En tiedä paljonko tässä keskusteluryhmässä on SEA:n palvelujen käyttäjiä, mutta asiantuntemuksesta päätellen monia. Itse olen omistanut kantakortin jo 70-luvulta lähtien ja Orionista on tullut toinen kotini. Käytännössä käyn katsomassa kaikki SEA:n tarjoamat filmit vaikka useimmat niistä tunnen kuin omat taskuni. Silti elokuvia kannattaa aina arvioida uudelleen ja muuttaa vapaasti mielipiteitään jos huomaa huolimattomuuttaan missanneensa jonkun olennaisen pointin edellisillä kerroilla. Kukaan meistä ihmisistä ei ole erehtymätön.
Vaikka kesä alkaa jo olla puolivälissä, Alasen Antin kattamasta herkkupöydästä riittää vielä runsaasti makupaloja. Ensi viikosta lähtien ehtii vielä tsekkaamaan Milos Formanin koko tuotannon ja ihastelemaan kuinka paljon kauniimmalta esim. Vaaleaverikön rakkaus (1965) näyttää valkokankaalla kuin taannoin tv-ruudussa. Formanin aliarvostetuin ohjaus, musikaali Hair (1979) puolestaan pusertaa kyyneleen silmänurkkaan kun oivaltaa kuinka vähän maailman suvaitsemattomuus ja viha ovat laantuneet noista kukkaislasten päivistä.
SEA:n Kesäyön romanttinen hehku -sarjasta löytää myös harvoin pyöritettyjä klassikkoja. William Dieterlen yhdessä teatterilegenda Max Reinhardtin kanssa Hollywoodissa ohjaama Kesäyön unelma (1935) on edelleen elokuvahistorian erikoisin Shakespeare-tulkinta pahvisine kitsch-lavasteineen. Ingmar Bergmanin ikivihreä Kesäyön hymyilyä (1955) lumoaa minut myös kerran toisensa jälkeen ja Woody Allenin kamarifilmi Kesäyön seksikomedia (1982) täydentää kolmikon tshehovilaisilla kulttuuriviitteillään.
Parasta Orionissa on kuitenkin ilmapiiri, joka poikkeaa Tennarin tai Kinopalatsin kaltaisista kalseista markkinapaikoista. Orionissa voi vielä tuntemattomaankin ihmiseen tutustua helposti kun tietää kaikkien siellä rakastavan hyviä elokuvia.
Vaikka kesä alkaa jo olla puolivälissä, Alasen Antin kattamasta herkkupöydästä riittää vielä runsaasti makupaloja. Ensi viikosta lähtien ehtii vielä tsekkaamaan Milos Formanin koko tuotannon ja ihastelemaan kuinka paljon kauniimmalta esim. Vaaleaverikön rakkaus (1965) näyttää valkokankaalla kuin taannoin tv-ruudussa. Formanin aliarvostetuin ohjaus, musikaali Hair (1979) puolestaan pusertaa kyyneleen silmänurkkaan kun oivaltaa kuinka vähän maailman suvaitsemattomuus ja viha ovat laantuneet noista kukkaislasten päivistä.
SEA:n Kesäyön romanttinen hehku -sarjasta löytää myös harvoin pyöritettyjä klassikkoja. William Dieterlen yhdessä teatterilegenda Max Reinhardtin kanssa Hollywoodissa ohjaama Kesäyön unelma (1935) on edelleen elokuvahistorian erikoisin Shakespeare-tulkinta pahvisine kitsch-lavasteineen. Ingmar Bergmanin ikivihreä Kesäyön hymyilyä (1955) lumoaa minut myös kerran toisensa jälkeen ja Woody Allenin kamarifilmi Kesäyön seksikomedia (1982) täydentää kolmikon tshehovilaisilla kulttuuriviitteillään.
Parasta Orionissa on kuitenkin ilmapiiri, joka poikkeaa Tennarin tai Kinopalatsin kaltaisista kalseista markkinapaikoista. Orionissa voi vielä tuntemattomaankin ihmiseen tutustua helposti kun tietää kaikkien siellä rakastavan hyviä elokuvia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ollaan ja outoja on kertomasi paikat. Oulussa tulee liian harvoin tuettua ainutta yksityistä elokuvateatteria Staria. Vaikka siellä pyöriikin kassamagneetteja on siellä myös harvinaisempaa herkkua, mutta kun kotona on niin mukava katsella niin ei tahdo maltaa lähteä elokuviin. Nuorempana olin elokuvakerhon jäsen ja silloin tuli katsottua harvinaisemipia juttuja.
Joskus 1980 ollessani Hesassa kävin Dianassa katsomassa Seitsemän samuraita. Onko sellaista teatteria enää olemassakaan. Kun pyörähdän siellä syrjäsuomessa niin täytyy poiketa mikä Orion se nyt oli. SEA on täysin tuntematon juttu, voisit kertoilla siitä hieman enemmän.
Kiitos Orson!
SEA:sta saat tietoa klikkaamalla osoitteeseen www.sea.fi. Kysymyksessä on siis Suomen elokuva-arkisto, joka valtion tukemana laitoksena pyörittää filmisarjojaan myös kehä kolmosen ulkopuolisissa yliopistokaupungeissa, muistaakseni myös Oulussa. En nyt ole asiasta aivan varma, mutta tarkista väitteeni syksyn koittaessa sikäläisten lehtien kulttuuripalstoilta tai SEA:n kotisivulta.
