Psykosektorin toimijat pyrkivät saamaan lausunnoistaan mahdollisimman uskottavia (kaikkien mahdollisten lausunnon vastustajien silmissä) mikä on aivan eri asia kuin pyrkimys totuuteen. Äkkiä vilkaisten väitteen uskottavuus on sama kuin totuus, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat kuitenkin aivan eri asiat. Epäuskottavakin väite voi olla tosi tai päinvastoin. Psykosektorin levittämä orwelilainen uuskieli on määritellyt sanojen merkityksen uudelleen joten totuudella tarkoitan aistihavaintoja ja niistä tehtyjä loogisia syy-seuraus johtopäätöksiä, totuus ei siis riipu havaitsijan arvomaailmasta. Totuus on ikuista ja universaalia, ei muotivirtauksista riippuvaa. Totuus ei ota kantaa arvokysymyksiin, vaan ainoastaan siihen miten asiat ovat, ei siihen mitä pitäisi tehdä.
Psykiatrian uskottavuus ei perustu koeteltuun totuuteen tai johonkin huikean nerokkaaseen petokseen vaan se käyttää hyväkseen ihmisten uskomatonta hyväuskoisuutta. Otetaampa esimerkki. Kaikkihan sanovat että mainosten väitteet ovat typeriä ja sanovat etteivät usko niihin mutta mainosviesti kuitenkin on uskottava ainakin monien silmissä koska se lisää tavaran myyntiä. Jokuhan ne tavarat aina ostaa. Mainoksethan erottuvat artikkeleista ja ohjelmista ja pääosa yleisöstä tietää mainostajan kaupalliset tarkoitusperät, tarkoitusperät jopa myönnetään julkisesti. Niin vain avoin ja räikeä valhe uppoaa itseään järkevänä pitävään yleisöön. Mainoksen teho perustuu etupäässä toistoon. Mainonnalla pyritään vaikuttamaan "yleiseen mielipiteeseen"(mitä se sitten onkaan), joka on vain huutoäänestyksen tulos joka määräytyy pienen ja äänekkään vähemmistön (mainostaja) mukaan. Mainonta ei vetoakaan yleisön järkeen vaan haluihin, toiveisiin ja pelkoihin. Kyse on siis vaikutelmanhallinnasta. Tunteet ovat se joka sanoo viimeisen sanan käyttäytymisessä, ei suinkaan järki, olipa ihminen miten koulutettu tahansa, tämän mainostajat tietävät erittäin hyvin. Mainontakin on tavallaan propagandaa (englannin kielessä propaganda voi tarkoittaa joko mainontaa tai propagandaa) mutta mainonnalla on puhtaan kaupalliset tavoitteet toisin kuin varsinaisella propagandalla on tavoitteena vallan kahminta ja säilyttäminen omaa uskottavuutta lisäämällä. Mainonta on avointa mutta propaganda on usein naamioitu puolueettomaksi tiedoksi, tosin vaihtelevalla menestyksellä.
Miten yleisö voisi torjua psykiatrian propagandan kun se ei pysty torjumaan mainontaakaan? Ostospäätökset vain perustellaan näennäisen järkevillä perusteilla sillä psykologian mukaan terve ihminen ei ole muiden johdateltavissa kun taas helposti johdateltavaa pidetään oikeustoimikelvottomana ja holhouksen tarpeessa olevana. Psykologian normit siis velvoittavat ihmisen esittämään läpikotaisin arvostelukykyistä, järkevää ja itsenäiseen ajatteluun kykenevää vaikka sitä ei kukaan oikeasti olekaan.
Kuka sitten päättääkään (tavallisen) ihmisen asioista kun hän itse ei olekaan niin arvostelukykyinen?
