…olen koettanut jo hiljentyä joulun tunnelmiin, joskin vaikeaa se on ollut, kun monenmoisia kiireitä on piisannut ja vielä hetken piisaa. Saitille olen 27.11. jälkeen tehnyt vain muutaman avauksen, enkä kovin monta vastinettakaan ole laittanut. Läheskään jokaisena päivänä en ole saitilla pistäytynytkään, en edes konettani avannut postianikaan katsoakseni, on todella ollut niin paljon muuta, mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Mutta nyt saitille tultuani sitä taaksepäin selattuani huomaan, että poissaoloni ei ole ollut puute kahjoimmille kepulaisille. He ovat nähneet minut päivittäin vaikka kuinka usein, umpitolloin myös nikillään tunnetun henkilön viesteissä! Kun ihmisen eväät riittävät vain älyttömyyksien möläyttelemiseen, ei hän voi tarttua esitettyyn asiaan, vaan häntä kiinnostaa ainoastaan se, kuka asian niin hyvin esittää, eikä hän voi ymmärtää, että niin moni täällä sellaiseen pystyy.
Nyt on tarkoitukseni taas hieman puhua keskustapolitiikkaa, ainakin sitä sivuta myös Venäjästä, Natosta ja sinibaretti-kansanedustajastani puhuessani. Aluksi kuitenkin katsaus viimeaikojen merkittävimpiin tapahtumiin:
Sika, tuo sympaattinen joulueläin, tuli nyt koteihimme jo hyvissä ajoin. Ei sillä ollut nyt omenaa suussa eikä sinappihuntua, vaan jalat rampoina, paiseita kyljissä, saparot purtuina ja sontahuntu yllänsä. Taisivat ne kuvat viedä monelta kinkunsyötihalut. Olkoonkin niin, että ohjelma oli tarkoitushakuinen Oikeutta elämille –yhdistyksen tarkoitusperien vuoksi, mutta se ei ollut elinkeinon harjoittajia kohtaan suunnattu provokaatio. Tästä asiasta olen kovin erimielinen Uusi-Ukin kanssa, Minusta ohjelma teki palveluksen paitsi noille eläimille myös noille karjatilallisille: nyt siellä on terästytty hoitamaan asiansa paremmin, mikä on hyvä asia paitsi noiden tilojen tulevaisuudelle, myös koko Suomen maineelle.
Kepulaiset yrittivät heti ohjelman nähtyään kieltää sika- ja siipikarjatalouden kepun politiikkaan kuuluvaksi. Reaktio kertoo siitä, että heitäkin hävetti. Tietenkin tuokin karjatalouden haara tukineen kuuluu kepun politiikkaan. Nyttemmin se on kepulaistenkin mielissä muuttunut sellaiseksi, ja sitä kovin puolustetaan.
Oiva kertoi, että kepun äänestäjistä vain 8 % on maa- ja karjatalouden harjoittajia Voi olla niin, mutta kepun politiikan painopisteistä varmasti yli puolet sijoittuu sinne. Sen hyvin tietävät nuo talonpojat, joista yli 90 % äänestänee kepua. Ihan viisasta heiltä. Kepun äänestäjistä siis 92 % on heitä tyhmempiä.
Pääministerimme kävi Moskovassa puhumassa puutulleista. Näkyi onnistuneen. Uutiset kertovat Venäjän nostavan tullejaan. Vanhanen sanoi ennen lopullisia 141-neuvotteluja, että ”jos niissä ei päästä viljelijöitä tyydyttävään tulokseen, pääministerillä ja maatalousministerillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jättää paikkansa”. Niinpä ratkaisun tultua pääministeri kiirehti heti jättämään eroilm… ei, kun ilmaisemaan tyytyväisyytensä tulokseen! Ja maatalousministeri iloitsi, että ratkaisu vie maataloutta oikeaan suuntaan. Sitä mieltä olen minäkin. Viljelijät ja MTK näkyvät olevan jyrkästi eri mieltä. Vähentäisiköhän se kepun ylivertaista suosiota viljelijäin keskuudessa?
