Tapasin kesällä miehen ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Muutaman viikon yhdessä olon jälkeen tulin raskaaksi ja se oli kuin taivaan lahja, olimme valmiit vanhemmuuteen.
Kun syksy saapui mieheni työt lisääntyivät ja näimme enää harvoin, minulle se oli kovaa aikaa, tuntui kuin se suhde olisi ollut siinä sitten.
Nyt mieheni työt ovat alkaneet helpottaa, mutta nyt hänelle on tärkeämpää nähdä kavereitaan ja soitotkin ovat harventuneet, jos en muutamaan päivään kuule hänestä mitään niin soittaessani hän vastaa ja puhuu kuin ei paljonkaan kiinnostaisi mitä asiaa minulla on.
Suhteemme on mennyt sellaiseksi että elämme hänen aikataulujensa ja halujensa mukaan.
Järkeni on sanonut jo monta kuukautta että minun jaksamiseni ja sitä kautta vauvan hyvinvoinnin kannalta olisi parempi päättää suhde kokonaan.
Sydän sanoo muuta.
Sydämeni jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja varsinkin ensi kevääseen jolloin vauva syntyy ja muutamme (?) miehen kanssa yhteiseen kotiin.
Tai niin oli suunnitelma heti raskauden varmistuttua. Enää en tiedä mitä haluan ja varsinkaan mitä mies haluaa. Järki uskoo että se on ohi, sydän uskoo miehen sanoja.
Järki ja sydän käy koko aikaista taistoaan.
Kun syksy saapui mieheni työt lisääntyivät ja näimme enää harvoin, minulle se oli kovaa aikaa, tuntui kuin se suhde olisi ollut siinä sitten.
Nyt mieheni työt ovat alkaneet helpottaa, mutta nyt hänelle on tärkeämpää nähdä kavereitaan ja soitotkin ovat harventuneet, jos en muutamaan päivään kuule hänestä mitään niin soittaessani hän vastaa ja puhuu kuin ei paljonkaan kiinnostaisi mitä asiaa minulla on.
Suhteemme on mennyt sellaiseksi että elämme hänen aikataulujensa ja halujensa mukaan.
Järkeni on sanonut jo monta kuukautta että minun jaksamiseni ja sitä kautta vauvan hyvinvoinnin kannalta olisi parempi päättää suhde kokonaan.
Sydän sanoo muuta.
Sydämeni jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja varsinkin ensi kevääseen jolloin vauva syntyy ja muutamme (?) miehen kanssa yhteiseen kotiin.
Tai niin oli suunnitelma heti raskauden varmistuttua. Enää en tiedä mitä haluan ja varsinkaan mitä mies haluaa. Järki uskoo että se on ohi, sydän uskoo miehen sanoja.
Järki ja sydän käy koko aikaista taistoaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ota teidän suhteeseenne kantaa kun en kovin hyvin tilannetta tai tunteitanne tiedä. Yhden asian haluan kuitenkin sanoa.
JOS muutatte yhteen, jatkatte suhdettanne jne. ja JOS tunnet vielä silloin ettet halua (tai mies ei halua) elää yhdessä niin älä jatka suhdetta vain "ajatellessasi lapsesi parasta".
Lapsi, jo aivan pieni vauvakin aistii, jos isän ja äidin välillä on asiat huonosti. Ainakin minulle vanhempiani rakkaudeton kulissiliitto on aiheuttanut syvemmät haavat kuin se että jos he olisivat heti eronneet. Näin ainakin koen, enhän voi olla varma kun vanhempani erosivat vasta olessani täysi-ikäinen.
Olen ymmärtänyt että ilman isää eläminen ei aiheuta lapselle kovin pahaa traumaa jos SINULLA äiti, on suht hyvä kuva miehistä.
En tiedä oliko sulle tästä mitään apua tai kiinnostiko edes, halusin vain sanoa.
terveisin: kulissitytär
Itsekin olen elänyt ilman isää koko elämäni pienestä asti.
Välillä mietin että onko se syy miksi minusta tuntuu heti kun suhde alkaa rakoilla, että minun täytyy lähteä pois ja että pärjään yksinkin lapsen kanssa, koska äitinikin on pärjännyt, niin ja myös mummoni.
Toisaalta en haluasi jatkaa tälläistä ketjua, että kaikki sukumme lapset elävät isättöminä.
Ja kiitos tekstistäsi. Se sai minut ajattelemaan juuri tuota että kukaan muu ei voi ymmärtää meidän tunteita eikä varsinkaan mieheni tunteita ja ajatuksia, joten varmaan minun pitäisi kysellä häneltä niin kauan asioista että saan vastauksia tai jos vastauksia ei tule niin toimin oman järkeni mukaan.
Miksi se ei voisi olla vain noin helppoa?
Helpommin sanottu kuin tehty! :(
Ensiksikin mielestäni ei ole normaalia jos seurusteltaessa ei soitella tai tekstailla joka päivä ETENKÄÄN kun olet raskaana. Tämä jo kertoo paljon miehesi tärkeysjärjestyksestä. Jos nyt sinusta tuntuu, että kaverit ovat hänelle tärkeämpiä kuin raskaana oleva tyttöystävä niin tuskinpa tilanne muuttuu yhteen muuttamisen jälkeen. Ellei sitten miestäsi ole alkanut pelottamaan vastuu tulevasta lapsesta ja yleensäkin vakiintuminen.
Nyt istutte miehen kanssa alas ja keskustelette. Kerrot hänelle ettei tämä nykyinen tilanne täytä parisuhteelle asettamiasi toiveita etkä näin ollen halua jatkaa hänen kanssaan jos tilanne ei muutu. Kysy mieheltä vaivaako jokin asia hänen mieltään vai onko hänestä tällainen parisuhde täysin normaali.
Mielestäni ei kenenkään tarvitse alistua elämään miehen halujen ja aikataulujen mukaan. Parisuhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä ja tulossa on kolmas, joka sitten pian pyörittää arkea :) Jos nyt jo tiedät ettet ole tyytyväinen tilanteeseen eikä löydy mitään järkevää selitystä miehen käyttäytymiselle eikä tilanne muutu keskustelunkaan jälkeen niin tiedät mitä tehdä. Ja jäähän mies osaksi sinunkin elämää lapsen isänä, tiedä vaikka ryhdistäytyisi joku päivä :)
Jos miehestä nyt eroan, hän ei tule saamaan mitään oikeuksia lapseen eikä myöskään velvollisuuksia.
Kiitos, sait minut ajattelemaan taas uusia näkökulmia. :)