Psykiatrian uskottavuus ei perustu koeteltuun totuuteen tai johonkin huikean nerokkaaseen petokseen vaan se käyttää hyväkseen ihmisten uskomatonta hyväuskoisuutta. Otetaampa esimerkki. Kaikkihan sanovat että mainosten väitteet ovat typeriä ja sanovat etteivät usko niihin mutta mainosviesti kuitenkin on uskottava ainakin monien silmissä koska se lisää tavaran myyntiä. Jokuhan ne tavarat aina ostaa. Mainoksethan erottuvat artikkeleista ja ohjelmista ja pääosa yleisöstä tietää mainostajan kaupalliset tarkoitusperät, tarkoitusperät jopa myönnetään julkisesti. Niin vain avoin ja räikeä valhe uppoaa itseään järkevänä pitävään yleisöön. Mainoksen teho perustuu etupäässä toistoon. Mainonnalla pyritään vaikuttamaan "yleiseen mielipiteeseen"(mitä se sitten onkaan), joka on vain huutoäänestyksen tulos joka määräytyy pienen ja äänekkään vähemmistön (mainostaja) mukaan. Mainonta ei vetoakaan yleisön järkeen vaan haluihin, toiveisiin ja pelkoihin. Kyse on siis vaikutelmanhallinnasta. Tunteet ovat se joka sanoo viimeisen sanan käyttäytymisessä, ei suinkaan järki, olipa ihminen miten koulutettu tahansa, tämän mainostajat tietävät erittäin hyvin. Mainontakin on tavallaan propagandaa (englannin kielessä propaganda voi tarkoittaa joko mainontaa tai propagandaa) mutta mainonnalla on puhtaan kaupalliset tavoitteet toisin kuin varsinaisella propagandalla on tavoitteena vallan kahminta ja säilyttäminen omaa uskottavuutta lisäämällä. Mainonta on avointa mutta propaganda on usein naamioitu puolueettomaksi tiedoksi, tosin vaihtelevalla menestyksellä.
Miten yleisö voisi torjua psykiatrian propagandan kun se ei pysty torjumaan mainontaakaan? Ostospäätökset vain perustellaan näennäisen järkevillä perusteilla sillä psykologian mukaan terve ihminen ei ole muiden johdateltavissa kun taas helposti johdateltavaa pidetään oikeustoimikelvottomana ja holhouksen tarpeessa olevana. Psykologian normit siis velvoittavat ihmisen esittämään läpikotaisin arvostelukykyistä, järkevää ja itsenäiseen ajatteluun kykenevää vaikka sitä ei kukaan oikeasti olekaan.
Kuka sitten päättääkään (tavallisen) ihmisen asioista kun hän itse ei olekaan niin arvostelukykyinen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
mies.
Miksi et kirjoita Helsingin Sanomiin?
Jätä sääli ja pakene, tai narsisti vie sinut hulluuden partaalle, otsikko eilisessä aapparissa.
http://www.aamulehti.fi/teema/terveys/58260.shtml
Sitten itse tekstiin. Siinä kuvaillaan narsistinen luonne tarkkaan ja kuvataan selkokielellä 'merkkejä' joista narsistin tunnistaa.
(lainaus alkaa)"Moni tyytyy pitämään häntä vain "hankalana, epävakaana tyyppinä" tai "taiteilijasieluna"."(lainaus päättyy)
Noilla kuvauksilla lopulta vähän jokaikinen, joka koskaan uskaltaa olla joskus erimieltä, kuin tuon artikkelin kirjoittaja, olisi sitten narsisti, onko niin?
Vai onko kyseessä ns. kiusattujen kosto, eli itsensä kiusatuksi kokemisen jälkeen aletaan etsimään kiusaajasta näitä sanottuja 'merkkejä' joilla sitten voidaan tuomita kiusaaja narsistiksi ja jolla ainakaan artikkelin mukaan ei olisi mitään toivoa, kun hänet on kerran 'paljastettu'.
Lievästi nousi jonkilainen noitaroviomeiniki mieleen. Ikäänkuin olisi niitä, jotka tietävät millaisia narsistit ovat ja sitten, olisi niitä narsisteja, joita sitten pitää ankaralla kädellä opettaman ja jos siihen ei suostu tai se ei auta, niin eiku siperiaan tai autiolle saarelle tai roviolle.
(lainaus alkaa)"Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren tuoreeseen kirjaan Sata tapaa tappaa sielu on Helsingin kirjastossa yli 150 varausta.
Raimo Mäkelän kirjaa Naamiona terve mieli: Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen on myyty jo 23 000 kappaletta."(lainaus päättyy)
Ja kaiken vakuuttaa todeksi kirjojen suosio. Hmm... On useita bestselleritä jota on myyty lähes tähtitieteellisiä määriä vaikkapa Dan Brownin Da Vinci -koodi, joka on kirjoitettu varsin uskottavasti, mutta jonka jokainen vähänkään länsimaiseen uskontohistoriaan perehtynyt huomaa olevan pohjimmiltaan vain tarina yhdestä näkemyksestä kristinuskosta.
