Mitä kummius merkitsee?

on toisille vaan se halu!!
Itse en vaadi kummeilta mitään, esim. mitään apua kasvatuksessa! Riittää ihan ns. merkkipäivät ja joululahjat!

Mutta nyt minulla on tilanne että joudun sanomaan vanhimman lapseni kummiuden irti..eipä ole kelvollinen kummiksi enää!!
Liikkaa negatiivista tekoa siltä ihmiseltä..ja se ei minun mielestäni sovi 10 vuotiaalle lapselle esikuvaksi tai edes auttajaksi! Ja kyllä aisa on niin että jos lapsen saa niin ei voi vatia aina kummia pitämään lasta!!!! Silloin on ns. menot menty kun lapsi syntyy, itse hommaan kyllä tarvittaessa ihan muualta lapsenvahdin kun kummeilta...HUOMATKAA tarvittaessa:)
Joten valitsit kenen kummin tahansa niin joko se on tai sit se voidaan erottaa! Joten en näe mitään velvollisuuksia kummien kohdalla, jotkut osaavat olla kummeja ja jotkut eivät!!!

Kummius on kutenkin papin edessä tehty sopimus joten on aika ikävää alkaa sitä perumaan, mut jos on pakko niin eipä ole muuta vaihtoehtoa.

"vaadittu" kuin nimi paperiin.Ei lahjoja eikä kasvatusta,ei hoitoapua,ei kerrassaan mitään.
Satumme kuulumaan kirkkoon ja kummit kuuluvat siihen joten se on vain asiaan kuuluvaa.Toki suurin osa kummeista ne lahjat ostaa,vain yhden lapsen yksi kummi on ottanut kirjaimellisesti sen ettemme halua kuin nimen paperiin:):)

Oon yhden lapsen kummi, mutta sittemmin eronnut kirkosta. Jatkan silti samaa "tehtävääni" kuin aiemminkin: lähetän postia, käyn kylässä, kaveeraan ja annan paketin jouluna ja synttärinä.

Mitään uskonnollista ei minun ja kummilapseni välillä ole ollut eikä tule olemaankaan. Haluan ollakin tällainen pakettikaveri! Kummilapselle on kiva antaa paketteja, varsinkin kun tiedän, että perheessä ei muutenkaan ole paljon rahaa käytettävissä.

Omat kummini muistavat minua vieläkin kortein ja paketein. Kuinka ihanaa onkaan saada joulupaketti kummeilta! Samaa haluan jatkaa oman kummilapseni kohdalla niin kauan kuin henki meissä pihisee. :)

ja olen itsekin tämän kunniatehtävän vastaanottanut. Kummilapseni on 5-vuotias miehenalku. Muistan synttärit ja joulun (pojilla pieni ikäero, joten jotain pientä molemmille pojille). Toisinaan lähetän jotain pientä myös merkkipäivien välillä. Puhelimessa puhumme melko usein, koska matkaa välillämme on kuitenkin lähes 400km. Tiedän kummipoikani ja hänen veljensä päivänkulun ja mahdolliset ongelmat, koska poikien äidin kanssa juttelemme usein.

Kun lomilla näen kummipoikaani ja hänen veljeään, leikin poikien kanssa ja keksimme muutenkin kaikenlaista kivaa. Kummipoikani onkin jo oppinut muistamaan, että olen usein heillä käydessäni tehnyt kuulemma "maailman parhaita lättyjä". =)

Oma kummini muistaa vieläkin merkkipäiväni, vaikka minulla on ikää jo lähelle 30v. Soittelemme toisinaan ja lähettelemme sähköpostia, joten tiedämme kyllä, mitä toiselle kuuluu.

Ehkä minun kummiuteeni ei ole ikinä kuulunut sitä kirkollista taustaa, mutta se on enemmän yhdessä olemista ja tekemistä. Tosin itsellä kyllä oma vakaumus on, mutta en halua sitä tuputtaa kummipojalleni, koska hänen perheensä ei ole asiasta yhtään kiinnostunut. ...Ehkä sitten joskus, kun poika käy itse kyselemään.

