Olen parisuhteessa elävä reilu kolmekymppinen nainen. Elämä jokseenkin mallillaan. Noin vuosi sitten muutti naapuriin mies, ja ajattelin jo heti ensitapaamisella, että tästä ei hyvä seuraa. Siinä oli sitä jotain.
No hän on nyt epäsuorasti kertonut tunteistaan minua kohtaan. Ja minähän olen aivan "lääpälläni" häneen. Tähän asti olen ollut hyvinkin järkevä näissä rakkaus asioissa enkä ole yli 10-vuoteen tuntenut sellaista rakkauden/ihastumisen
huumaa.
Muutenhan kaikki olisi periaatteessa hyvin, silloin tällöin näkisin hänestä vilauksen ja pitäisin tämän "unelmissani". Mutta kun tämä jo vaikuttaa päivittäisiin asioihin, siis olen ennen hyvin tehokkaasti hoitanut kotiaskareet yms. Mutta nyt elän ikäänkuin haavemaailmassa.
Eli antakaa vinkkejä, miten elämän saisi taas kuntoon. Onko ainoa keino muuttaa pois? Onko muita
samassa tilanteessa olevia?
No hän on nyt epäsuorasti kertonut tunteistaan minua kohtaan. Ja minähän olen aivan "lääpälläni" häneen. Tähän asti olen ollut hyvinkin järkevä näissä rakkaus asioissa enkä ole yli 10-vuoteen tuntenut sellaista rakkauden/ihastumisen
huumaa.
Muutenhan kaikki olisi periaatteessa hyvin, silloin tällöin näkisin hänestä vilauksen ja pitäisin tämän "unelmissani". Mutta kun tämä jo vaikuttaa päivittäisiin asioihin, siis olen ennen hyvin tehokkaasti hoitanut kotiaskareet yms. Mutta nyt elän ikäänkuin haavemaailmassa.
Eli antakaa vinkkejä, miten elämän saisi taas kuntoon. Onko ainoa keino muuttaa pois? Onko muita
samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei oo vaihtoehtoja...
Vähän muuteltu versio todellisuudesta, mutta varmasti tuntee itsensä tästä
joo, ja parikymmentä ylimääräistäkin.
Enpä kerro, se varmaa hirttäisi mut! Toivottavasti hän nyt ymmärtää...Olet minulle tärkeä ja aina mielessä!
en ole mies, älä turhaan laita kenenkään sukunimeä. Ja varmasti suuttuisi, kukapa ei.
se...
....
...............
...mielessä.... ?
Sulle en anna vikkiä, mutta ukollesi annan sen vinkin että knnattas potkasta sut pellolle.