Nämä narsistin metsästäjät pyyhältelevät nyt jollakin psykologis-uskonnollisilla poluilla, ilman karttaa, ilman kompassia ja joista eivät välttämättä itsekään tiedä mihin ne johtaa.
Epäilemättä tämä narsistipersoonallisuus-ilmiö on tullut (hehhe he) amerikasta. Amerikka on ihmemaa, siellä leivotaan vanhoista aineista uus kakku, niin että, me täällä vanhalla mantereella emme edes huomaakkaan.
Amerikka tuo kaikkien uskontojen ja uskomusten luvattu äiti, lähettää säännöllisin väliajoin lähettiläidensä välityksellä jos jonkilaista uusoppia josta sitten meidän pitäisi taas autuaaksi tulla.
Tämän kaiken jälkeen, en ollenkaan väitä etteikö näitä narsisteja olisi, on niitä, kieroja, katalia, valehtelevia, petkuttavia, vallanhimoisia, toisten kustannuksella omaa mainettaan kiillottavia ja tarpeen vaatiessa vaikkapa oman isoäitinsä myyviä, aina esille pyrkiviä, huomionkipeitä ja käytännössä täysin toisten passattavissa olevia tyyppejä.
Onhan heitä on ollut ja tulee aina olemaan. Ja heitähän myös paljon palvotaan. Pidetään kovina riskin ottajina, taitavina taktikkoina, menestyjinä, tyhjästä omaisuuden takovina taitureina, kaunottarina joiden edessä mies myksistyy, .... jne.
Mutta nämä samat ominaisuudet joita löytyy näistä menestyjistä löytyy meistä jokaisesta. Muistaakseni se on sielä kristinopissakin jossain tuo juttu seitsemästä kuoleman synnistä...
Sensijaan että metsästettäisiin näitä narsisteja ja syyteltäisiin toinen toisiamme narsismista, olisi aika miettiä sitä omaa itseä. Hyväksyä ne omat puutteet ja vahvuudet ja miettiä miten ne voivat olla hyödyksi haittaamatta kuitenkaan muiden oloa.
Jotenkin olen vaistonnut, että tällä nykyisellä narsisti metsästyksellä on jotain sukua ns. elävän saatanan olemassa olon todistamiseen. Siis kyseessä olisi yksi uskonnollinen näkemys tai aate suunta. Se on eräänlainen paholais-oppi, että olisi olemassa joku pahuudesta elävä henkiolento, joka pyrkii sitten valtaamaan ihmissieluja ja jos sielu on menetetty tälle paholaiselle on henkilö silloin narsistinen.
Minua pelottaa tälläisten ajatusten leviäminen, se leimaa helposti henkisesti herkän ihmisen ja jälki voi olla todella tuhoisaa.
Tiesitkö että psykologian kritiikkiä tekevät myös oppineet ja myös Suomessa. Ei me maallikot ollakaan ainoita jotka kirjoittavat psykokulttuurista. Psykokulttuuri on (tavallisen ihmisen) arjen psykologisoitumista, psykologian käsitteiden ja sanastojen valumista tavallisen kansan arkeen ja ihmissuhteiden kuvauksiin. Psykokulttuuri ei tutki psykologiaa tieteenä.
Suomen ehkä merkittävin psykologian tutkija, kriminologia ja sosiologian dosentti Janne Kivivuori kirjoitti 1990-luvulla kolmiosaisen kirjasarjan psykokulttuurista. Eka osa on (1992) "Psykokulttuuri. Hanki ja jää. Sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisen prosessiin".
Kirjan nimi kuvaa hyvin Kivivuoren otetta asiaan. Vaikuttaa siltä että kirja on suunnattu tiedeyhteisön sisäiseen keskusteluun sillä sen kieli on tiedeyhteisön käyttämää "munkkilatinaa", sosiologian ja filosofian keskeiset käsitteet ja sanastot olisi hyvä tuntea. Kirjassa pyöritellään sivutolkulla kaiken maailman käsitteitä. Maallikolle teksti on hyvin raskaslukuista mutta ei ihan mahdotontakaan. Ei siis sovi peruskoululaisille.
Kivivuori tarkastelee psykokulttuuria hyvin syväluotaavasti ja kriittisesti, itsekritiikkiä unohtamatta; tavoitteena demonstruoida psykopuhetta tuottava mekanismi. Kirjassa tarkastellaan lääketietellisen psykologian, lähinnä freudilaisuuden, aatehistoriaa aina antiikin Kreikasta ja itämaisesta filosofiasta lähtien keskiajan kautta nykyhetken psykokulttuuriin. Painopiste on kuitenkin tavisten ajatusrakennelmissa ja myyteissä.
