Näin joulun kynnyksellä kerrottuna - vanhoista joululauluista.
Olen, siitä asti kun hankin itselleni PC:n, eli tietokoneen, joka joulu lähettänyt sukulaisille ja tuttaville omatekoiset joulukortit.
Niitä tulee lähetettyä sekä Suomeen, kuin myös Ruotsiin.
Tänä jouluna liitin korttiin Mika Waltarin joulurunon.
Koska sitä ei kuitenkaan löytynyt netistä ruotsiksi, hain ruotsinkielisiä joulurunoja.
Löysin Zacharias Topeliuksen runon; ”Julvisa”, eli saman, joka suomennettuna kuuluu; ”En etsi valtaa loistoa”, jonka kopioin Ruotsiin lähetettäviin joulukortteihin.
Panin merkille, kuinka erilaiseksi alkuperäinen teksti muuttuu, kun se käännetään suomeksi.
Runo alkaa ruotsiksi näin:
”Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt
i signad juletid”.
Suomeksi:
”En etsi valtaa loistoa,
en kaipaa kultaakaan.”
Ruotsinkielisessä tekstissä Topelius pyytää:
Älä anna minulle loistoa, ei kultaa, eikä hohtoa
siunatulla jouluajalla.”
Topelius siis pyytää nöyrästi:
”Älä anna minulle…”
Suomennoksessa:
”En etsi valtaa loistoa…”
Huomaatteko eron?
Suomalaisessa runon versiossa asettuu lukija/anoja aivan toisenlaiseen asemaan kuin alkuperäisessä tekstissä.
”MINÄ, en etsi valtaa loistoa”.
Topelius taas pyytää:
”Älä anna minulle…”
Onko tässä ero kansanluonteittemme välillä?
Me – suomalaiset olemme varmoja siitä, että; ”Emme etsi valtaa loistoa”.
Ruotsinkielinen Topelius taas tarkoitti aivan toista, koska hän pyysi:
”Älä anna minulle valtaa loistoa…”
Kumpi teksti on nöyrempi, ajatellen, esimerkiksi tällä palstalla käytävää keskustelua?
Kumpi teksti on omahyväisempi, eli omavanhurskaampi?
Täällä on ollut paljon polemiikkia Pyhän Raamatun teksteistä, puolesta ja vastaan.
Tahdon siis tällä, meille kaikille Suomalaisille niin tutun joululaulun sanoin tuoda esiin sen, että käännökset ovat käännöksiä, joihin AINA tulee kielivirheitä. Virheitä, jotka johtuvat kielten eroavaisuuksista.
Siis – jos ja kun, jokin ryhmittymä pitää HEIDÄN omaa raamatuntulkintaansa ainoana oikeana, on se samalla kääntäen verrannollinen, koska kielieroista johtuvat tulkinnat eivät koskaan ”stemmaa” täydellisesti keskenään.
Terv. Alpo. M.
Olen, siitä asti kun hankin itselleni PC:n, eli tietokoneen, joka joulu lähettänyt sukulaisille ja tuttaville omatekoiset joulukortit.
Niitä tulee lähetettyä sekä Suomeen, kuin myös Ruotsiin.
Tänä jouluna liitin korttiin Mika Waltarin joulurunon.
Koska sitä ei kuitenkaan löytynyt netistä ruotsiksi, hain ruotsinkielisiä joulurunoja.
Löysin Zacharias Topeliuksen runon; ”Julvisa”, eli saman, joka suomennettuna kuuluu; ”En etsi valtaa loistoa”, jonka kopioin Ruotsiin lähetettäviin joulukortteihin.
Panin merkille, kuinka erilaiseksi alkuperäinen teksti muuttuu, kun se käännetään suomeksi.
Runo alkaa ruotsiksi näin:
”Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt
i signad juletid”.
Suomeksi:
”En etsi valtaa loistoa,
en kaipaa kultaakaan.”
Ruotsinkielisessä tekstissä Topelius pyytää:
Älä anna minulle loistoa, ei kultaa, eikä hohtoa
siunatulla jouluajalla.”
Topelius siis pyytää nöyrästi:
”Älä anna minulle…”
Suomennoksessa:
”En etsi valtaa loistoa…”
Huomaatteko eron?
Suomalaisessa runon versiossa asettuu lukija/anoja aivan toisenlaiseen asemaan kuin alkuperäisessä tekstissä.
”MINÄ, en etsi valtaa loistoa”.
Topelius taas pyytää:
”Älä anna minulle…”
Onko tässä ero kansanluonteittemme välillä?
Me – suomalaiset olemme varmoja siitä, että; ”Emme etsi valtaa loistoa”.
Ruotsinkielinen Topelius taas tarkoitti aivan toista, koska hän pyysi:
”Älä anna minulle valtaa loistoa…”
Kumpi teksti on nöyrempi, ajatellen, esimerkiksi tällä palstalla käytävää keskustelua?
Kumpi teksti on omahyväisempi, eli omavanhurskaampi?
Täällä on ollut paljon polemiikkia Pyhän Raamatun teksteistä, puolesta ja vastaan.
Tahdon siis tällä, meille kaikille Suomalaisille niin tutun joululaulun sanoin tuoda esiin sen, että käännökset ovat käännöksiä, joihin AINA tulee kielivirheitä. Virheitä, jotka johtuvat kielten eroavaisuuksista.
Siis – jos ja kun, jokin ryhmittymä pitää HEIDÄN omaa raamatuntulkintaansa ainoana oikeana, on se samalla kääntäen verrannollinen, koska kielieroista johtuvat tulkinnat eivät koskaan ”stemmaa” täydellisesti keskenään.
Terv. Alpo. M.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuossa ruotsinkielisessä versiossa erityisesti kohta
giv mig en fest,
som gläder mest
den Konung,
jag har bett till gäst
(Kirjoitinko oikein?)
>>tuossa ruotsinkielisessä versiossa erityisesti kohta
Hur är läget?
ole sidottu kirjaimeen, vaan Hengen voimaan =)