Jos Oulussa on vielä yksityisen yrittäjän elokuvateatteri, sitä kannattaa ehdottomasti tukea. Suomen teatteriverkosto on jakautunut kahden suuryhtiön, Finnkinon ja Sandrew-Metronomen (jonka omistuspohja ei edes ole suomalainen) hallitsemiin leireihin, joissa rahastetaan nuorisoa pääsääntöisesti jenkkituottajien räiskyttelyillä. Kyseisten suurfirmojen ansiosta Suomesta on hyvää vauhtia muotoutumassa amerikkalaisen viihdesaasteen viemäriputki vailla vaihtoehtoista ohjelmistoa. Onneksi meillä on vielä kourallinen yksityisiä, sinnikkäitä maahantuojia ja heidän (usein eurooppalaisia) filmejään esitetään juuri pienyrittäjien valkokankailla.
Ja eikös siellä Oulussa pidetä vuosittain korkealle arvostetut Lasten elokuvafestivaalit? Turhaan nykyinen kulttuuriministeri ei ole huolissaan lapsille sopimattoman viihteen leviämisestä varsinkin televisiossa, joten toivottavasti Oulussa jaksetaan vastaisuudessakin tuoda esille hyviä lastenfilmejä. Kokemuksesta tiedän, ettei festivaaleja ihan pienellä porukalla järjestetä, joten luultavasti Oulussa vaikuttaa erittäin laaja ja aktiivinen elokuvaharrastajaryhmä. Onhan valtakunnan guru Petterikin (von Bagh) kotoisin sieltä.
SEA:n toiminnasta Oulussa en osaa sanoa mitään. Oulussa on kuitenkin kaksi teatteria, jotka eivät kuulu mihinkään ketjuihin.
Elokuvateatteri Star, joka on yksityisessä omistuksessa ja tekee ymmärtääkseni yhteistyötä Finnkinon kanssa. Star on mainio paikka. Se on perheyritys, jossa vielä saa niin sanottua palvelua. Henkilökunnan ystävällisyys piristää mielen ja tuolit ja äänentoisto on huippua, ainakin näillä leveysasteilla. Yleensäkin Starissa vierailu saa hyvälle tuulelle, vaikka itse elokuva ei aina hyvä olisikaan.
Toinen on Studio. Studio on Oulun kaupungin omistama teatteri, joka huolehtii, että kaupallisen tarjonnan lisäksi on tarjolla myös kultturia.
lounaisrannikolla aivan meren rannalla,
joten matkaa tulisi orioniin kohtuuttomasti ;)
veneellähän tuosta helpoiten matka hoituisi ;)
tutustuin sea:n sivuihin, kiitos vinkistä.
oletko myös asiantuntija(vierailijana) siellä?
oikeen rannalla, siis ihan rannalla? :-D
ei kastu kovallakaan myrskyllä,
eli kivenheitto on väliä... :-D
.on mielestäni Suomen mukavimmat elokuvateatterituolit sekä laaja leffatarjonta. Jos vielä pääsisin eroon ennakkoluuloisuudestani, kävisin useammin SEA:ssa
Joo..Orion on hieno paikka.
Itsekin olen siellä aikoinaan istunut
tosi paljon.Olo oli kuin Taru sormusten herran
Klonkulla:" Tämä aaarrrrrre on mun."
Nykyään tulee arkistossa käytyä
turhan harvoin.Osaksi syynä on se että
olen jo käynyt katsomassa ne elokuvat
jotka kiinnostavat minua.
Onneksi se ei ole laissa kiellettyä (vielä)
jotten voisi niitä uudestaankin katsoa.
Hieno paikka,hienoja elokuvia,suosittelen
kaikille elokuvia rakastaville.
Ainoa vika Orionissa että siellä
ei saa polttaa tupakkaa ; )
Ja eikös ainakin opiskelijakaupungeissa
ole pieniä teattereita joissa myös
näytetään arkiston helmiä.
Unohtaa ei sovi myöskään Andorran(Hki) edessä
näytettättäviä elokuvia ulkoilmassa.
Niitä saisi olla paljon enemmän.
Ovat sitä paitsi ilmaisia.
Karsea kokemus oli sen sijaan Kinopalatsin
taannoinen sarja missä näytettiin asiakkaiden
toive-elokuvia.
Kävin katsomassa siellä uudelleen korjatun
version Vertigosta ja se filmi oli
aivan kelvottomassa kunnossa.
Harvoin näkee noin huonokuntoista filmiä.
Elokuvissa oli katsomassa myös amerikkalaisia turisteja ja voi sitä "oh my goood,this is terrible"yms kommenttejen määrää.
Itse olin samaa mieltä,mutta olin niin
vittuuntunut että pidin suuni kiinni.
Kyllä hävetti olla suomalainen.
Eiii..mitä hittoa...eihän se mun vikani ollut.
Eikä edes suomalaisten vika.
Sandrew Metronomen omistaa jotkut ulkomaan
pellet.
Hävettävää toimintaa Sandrew Metronome.
Hyi ja isokokoinen yäk !
mojo