Venäjällä oli vaalit. Pääministerimme näkyi todenneen, että ”niiden tulos oli vakuuttava”, ja vaalivilppisyytöksiä hän piti ”epämääräisinä”. Vakuuttavaa todella oli, kun äänestysprosentti itä-siperialaisen Jakutskin kuvernementin eräässä vaalipiirissä kohosi yli sadan. Jotain epämääräistä todella on siinä, että Putinin puolue sai yli 99 % kannatuksen Tshetsheniassa, maassa, jonka se on pannut maan tasalle ja tappanut tai karkottanut sieltä yli 20 % väestöstä. Pääministerimme muuten on ainoa läntinen pääministeri, joka arvosteli vaalien arvostelua.
Oikeistovoimien liiton keulahahmo, Jeltsinin aikainen varapääministeri on antanut läntisille tiedotustoimistoille lausunnon, jossa sanoo: ”nämä vaalit olivat kaikkien aikojen epärehellisimmät vaalit”. Se on saavutus, kun kyseessä on Venäjän vaalit.
Presidenttimmekin näkyi toteavan, että ”venäläiset antoivat tukensa Putinin kauden jatkolle, ja se ei ole ollut huono Suomelle”. Mitähän se ”Putinin hyvä kausi” vielä meillekin tuottaa, kun omassa maassaan se on hiljentänyt toisinajattelijat, monia lopullisesti, estänyt sananvapauden kaappaamalla tiedonvälityksen itselleen ja mm. tappamalla kymmeniä toimittajia. Myös Mauno Koivisto sanoi Venäjän kulkevan vakautta kohti, ja piti sitä hyvänä asiana.
Todellisuudessa vakainta Venäjällä on yhä vahvistuva korruptio ja se kulkee yhä ehdottomampaa harvainvaltaa kohti. Niinpä tuo Venäjän entisiä keisareitakin yksinvaltaisempi entinen KGP:n punaupseeri nimesi seuraajansakin. Nuori on mies, 42 v.m johtamaan suurta valtakuntaa, mutta saahan hän pääministerikseen kokeneemman, Vladimir Vladimirovitsh Putinin. Mahtaa pilven päältä maailmanmenoa katselevaa Kekkosta nyt keljuttaa, kun hän ei pystynyt määräämään seuraajakseen Kalevi Sorsaa niin kuin tahtonsa oli.
Onneksi liittymisemme Naton suojaan lähestyy vääjäämättömästi. Viime viikolla julkistettiin Maanpuolustuskorkeakoulun ja Strategian laitoksen yhdessä laatima Puolustusministeriön tilaama, vuoteen 2030 ulottuva tutkimusraportti, jossa todetaan, että ”Suomi tulee liittymään Natoon 2010-luvulla” ja että ”Suomen liittyminen Naton jäseneksi parantaa myös toimintakykyämme EU:ssa”.
Myös ulkopoliittisen instituutin alkuviikosta julkistettu tutkimus avasi tietä Natoon, kun siinä todettiin, että ”jäsenyytemme Natossa häiritsisi vain hetken suhteitamme Venäjään ja EU:n yhteinen puolustus tapahtuu vain Naton kautta”. Uskonsa EU:n yhteiseen puolustukseen ilman Natoa on menettänyt myös Ranska, kun presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti Ranskan pyrkivän jälleen täyteen sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.
Ulkoministeriöltä on vielä ennen vuoden loppua odotettavissa oma julkilausumansa, Tiistai-iltana tv-uutisissa haastateltu ulkoministeri Ilkka Kanerva ennakoi, että se ei tule olennaisesti poikkeamaan jo julkistetuista esityksistä. Että lopuksi myös hyvä sana tästä keskustavetoisesta hallituksesta – tosin vetäjä taitaa joutua menemään vastentahtoisesti suuntaan, johon sitä toiset vievät.
Eilen illalla oli taas kuukausittainen Helsingin Sinibarettien jäsenilta. Tällä kertaa siellä piti iltaan aina kuuluvan esityksen kansanedustaja (kok), ylikomisario Juha Hakola, jäseniämme hänkin. Erinomainen esitys! Esityksen teemana oli turvallisuuspolitiikkamme sekä Suomen nykyinen ja näköpiirissä oleva osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Minullekin oli yllättävä tieto, että nykyisin noissa tehtävissä olevista n. 900:sta suomalaisesta enää n. 30 on YK:n lipun alla, vähän enemmän EU:n lipun alla ja loput eli ylivoimainen valtaosa Nato-johtoisissa operaatioissa. Nato on siis tyystin syrjäyttänyt YK:n maailmanrauhan turvaajana.