Psykosektorin ammatillista pätemättömyyttä kyllä käsitellään mutta viranomaiskritiikkiin ei mennä. Kirjassa sanotaan että psykologisia lausuntoja voi antaa kuka tahansa ilman mitään lisensseja tai pätevyysvaatimuksia ja psykosektorin ammattilaisilta puuttuu puoskariuden käsite, mitään väitettä ei voi osoittaa riidattomasti oikeaksi tai vääräksi. Hurja väite!
Psykoterapiasta todetaan vain että se voi tarkoittaa mitä tahansa, oppikuntia kun on kaikenkarvaisia, sekään ei selvinnyt vuoden 1992 psykoterapiamietinnöstä tarkoittaako terapia jotain psykotekniikkaa vai kenties jonkinlaista aatetta. Kivivuoren mukaan useimmat terapiasuunnat ovat luotuja vain markkinaraon täyttämismielessä.
Usein huomaa että Kivivuori on päätynyt sattumalta samoihin päätelmiin kuin minä itsekin. Olen siis keksinyt pyörän uudestaan.
Kirjan loppupuolella tarkastellaan psykokulttuurin kysyntään ja tarjontaan vaikuttavia seikkoja sekä moraalikäsityksiä. Oliko se juuri Kivivuori joka lanseerasi väitteen että psykosektori työllistää itseään kun se perustelee julkisesti tarpeellisuuttaan? Lopuksi maalataan uhkakuva psykosektorin yksiarvoisesti johtamasta yhteiskunnasta.
Voi tietysti sanoa että että kirjoittajan pontimena on tiedeyhteisön sisäiset arvovaltakiistat mutta oikeastaan mistä tahansa väitteestä voi sanoa että sen taakse kätkeytyy väittäjän halu olla oikeassa. Se ei kuitenkaan estä väittäjää olemasta oikeassa.
Kirjassa siteerataan hyvin paljon psykokulttuuria kritisoivia oppineita Suomesta ja ulkomailta. Siinä on internetin hakukoneille käyttöä.
suosittelet?
On erittäin hyvä, kun tuo narsisti-ilmiö on nostettu esiin. Itse narsistista selviytyneenä tiedän, kuinka tarpeellista on ottaa esille tämä tärkeä asia! Minä ainakaan en halua narsistien valtaavan maailmaa, sillä todellakin, nykyinen yhteiskunta suosii narsismia yhä enenevässä määrin.
Mikään ei ole niin hirveää, kuin elää narsistin kanssa. Ja jos muutosta ei tapahdu, pian elämme yhteiskunnassa, josta kaikki empatia ja hyvyys ovat poissa ja vain narsistit pärjäävät.
SE ON PELOTTAVAA, jos narsismista ei puhuta!
"Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa"
Kirjoittajina: Marko Hamilo(toim), Janne Kivivuori, Anu Suomela ym.
Arvostelu netissä:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Jäähyväiset psykokulttuurille/HS20070225SI1KU02z45
Olen juuri lukemassa kirjaa. Vaikka Kivivuori onkin yksi kirjoittajista, on kirja ihan tavallisten ihmisten kieltä. Kirjan aihepiiriä ja sivumäärää on hieman laajennettu. Hätkähdyttävää luettavaa.
Nimenomaan itse olet elänyt tilanteessa, mutta se ei tarkoita että kaikki vähänkään ns. normaalista poikkeava olisi narsismia!
Ensinnäkin tietysti pitäisi määritellä myös se minkälainen on ei-narsisti tai onko narsistin vastakohta martyyri?
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Marttyyri)
...Sanan viittausala on laajentunut niinkin paljon, että marttyyriksi voidaan sanoa ketä tahansa syyttömästi kärsivää tai sellaisena esiintyvää henkilöä, jolloin merkitys voi olla jopa ivallinen...
->>sillä todellakin, nykyinen yhteiskunta suosii narsismia yhä enenevässä määrin.
Miten nykyinen yhteiskuta suosii narsismia?
kirjoja suosittelisit?
Narsistin vastakohta ei ole marttyyri. Narsisti usein on MYÖS marttyyri - se on yksi tapa käyttää valtaa. Silti kaikki marttyyrit eivät ole narsisteja.
