuta tukkia".
niin enpä toivo kenenkään ikipäivinä rakastuvan!
Lohduttavaa (kai), koska minun kohdalla
ei ole kyse "kadonneesta" rakkaudesta.
Olemme aina olleet ystäviä ja ystävinä
pysymme, toivottavasti.
Ajan kanssa satuin huomaamaan tuntevani
tätä ihmistä kohtaan tunteita, mitä muita
kohtaan en ole aikasemmin tuntenut. Olen
kyllä ollut joskus rakastunut (ja jollain
tavalla rakastan näitä ihmisä vieläkin),
mutta en samalla tavalla kuin nyt. Eikä
ne minun tunteet tätä miestä kohtaan ole
siitä mihinkään muuttunut, vaikka välillä
hiukan niin toivoinkin. Vaan, kun kaiken
kanssa oppii elämään.
Eikä se oikeasti ole niin kauheaa, vaikka
toisella ei olekkaan sinua kohtaan saman-
laisia tunteita. Itse olen ainakin onnellinen
siitä, että pystyn tuntemaan ylipäätäni
muitakin kuin ikäviä tunteita.
Onko siis sattunut jotain kuitenkin, kun mietit sitä, että "toivottavasti" pysytte ystävinä, ja "toivottavasti" hän vielä kertoisi asioitaan sinulle?
Ei mitään ole sattunut. No välillä
olen ollut hiukan kova sanainen ja
sanonut asioita suoraan hänelle.
Ei sen pahempaa, kai.
Olen miettinyt vain kovasti, että
kauan hän haluaa/jaksaa pitää tälläistä
tunne höperöä riesanaan. Ei, en vaivaa
häntä tunteillani, mutta on kumminkin
niistä tietoinen... olen kertonut suoraan.
Näistä mietteistä luultavammin johtuu
ne "toivottavasti" kohdat.
Vaan aika näyttää miten käy. Onhan se
harmillista, jos tälläisen asian takia
ystävänsä menettäisi. Mutta toisaalta
ehkä ymmärrän, jos niin käy. :)
Jos olet sanonut "suoraan" asioita, niin tarkoitat varmaan, että olet voinut loukata, tahtomattasi?
Voisit ehkä kysyä suoraan myös omalta kannaltasi sitä, että mitä mieltä ystäväsi sinusta ylipäätään on. Tunteiden vatvominen ja miettiminen; mitä toinen minusta ajattelee, vie melkoisesti energiaa, varsinkin, jos ihminen sinulle noin paljon merkitsee.
Parhaimmissa ystävyyssuhteissa voi oppia itsestäänkin paljon, eikä kaikki jää vaan arvailujen varaan. Minulle tulee tunne, että aliarvioit jotenkin itseäsi, säästelet, vaikka tarkoitus kai olisi, että ystävänä voisi olla toisen seurassa juuri sellainen kuin on?
Ei kai kukaan halua tärkeää tai
rakasta ihmistä tarkoituksella
loukata. :)
Voit olla hyvinkin oikeassa tuon
"säästelyn" suhteen. Täytyy ihan
pohtia asiaa. :)