Hakola on sekä puolustusvaliokunnan että hallintovaliokunnan jäsen, ja hän kertoi havainnollisesti, miten täyspäiväistä valiokuntatyöskentely on tiistaiaamusta perjantai-iltaan, hänellä aina aamupäivin puolustusvaliokunta ja iltapäivin hallintovaliokunta. Maanantaihan kansanedustajilla on ns. maakuntapäivä ja perjantaina ovat täysistunnot, joita media seuraa ja monella meitä on käsitys, että se sitä tärkeintä eduskuntatyötä on. Tosiasiassa siellä vain siunataan valiokuntien työn tulokset Ja ”siltarumpupoliitikot” – tuota nimitystä Hakola käytti, eikä jäänyt epäselväksi, missä puolueessa niitä eniten on – käyttävät puheenvuorot, jotka kirjataan pöytäkirjoihin ja media niitä seuraa ja äänestäjät katsovat ne edustajiensa ansioiksi, vaikka niillä todellisuudessa ei ole juuri tuon taivaallista merkitystä asioiden edistämiseen..
Käytin minäkin pari puheenvuoroa tilaisuudessa, jossa oli toistasataa sb-veljeä ja –sisarta, joukossa valtakunnallisestikin tunnettuja henkilöitä. Sain myös vaihtaa mielipiteitä Juha Hakolan kanssa, ja tulin vakuuttuneeksi, että oikeaa henkilöä äänestin eduskuntaan. Terveet ovat Juhan näkemykset kaikista asioista, myös turvallisuutemme ja maanpuolustuksemme tarpeista, joihin tietysti kuuluu pääsemisemme Nato-jäsenyyteen. Juha luultavasti tulee olemaan kansanedustajani loppuikäni, sillä onhan hän vielä nuori mies ja varmasti pääsee eduskuntaan monissakin tulevissa vaaleissa ja kohoaa näkyviin asemiin, todennäköisesti sinipunahallituksen ministeriksi, jos vain elää saa.
Tässäpä sitä tuli taas kerrakseen, vähän keskustapolitiikkaakin, mutta myös tärkeämpää! Tässä jo taas pakkailen hiljalleen, mutta vielä on yhdet ruokavieraatkin kestittävä (sunnuntaina), käytävä laulamassa kauneimmat joululaulut, toimitettava hankkimani joululahjat saajille ja monta muuta asiaa vielä toimitettava ennen lomille lähtöä. Ja kyllä minä vielä muutamalla avauksellanikin käyn täällä ennen kuin jätän teidät pariksi viikoksi ilman seuraani. Joka jo nyt kepulaisille ilmoitettakoon, jotta ehtivät totutella ankeaan aikaan ilman kapia! ;)
Mutta nyt saitille tultuani sitä taaksepäin selattuani huomaan, että poissaoloni ei ole ollut puute kahjoimmille kepulaisille. He ovat nähneet minut päivittäin vaikka kuinka usein, umpitolloin myös nikillään tunnetun henkilön viesteissä! Kun ihmisen eväät riittävät vain älyttömyyksien möläyttelemiseen, ei hän voi tarttua esitettyyn asiaan, vaan häntä kiinnostaa ainoastaan se, kuka asian niin hyvin esittää, eikä hän voi ymmärtää, että niin moni täällä sellaiseen pystyy.
Nyt on tarkoitukseni taas hieman puhua keskustapolitiikkaa, ainakin sitä sivuta myös Venäjästä, Natosta ja sinibaretti-kansanedustajastani puhuessani. Aluksi kuitenkin katsaus viimeaikojen merkittävimpiin tapahtumiin:
Sika, tuo sympaattinen joulueläin, tuli nyt koteihimme jo hyvissä ajoin. Ei sillä ollut nyt omenaa suussa eikä sinappihuntua, vaan jalat rampoina, paiseita kyljissä, saparot purtuina ja sontahuntu yllänsä. Taisivat ne kuvat viedä monelta kinkunsyötihalut. Olkoonkin niin, että ohjelma oli tarkoitushakuinen Oikeutta elämille –yhdistyksen tarkoitusperien vuoksi, mutta se ei ollut elinkeinon harjoittajia kohtaan suunnattu provokaatio. Tästä asiasta olen kovin erimielinen Uusi-Ukin kanssa, Minusta ohjelma teki palveluksen paitsi noille eläimille myös noille karjatilallisille: nyt siellä on terästytty hoitamaan asiansa paremmin, mikä on hyvä asia paitsi noiden tilojen tulevaisuudelle, myös koko Suomen maineelle.