Ja kaikki normaalista poikkeava ei tosiaan ole narsismia, ja yleensä joka sellaista väittää, ei ole aitoon narsistiin törmännyt. Jos ei ole joutunut itse uhriksi, tuskinpa sitä kukaan tajuaa pelkän oireluettelon avulla, mistä oikeastaan on kysymys. Kukaanhan tällä pallolla ei ole joka asiassa täysin normaali. Jokainen poikkeaa jollain lailla. Vasta kun yhden kohdalle osuu poikkeamia luonnottoman paljon, ja poikkeava käytös tuhoaa kaiken ympäriltään, satuttaa läheisiään (ja nimenomaan läheisiään, tuntemattomien satuttamisesta narsku ei saa samaa tyydytystä), käyttää muita hyväksi jne. silloin voidaan puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Käännetty suomeksi v 1969. Klassikoksi ylistetty kirja on kuvaus mielisairaalan keinoista alistaa ja nöyryyttää potilaitaan. Karmiva kuvaus kertoo kai havainnoista Yhdysvaltain tai Kanadan mielisairaaloista. Kuvaus sopii kyllä Suomenkin oloihin. Kirjan kieli on tavallisen ihmisen kieltä.
Henkistä väkivaltaa harjoitetaan usein
porukalla,,,,yhteiskuntamme on täynnä
henkistäväkivaltaa,,, tällaisiä juttuja
saa lukea Psykonomiopiston julkaisemasta
kirjasesta 'Henkisen väkivallan pelit ja
leikit. Se löytyy osoitteesta
Mielenkiintoista luettavaa.
Narsismi on todellista!
Olen itse joutunut narsistin uhriksi, ja tiedän jo koulutuksenikin kannalta mikä on sairasta.
Turhaan tähän sotkette uskontoja, sillä narsisti itkee tirauttaa ja käy ehtoollisella siinä kuin muutkin, vaan ei tiedä miksi.Onko se oikein ,että narsisti äiti vie kaikki alle viisivuotiaat lapsensa keväällä uimaan jäiseen veteen ja tuo ne tunnin päästä pois hypotermian partaalla? Ja onko se oikein, että samainen äiti raivoaa yllättäen niin, että 5 vuotias vanhin lapsista holhoaa ja lepyttelee äitiään, ettei hän lyö pienempiä. Jos joku vielä sanoo,että tällä mielettömällä toiminnalla on jotain tekemistä kristinuskon kanssa on itse ehkä hoidon tarpeessa.
Ei nämä tällaiset ihmiset vanno edes vihkivaloja tosissaan. Olen nähnyt kuinka eräs äiti laittoi lapset takapenkille autoon ja jos joku uskalsi kitistä, niin äiti pusersi ja väänsi jalasta, niin että sääriluun päälle kasvoi rusto, koska tilanne toistui ainakin puoli vuotta.
Ovatko nämä tällaisen uhriksi joutuneet meidän seuraavia nassisteja vai mielisairaalan potilaita?
Psykokulttuuri on se ilmiö joka on psykosektorin viranomaisten toiminnan ja sen kasvun kasvupohja.
Mainitsemiasi väkivallantekoja kohdistuu lapsiin sosiaalilaitoksissa ja mielisairaaloissa, jossa ne on osa "hoitoa".
Tuo "elävän paholaisen metsästys" oli vain kielikuva, ei mitään uskontokritiikkiä.
Onko se sitten oikein että psykosektori on käytännössä kaiken valvonnan ulkopuolella? Lääketieteen historia on musta, eikä sen nykyisyyskään niin valoisa ole. Radiossa juuri kerrottiin että Nokian hautausmaalta nostetussa toisessakin vainajassa on merkkejä morfiinista.
Vainajissa ollut morfiini on jäänne lääkityksetä. Morfiineja ja sen johdannaisia käytetään kipulääkityksessä silloin, kun mikään muu lääkitys ei auta kipuun. Potilaat sairastavat yleensä silloin sairautensa loppuvaihetta ja kuolema on jo muutenkin vain hetken, ehkä päivän kysymys.
Useinmiten potilas ei kykene enään syömään, eikä hänen kehonsa kykene käyttämään saatua ravintoa, potilas ei myöskään pysty juomaan ja saattaa olla täysin koneiden varassa, voi olla että potilas ei myöskään ole enään tajuissaan, tai ei kykene ilmaisemaan itseään, kommunikoimaan ympäristön kanssa.