Minun kummityttö on nyt 6- vuotias. Olemme koko hänen elämänsä ajan olleet paljon tekemisissä, siskoni pyysi minua kummiksi jo raskausaikana.
En koe opettavani/kasvattavani kummityttöä mitenkään "uskonnollisella puolella" mutta joutuisin tai pääsisin kyllä kasvatusvastuuseen jos kummitytön vanhemmat kuolisivat. (No,kyllä minä usein muistan kummityttöä iltarukouksessa!)
Rakastan kummityttöäni ylikaiken ja tekisin hänen eteensä mitä vain. Hän on varmasti kaunein ja ihanin pikkutyttö koko maailmassa ja kasvaa niin hurjaa vauhtia ettei tahdo mukana pysyä.
Olen mielelläni hänelle ilmainen lapsenvahti ja usein pyydän hänet meille kylään ja yökylään ihan "muuten vain". Tykkään myös ostaa lahjoja hänelle. (Nytkin tullut joululahjoja haalittua luvattoman paljon...) Muutamia kertoja vuodessa pidämme sitten speciaaleja yhteisiä päiviä- käydään kaupungilla shoppailemassa, uimassa, ratsastamassa jne. Ja teen sen kaiken ihan mielelläni ja omasta tahdosta.
Vaikka meillä on joskus siskoni kanssa erimielisyyksiä, ei ne ole koskaan vaikuttaneet minun ja kummityttöni väleihin. Hän kunnioittaa meidän "suhdetta" ja minä hänen kasvatusmetodejaan.
Mallin kummiuteeni olen pitkälti saanut omasta kummisuhteestani, kummitätini on ihana ihminen ja minulle edelleen, 25 vuoden iässä,erittäin rakas ja tärkeä ja toimii eräänlaisena "suojelusenkelinä" elämässämme.
Toivon että kun me mieheni kanssa saamme omia lapsia pystyisin säilyttämään lämpimät välini kummityttööni, toki aika ei enää riitä samalla tapaa ja varmasti oma lapsi on aina se OMA lapsi, mutta haluan että ihana pieni kummityttöni kuitenkin tietää että kummitustäti on aina hänen apuna, tukena ja kaverina.

Jos lapsi kastetaan hän tarvitsee kummin. Itse olen halunnut lapsilleni sellaiset kummit jotka haluan kuuluvan lapseni elämään.
Ekalla kerralla otimme ystäviä--virhe valinta:(
Toisella kerralla sukulaisia--no, parempi ainakin toiselta puolelta.
Kolmas tulossa ja emme tiedä todellakaan kenestä kummi?
Itse en kuulu kirkkoon,mutta minut on kastettu ja siksi olen halunnut myös lapsille tämän kasteen, jota en kuitenkaan pidä kovinkaan uskonnollisena vaan iloisena vauvan ensijuhlana.

Itse haluaisin kummilapsen, olisin ilolla häntä hoitamassa,muistamassa ja seuraamassa hänen eloaan. Miehelläni on onneksi kummilapsi, jota saan sivusta kummitella ja kyllähän sen huomaa että naiset ovat parhaita kummeja. Koska miehet harvoin muistavat edes omien lastensa syntymäpäiviä!

Omien lasteni kummit( naiset miehet) kyllä suvereenisti unohtavat syntymäpäivät vaikka en lahjaa odotakaan niin muistaminen vaikka soittamalla olisi edes jotain, me kuitenkin valitsimme heidät..harmi että teimme virheen:(

Kummius on koko perheen elämässä olemista.
Yhdessä kasvamista.
Auttamista omin voimavaroin.
Huumoria yhteisymmärryksessä. =)

Elämän ohjeita lapsille..
Ehkä jopa joskus rukoilemistakin...

Kummius on kunnia, jota ei ole pakko ottaa vastaan...
- Itse olen ottanut vastaan kaikki. -ja kaikkiin pidän yhteyttä tiiviisti. (3)