Kepulaiset yrittivät heti ohjelman nähtyään kieltää sika- ja siipikarjatalouden kepun politiikkaan kuuluvaksi. Reaktio kertoo siitä, että heitäkin hävetti. Tietenkin tuokin karjatalouden haara tukineen kuuluu kepun politiikkaan. Nyttemmin se on kepulaistenkin mielissä muuttunut sellaiseksi, ja sitä kovin puolustetaan.
Oiva kertoi, että kepun äänestäjistä vain 8 % on maa- ja karjatalouden harjoittajia Voi olla niin, mutta kepun politiikan painopisteistä varmasti yli puolet sijoittuu sinne. Sen hyvin tietävät nuo talonpojat, joista yli 90 % äänestänee kepua. Ihan viisasta heiltä. Kepun äänestäjistä siis 92 % on heitä tyhmempiä.
Pääministerimme kävi Moskovassa puhumassa puutulleista. Näkyi onnistuneen. Uutiset kertovat Venäjän nostavan tullejaan. Vanhanen sanoi ennen lopullisia 141-neuvotteluja, että ”jos niissä ei päästä viljelijöitä tyydyttävään tulokseen, pääministerillä ja maatalousministerillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jättää paikkansa”. Niinpä ratkaisun tultua pääministeri kiirehti heti jättämään eroilm… ei, kun ilmaisemaan tyytyväisyytensä tulokseen! Ja maatalousministeri iloitsi, että ratkaisu vie maataloutta oikeaan suuntaan. Sitä mieltä olen minäkin. Viljelijät ja MTK näkyvät olevan jyrkästi eri mieltä. Vähentäisiköhän se kepun ylivertaista suosiota viljelijäin keskuudessa?
Venäjällä oli vaalit. Pääministerimme näkyi todenneen, että ”niiden tulos oli vakuuttava”, ja vaalivilppisyytöksiä hän piti ”epämääräisinä”. Vakuuttavaa todella oli, kun äänestysprosentti itä-siperialaisen Jakutskin kuvernementin eräässä vaalipiirissä kohosi yli sadan. Jotain epämääräistä todella on siinä, että Putinin puolue sai yli 99 % kannatuksen Tshetsheniassa, maassa, jonka se on pannut maan tasalle ja tappanut tai karkottanut sieltä yli 20 % väestöstä. Pääministerimme muuten on ainoa läntinen pääministeri, joka arvosteli vaalien arvostelua.
Oikeistovoimien liiton keulahahmo, Jeltsinin aikainen varapääministeri on antanut läntisille tiedotustoimistoille lausunnon, jossa sanoo: ”nämä vaalit olivat kaikkien aikojen epärehellisimmät vaalit”. Se on saavutus, kun kyseessä on Venäjän vaalit.
Presidenttimmekin näkyi toteavan, että ”venäläiset antoivat tukensa Putinin kauden jatkolle, ja se ei ole ollut huono Suomelle”. Mitähän se ”Putinin hyvä kausi” vielä meillekin tuottaa, kun omassa maassaan se on hiljentänyt toisinajattelijat, monia lopullisesti, estänyt sananvapauden kaappaamalla tiedonvälityksen itselleen ja mm. tappamalla kymmeniä toimittajia. Myös Mauno Koivisto sanoi Venäjän kulkevan vakautta kohti, ja piti sitä hyvänä asiana.