Kuolema on tuolloin jo yleensä hyvin tiedossa ja siitä on havaittavissa selviä merkkejä kehossa, silloin elintoiminnot ovat osittain jo lakanneet.
Omaisille juuri tämä vaihe on yleensä vaikein, koska ei haluttaisi luopua läheisestä ja usein omaisilla on vahvoja uskomuksia että kuoleva läheinen, voisi parantua jonkin 'ihmeen' avulla.
Täysinhän en tietenkään voi sanoa JUURI tästä tapauksesta, en ole poliisi.
Useampia omaisiani saattaessani olen nähnyt prosessin riittävän monta kertaa, että voin katsoa olevani kykeneväinen puhumaan kokemuksesta.
http://aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/59806.shtml
Toisen Nokian vainajan morfiini selittyy kipulääkityksellä
19.12. - 13:14 (Luotu: 11:18)
Lue lisää myrkkysurmista täällä >>>
Eikö sinua vähän ihmetytä kun melko pirteä potilas kuolla kupsahtaa noin vain äkkiä. Sellaisesta oli kyse myös kyseisen potilaan kohdalla koska hänet nostettiin haudasta. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa varman päälle mikä on morfiinin osuus kuolemantapaukseen.
Eihän ne kaikki Myrkkyhoitajaan kytketyt kuolintapaukset voi olla ihan vain pelkkiä sattumia. Muistuttaisin vielä Kynnys ry:n julkilausumaa kun Ylisen tapaukset tuli ilmi.
http://www.kynnys.fi/content/view/281/185/
Tässähän kävi nyt niin että toinen puhuu aidasta kun toinen puhuu aidanseipäistä.
Tarkoitinkin juuri sitä että mitä ilmeisemmin tässä tapauksessa onkin kyse juuri muusta kuin kivunhoidosta.
Olen pahoillani jos ilmaisuni on ristiriitaista, joskus menee niin lujaa ja välillä kun ei kulje ollenkaan, sellaistahan tämä on vaellus uhkien ja harhojen vaihtelevassa maastossa.
Heh.
Huomaa että kirjoittajalla ei ole riittävästi teoriatietoa eikä varsinkaan käytännön kokemusta narsistisesta luonnehäiriöstä.
Narsistinen luonnehäiriö on äärimmäisen vaikea havaita. Se on alan ammattilaisillekin äärimmäinen haaste, koska narsistisen luonnehäiriön omaava ihminen toimii eri persoonissa eri tilanteissa ja eri viiteryhmien kanssa.
>Sensijaan että metsästettäisiin näitä narsisteja ja syyteltäisiin toinen toisiamme narsismista, olisi aika miettiä sitä omaa itseä
Tuo kertoo juuri tietämättömyytesi narsismista. Sen lisäksi että narsismia on äärimmäisen vaikea havainnoida, yksi asia on varma. Narsistisen luonnehäiriön omaava ihminen ei kykene aitoon, objektiiviseen itsetutkiskeluun (vika aina muissa) eikä reflektiiviseen tarkasteluun tilanteiden jälkeen "miksi minä reagoin noin tuossa tilanteessa? Miksi minä toimin näin?". Tässäkin on ongelma eli narsisti voi kyllä esittää sujuvasti että hän "analysoi" itseään, mutta se on puhtaasti ulkoa opittu ja palvelee narsistin sen hetkisiä tavoitteita.
Narsistisen luonnehäiriön omaavan ihmisen todella löytää parhaiten juuri se omainen. Ei lääkäri. Pitkien taisteluiden kautta (jos omainen jaksaa) voi saada apua esimerkiksi nk. verkostokokouksista, johon kutsutaan narsisti ja narsistin elämän eri "leirien" edustajat ja ongelmista keskustellaan yhdessä. Tämäntyyppinen tilanne on tosin narsistille äärimmäisen vaarallinen. Siksi paikalla pitäisi aina olla hoitohenkilökuntaa. Kun narsisti ei pääsekään kuin "koira veräjästä" tilanteista vaan jää kiinni ihmisten edessä valheistaan, paljastuu narsistin monipersoonallisuus ja tilanne on vakava varsinkin narsistille itselleen.
Se että narsisti tapaa kahden terapeuttiaan ei todennäköisesti tule johtamaan mihinkään.