Suunta demareilla

Tämä kaikki kertoo vain yhdestä asiasta: demarit ovat todella nopeasti marginalisoitumassa puolueena. Näkyy todella kauas eli sokea Reettakin huomaa, kuinka valta ja painopiste puolueessa aina vain enemmän ajautuu totaalisten kelvottomuuksien käsiin.

En itse esimerkiksi pätkääkään tykkää Tuomiojasta tai Lipposesta, mutta jotenkin sitä oikeasti alkaa kaipaamaan noita ammattimiehiä. Ammattimiehiä, vaikka Tuomioja onkin niin vasemmalla että varmaan autollakin ajaa vastaantulijoiden puolen pientareella, ja Lipponen täynnä itseään kuin ilmapallo. Molemmat ovat silti kaikesta huolimatta ihan oikeita poliitikkoja.

Samaa ei voi sanoa Heinäluomasta, joka on aina ollut kaikin puolin (alkaen koulutuksesta joka sopisi lähinnä vasemmistoliiton kansanedustajalle) kakkosluokan tekijä. SAK:n yksinkertainen käsikassara. Heinäluoman ympärillä pyörii sitten kaiken sortin sosiaalitanttoja, joiden maailmankuva on vahvasti ankkuroitunut sinne Seura-lehden kuvareportaasien välittämään maisemaan. Feldt-Rantalat, Lintoset ja muut ovat kerta kerran perään lumiukkoina. Tai -ämminä.

Älämölöt jostain pörssiverosta ovat kuolevan ja ennen kaikkea vahvasti seniilin goljatin puhetta, mikä kertoo siitä miten alzheimerin taudin napit on unohdettu nauttia Hakaniemen konttorissa. Tuomioja ja kaverit voivat olla vasemmistolaisittain vinksahtaneita, mutta ainakin nämä tyypit sentään ymmärtävät maailmaa missä eletään. Skinnari, Spede, Feldt-Rantala ja muut eivät ymmärrä sitten alkeitakaan. Pörssiverot ja ajatus valtiosta joka määrää mitä Stora-Enson kaltainen pörssiyhtiö tekee ovat jo ajatuksina arvoltaan negatiivisia. Ne kertovat siitä, että näillä ihmisillä on kaikenlainen poliitikon ammattitaito olematon. Ei mitään ymmärrystä siitä miten markkinatalous toimii, tai mitä pörssiyhtiön konsepti merkitsee. Puhumattakaan siitä, mikä merkitys oman pääoman ehtoisen omistuksen sijoituksilla on yritystoiminnalle, mikä merkitys sillä on, että suomalaisilla on tasavertainen mahdollisuus omistaa osakkeita kuin ulkomaalaisillakin kotonaan.

Näille puupäille ei sitten pätkääkään ole selvillä, että suomalaisen työntekijän yksi iso turva on suomalainen omistaja. Isolle ulkomaalaiselle instikkasijoittajalle riittää aivan hyvin Harold Geneenin terminä ja tyylinä lanseeraama management by numbers. Firmaa johdetaan numeroin, ja kannattamaton suljetaan. Tätäkö nämä toopet haluavat? Onko loppujen lopuksi takana kateus suomalaisten osakeomistuksesta, vai ihan puhdas halu palata suunnitelmatalouden huomaan? Tuskin voisivat demarit enempää ajatastaan olla pihalla. Taloudellinen suomettuminen elää ja voi hyvin. Edelleen riittää ihmisiä jotka uskovat suuren mittakaavan valtio-omistukseen, siihen että isot firmat voivat pyöriä vaikka miten raskaasti tappiolla ja hommat hoidetaan silmänkääntötempuin. Heikko on demarien ymmärrys nykyajasta talouden suhteen ja muutenkin. Heille maailma on näköjään edelleen se Kekkosen ajan maailma, korporativistinen utopia missä valtio omistaa kaiken ja valta ja rikkaus on vain muutaman korkeimman poliittisen politrukin käsissä. Tekisi demareillekin hyvää astua nykyaikaan, maailmaan joka ei ole mikään viiden pennin ceteris paribus -alkeismalli vaan maailmaan, jossa Suomi ei tee päätöksiään tyhjiössä, vaan suhteessa kaikkiin muihin nähden, kilpaillen aktiivisesti niin henkisestä, fyysisestä kuin rahallisestakin pääomasta. Siinä kilpailussa ei pärjätä keksimällä uusia yksityisomistusta rajoittavia veroja.