Todellisuudessa vakainta Venäjällä on yhä vahvistuva korruptio ja se kulkee yhä ehdottomampaa harvainvaltaa kohti. Niinpä tuo Venäjän entisiä keisareitakin yksinvaltaisempi entinen KGP:n punaupseeri nimesi seuraajansakin. Nuori on mies, 42 v.m johtamaan suurta valtakuntaa, mutta saahan hän pääministerikseen kokeneemman, Vladimir Vladimirovitsh Putinin. Mahtaa pilven päältä maailmanmenoa katselevaa Kekkosta nyt keljuttaa, kun hän ei pystynyt määräämään seuraajakseen Kalevi Sorsaa niin kuin tahtonsa oli.
Onneksi liittymisemme Naton suojaan lähestyy vääjäämättömästi. Viime viikolla julkistettiin Maanpuolustuskorkeakoulun ja Strategian laitoksen yhdessä laatima Puolustusministeriön tilaama, vuoteen 2030 ulottuva tutkimusraportti, jossa todetaan, että ”Suomi tulee liittymään Natoon 2010-luvulla” ja että ”Suomen liittyminen Naton jäseneksi parantaa myös toimintakykyämme EU:ssa”.
Myös ulkopoliittisen instituutin alkuviikosta julkistettu tutkimus avasi tietä Natoon, kun siinä todettiin, että ”jäsenyytemme Natossa häiritsisi vain hetken suhteitamme Venäjään ja EU:n yhteinen puolustus tapahtuu vain Naton kautta”. Uskonsa EU:n yhteiseen puolustukseen ilman Natoa on menettänyt myös Ranska, kun presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti Ranskan pyrkivän jälleen täyteen sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.
Ulkoministeriöltä on vielä ennen vuoden loppua odotettavissa oma julkilausumansa, Tiistai-iltana tv-uutisissa haastateltu ulkoministeri Ilkka Kanerva ennakoi, että se ei tule olennaisesti poikkeamaan jo julkistetuista esityksistä. Että lopuksi myös hyvä sana tästä keskustavetoisesta hallituksesta – tosin vetäjä taitaa joutua menemään vastentahtoisesti suuntaan, johon sitä toiset vievät.
Eilen illalla oli taas kuukausittainen Helsingin Sinibarettien jäsenilta. Tällä kertaa siellä piti iltaan aina kuuluvan esityksen kansanedustaja (kok), ylikomisario Juha Hakola, jäseniämme hänkin. Erinomainen esitys! Esityksen teemana oli turvallisuuspolitiikkamme sekä Suomen nykyinen ja näköpiirissä oleva osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Minullekin oli yllättävä tieto, että nykyisin noissa tehtävissä olevista n. 900:sta suomalaisesta enää n. 30 on YK:n lipun alla, vähän enemmän EU:n lipun alla ja loput eli ylivoimainen valtaosa Nato-johtoisissa operaatioissa. Nato on siis tyystin syrjäyttänyt YK:n maailmanrauhan turvaajana.
Hakola on sekä puolustusvaliokunnan että hallintovaliokunnan jäsen, ja hän kertoi havainnollisesti, miten täyspäiväistä valiokuntatyöskentely on tiistaiaamusta perjantai-iltaan, hänellä aina aamupäivin puolustusvaliokunta ja iltapäivin hallintovaliokunta. Maanantaihan kansanedustajilla on ns. maakuntapäivä ja perjantaina ovat täysistunnot, joita media seuraa ja monella meitä on käsitys, että se sitä tärkeintä eduskuntatyötä on. Tosiasiassa siellä vain siunataan valiokuntien työn tulokset Ja ”siltarumpupoliitikot” – tuota nimitystä Hakola käytti, eikä jäänyt epäselväksi, missä puolueessa niitä eniten on – käyttävät puheenvuorot, jotka kirjataan pöytäkirjoihin ja media niitä seuraa ja äänestäjät katsovat ne edustajiensa ansioiksi, vaikka niillä todellisuudessa ei ole juuri tuon taivaallista merkitystä asioiden edistämiseen..
Käytin minäkin pari puheenvuoroa tilaisuudessa, jossa oli toistasataa sb-veljeä ja –sisarta, joukossa valtakunnallisestikin tunnettuja henkilöitä. Sain myös vaihtaa mielipiteitä Juha Hakolan kanssa, ja tulin vakuuttuneeksi, että oikeaa henkilöä äänestin eduskuntaan. Terveet ovat Juhan näkemykset kaikista asioista, myös turvallisuutemme ja maanpuolustuksemme tarpeista, joihin tietysti kuuluu pääsemisemme Nato-jäsenyyteen. Juha luultavasti tulee olemaan kansanedustajani loppuikäni, sillä onhan hän vielä nuori mies ja varmasti pääsee eduskuntaan monissakin tulevissa vaaleissa ja kohoaa näkyviin asemiin, todennäköisesti sinipunahallituksen ministeriksi, jos vain elää saa.
