Keskustalla on hyvä puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen, joka nauttii laajaa tukea.
Sosiaalidemokraateilla sen sijaan ei näin ole, vaan siellä "kuohuu".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200712126971774_uu.shtml
Sosiaalidemokraateilla sen sijaan ei näin ole, vaan siellä "kuohuu".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200712126971774_uu.shtml
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keskustalla on hyvä johtaja ensimmäistä kertaa sitten Virolaisen. Hyvä niin varsinkin nyt kun Keskusta on hallitusvastuussa.
Virolaisella oli vaikea paikka kun Kekkosen vallankäytön laineen löivät joskus kovaakin ja Kepu joutui toimimaan Urkin politiikan käytännön toteuttajana. Virolainen kuitenkin selvisi kunniakkaasti, ja myöhemmät tapahtumat Neuvostoliiton hajoamisineen ovat vain korostaneet Johanneksen arvoa.
Väyrysen tahtopolitiikka repi ja rikkoi yhteistyökuviot riekaleiksi, Väyrynen kampitteli hallituksia olipa hän niissä mukana tai ei ja hänen henkilökohtaiset tavoitteet (pääministeriys ja presidenttiys) painoivat enemmän kuin valtakunnan etu.
Aho oli vaikean paikan edessä ja toimi sinällään hyvin mutta sotki suhteensa ammattiyhdistykseen sinänsä ansiokkaalla työreformiesityksellä ja osoittautui sittemmin huonoksi häviäjäksi presidentin vaalien tappion myötä kun rivikansanedustajan paikka ei kelvannut vaan mies vetäytyi jenkkeihin.
Jäätteenmäki oli asiaosaamiseltaan nolla, jos edes sitä. Kun hän vielä sotkeutui selittelyihiin ja suoranaiseen valehteluun niin ettei omatkaan häntä enää tukeneet niin ura tyssäsi lyhyeen.
Vanhanen on nyt osoittanut että vanha ja vastuullinen, Maalaisliiton kunnialkkaiden perinteiden mukainen, yhteistyöpolitiikka on mahdollista ja kantaa hyvää hedelmää. Vanhasen toinen hallitus on vahva ja vastuullinen, toki sen asema on helppo kun oppositiolla on Jäätteenmäkeäkin surkeampi johtaja, Heinäluoma.
Demareilla on historiansa surkein johtaja, sehän nähtiin vaaleissa ja on nähty sen jälkeen. Tyhjäpäistä räksytystä vailla omaa linjaa on kuultu, kaikkea mitä hallitus tekee on haukuttu vaikka se olisi kuinka ristiriidassa SDp:n omien tekojen kanssa. Kaikessa hallitus on korjannut vastuullisella tyylillään pinnat kotiin.
Heinäluoma ei mafiapäällikön asemastaan näemmä vapaaehtoisesti luovu, joten puolueen taaperrus jatkuu.
Keskustalaisetkin voisivat tykönään miettiä kuinka voisivat antaa tukensa Jutta Urpilaiselle.
Toisaalta se saattaisi olla vaarallista kepun kannalta, mikäli demarit onnistuisivat valitsemaan itselleen noin nuoren ja edustavan puheenjohtajan.
Tuskin tuo isänsä siivellä eduskuntaan ratsastanut kuikelo on sen kummempi. Demuilla ei ole yhtään "mitat" täyttävää ehdokasta Korhosen Jore.
Jutta Urpilainen kuului siihen "tyttö"nelikkoon, joka SDP:n vaalikampanjan avauksessa asteli punaisissa vaatteissa lavalle heiluttelemaan päänsä yläpuolella Me-lappuja ja hokemaan jotain lapsellista räppiä.
Tuon tempauksen näyttämisestä tv-uutisissa alkoi SDP:n kannatuksen alamäki. Kansa käsitti, että tytöt tarkoittavat "meillä" itseään tai ehkä puoluettaan, mutta ei ainakaan rividemaria, muusta kansasta puhumattakaan. Suomessahan on totuttu siihen, että puolueet kääntyvät vaalimainonnassaan puolueen sisäpiiristä ulospäin ja alkavat käyttää äänestäjään kohdistuvia persoonapronomineja "Sinä" ja "Te". Noiden todellisuudessa keski-ikäisten naisten asusteiden omaan puolueeseen viittaava väritys vielä korosti tilanteen sisäpiirimäistä viestiä.
No, tuo onneton hölmöily on jo takana päin, mutta henkilöt, joilla ei ole harkintakykyä, on tapana toistaa virheitä myöhemminkin. Jutta Urpilaisenkin "edustavuus" jäänee kohtalaisen sievän naaman varaan.
Kun tuki loppuu hän lankeaa naisen syliin. Oliko
se joku Turonen mihin viimein sarvensa upotti.