Tässä olen muutamankerran miettinyt että onko jo vanhemmalla tai kokeneemmalla iällä alholi jo tapa?!
Tänään tuli taas pohdittua kun tai kauppareissun ruoka ja viinakaupankautta. Kun pääsin kotiin ei maistunut olut eikä viina ollenkaan.
Mutta kun telkkarista rupes tulemaan katsomisen arvoista ohjelmaa niin jo olut tölkki löysi käden...
eli onko iänkarttuessa alkoholin nautinto jo vaan tapa??
Tänään tuli taas pohdittua kun tai kauppareissun ruoka ja viinakaupankautta. Kun pääsin kotiin ei maistunut olut eikä viina ollenkaan.
Mutta kun telkkarista rupes tulemaan katsomisen arvoista ohjelmaa niin jo olut tölkki löysi käden...
eli onko iänkarttuessa alkoholin nautinto jo vaan tapa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis tarkoitan että että se on enempi tapa kuin nautinto?
Voihan joku tapa samalla olla myös nautinto, kuten lenkillä käynti. Minun on päästävä lenkille kaksi kertaa päivässä, muuten tulee nuutunut olo ja tulen ärtyisäksi. Kai keho on oppinut siihen, että se saa oman liikuntansa. Samalla tavalla aivot oppivat vaatimaan oman alkoholiannoksensa, tottuvat saamaan.
Jos ei mene liiallisuuksiin, ei minusta ole mitään haittaa siitä että on tapoja, jotka ovat myös nautintoja tai toisin päin. Liiallinen urheilu on epäterveellistä, samoin liiallinen alkoholin käyttö.
Tai siis tarkoitin lähinnä että jos joku tapa kuten alkoholi enempi tapa kuin nautinto?
Riittävän monta vuosikymmentä kun on viinaa kiskonut, se lähinnä nousuhumalaan ajoittuva nautinto katoaa, lopullisesti, ja tilalle tulee sumea, pahanoloinen pöhnä, johon ajaa pakonomainen riippuvuus.
Aivojen rakenteet ovat muuttuneet, mm. mielihyväkeskus, ja hermosto/aivot alkavat vaatimaan viina-annostaan. Ehkä mukana on tapaakin, sillä onhan sekin psyyken sanelemaa.
Se eka olut pitkän raittiuden jälkeen on nautinto. Mutta ne loput 11 siinä päkissä sitten pitää yllä sitä mukavaa hassunhauskaa olotilaa, jonka se mainio juoma saa aikaan.