Tässäpä sitä tuli taas kerrakseen, vähän keskustapolitiikkaakin, mutta myös tärkeämpää! Tässä jo taas pakkailen hiljalleen, mutta vielä on yhdet ruokavieraatkin kestittävä (sunnuntaina), käytävä laulamassa kauneimmat joululaulut, toimitettava hankkimani joululahjat saajille ja monta muuta asiaa vielä toimitettava ennen lomille lähtöä. Ja kyllä minä vielä muutamalla avauksellanikin käyn täällä ennen kuin jätän teidät pariksi viikoksi ilman seuraani. Joka jo nyt kepulaisille ilmoitettakoon, jotta ehtivät totutella ankeaan aikaan ilman kapia! ;)
Vastaukset 48
Vanhimmat
kopio entisistä avauksista. Loppu vähän erilainen, mutta narsistisuus istuu voimakkaana ukon kuvassa.
ennen kuolemaa niin se on pitkän iän salaisuus.
...jolloin lähdön hetki lyö (tai kotiinkutsu kuuluu), en minä, et sinä. Nuorikaan ikä ei ole tae sille. että iästä tulisi pitkä.
Mutta jos eläisin suomalaisten miesten keskimääräiseen elinikään asti, joka nyt lienee ihan vähän alle 80 vuotta, ehtisin varmasti nähdä vielä sinipunan, joka saattaa olla lähempänä kuin sinä ilmeisesti luulet.
Mutta mitäpä tuosta! Elämässä on niin paljon muuta mielenkintoisempaa ja tärkeämpää kuin politiikka, sen olen saanut taas viime viikkoina kokea. Joten eletään tässä niin kauan kuin elämää annetaan. Mutta
En kammo kuolemaa, en vapise sen nähden,
jos säikyn, enemmän mä säikyn elon tähden -
Jumala vähäks aikaa lainasi sen minulle,
kun laina lankeaa, oon lähtövalmis: lähden.
(Omar Khaijam)
jolle kepukauna on ainoa elämän sisältö ja liikkeelle paneva voima.
Elämä muuttuisi hyvin tyhjäksi ja eihän sinunlaisesi miehen motivaatio riittäisi enään pienten kepupesäkkeiden tuhoamiseen.
tappia, vai oletko ollut ulkovuorossa tällä viikolla?
Ketä ne kuuluisuudet siellä on, joista puhuit? Onko ne sinuakin kuuluisempia? Siis surullisesti kuuluisempia?
…niin mielelläni kerron:
Eilis-illan tilaisuudessa oli (kansanedustaja Hakolan ohella) merkittävintä, että läsnä oli peräti viisi ensimmäisen YK-joukkomme, vuoden 1956 Suez-komppaniamme jäsentä. Ja olihan siellä myös muutama ”tv:sta tuttu”; teatterimies, journalisti, ja poliitikko, ja muutama melko korkea upseeri. Suurin osa kuitenkin tällaista tavallista ”sinibarettirahvasta”. Enpä tässä viitsi nimiä luetella.
Helsingin Sinibareteissa on kyllä monia eri tehtävissä kunnostautuneita. Kuten ulkoministeriön korkein virkamies, aikaisempi suurlähettiläs Pertti Torstila, eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, professori, päätoimittaja Jarmo Virmavirta, ylijohtaja Taisto Turunen kauppa- ja teollisuusministeriöstä, verohallituksen tarkastusjohtaja Markku Hirvonen, äkkiä mieleeni tulevina. Ja liuta tunnetuimpia poliisejamme, mainitun Juha Hakolan lisäksi mm. Helsingin poliisiylijohtaja Jukka Riikonen ja Rauno Sintonen, joka tuli nyt yhdistyksemme hallitukseenikin, jossa eräs toinen poliisi on jo ennestään..
Eivätpä nuo suurimmat ”kuuluisuudet” usein tilaisuuksissamme käy. Torstila on kyllä ollut ainakin YK-päivän juhlissamme. Hän on upseerin poika. Hänen isänsä, silloinen kapteeni Bertel Torstila palveli kanssani samanaikaisesti Huoltokoulussa, ei tosin työtoverinani eikä esimiehenänikään, kun hän oli toimistoupseerina esikunnassa ja minä aliupseerikurssien kouluttajana.
Varmaan kauniimpiin jäseniimme kuuluu tv 1:n A-studion toimittaja Sari Helin (ei muuten ole näkynyt viime aikoina tv:ssa, eikä tilaisuuksissammekaan, lieneekö vaihtanut muihin tehtäviin.) Yhä enemmän on joukossamme noita viehättäviä sb-siskoja, joita kohtaan meillä miehillä on vain veljelliset tunteet. No – on jäsenistömme keskuudesta kaksi aviopariakin ja heille jo jälkeläisiä tullut!
Reserviläisistähän aktiivijoukkomme pääasiassa koostuu, meitä vanhoja ”kapiaisia” on aktiiveina vain muutama. Valtakunnallisen liiton – jonka perustajajäseniin kuulun – johdossa tosin on aina ollut joku korkea upseeri, nyt kenraalimajuri evp. Holma. Sinibaretteja ovat myös pv:n edellinen komentaja kenraali Hägglund kuten nykyinenkin amiraali Kaskeala, mutta eivät nuokaan ole kiireiltään ehtineet tilaisuuksiimme osallistua, komentajakausinaan ei kai kertaakaan. Edesmennyt kenraali Siilasvuo kävi tilaisuuksissamme useinkin.
Mutta kyllä siellä on aina paljon sellaista väkeä, jossa seurassa kelpaa tällaisen tavallisen Korhosen olla! (Vaikka siellä en olekaan sellainen kuuluisuus kuin täällä, enkä saa yhtä hyvää palautetta, eikä siellä ketään muuta luulla minuksi, vaikka hän olisi miten hyvä! ;))
Ps.
Ei mennyt eilen illalla siellä yhtään giniä. Otin vain ison tuopin. Mutta kotona sitten tein vielä yömyssyksi viskipaukun, ja hyvin nukutti!
"... ei hän voi tarttua esitettyyn asiaan, vaan häntä kiinnostaa ainoastaan se, kuka asian niin hyvin esittää, eikä hän voi ymmärtää, että niin moni täällä sellaiseen pystyy".
Miten se nyt noin kääntyi tuo lauseesi, jopa kehut keskustalaisia ja heidän kykenevyyttään antamaan asiallista kirjoittelua. Joskus kiellät, mutta tämä oli kyllä yllätysnumero, eli SINÄ KEHUT keskustalaisia kirjoittajia.
Kaikki muu olikin sitä vanhaa samaa. Luin nopeasti ja hämmästellen totean, et ole siis saanut vastarakkautta ihastukseltasi, koska tyylisi muuttui entiseen.
Naiset ovat kranttuja, varsinkin tuon supliikin kanssa. Jos vaikka vanha oppisi uusille kohteliaammille tavoille. Mutta minkäs seepra raidoilleen voi. Toivotankin hyvää riiuureissua, jos sittenkin...
Jormalta on jorma sanonut sopparin irti.
Siinäpä sitä sitten ollaan.
kun Jomppe pistäytyi, kyllä kaikki saittilaiset varmaankin panevat merkille, kun hyvinvoipa ja itsensä kanssa sovussa elävä entinen Upseeri ja herrasmies kertoilee kokemukssistaan. Kyllä minä ainakin mielenkinnolla luin taas tuon Jompen avauksen, ja jos joku väittää, etteikö tämäkin kuten kaikki Jompen avaukset, olisi asiatietoa ja nykyasiaa käsittelevä, hän ei sitten ymmärrä lukemaansa alkuunkaan.
Tuo minua ihmetyttää kun jotkut paskalingot väittävät Jompen kärsivän yksinäisyydestä,ja seuranpuutteesta. Jomppe on juuri niitä eläkemiehiä joilla on niin kiire, ettei tahdo ehtiä mihinkään, on siis paljon kiireempi kuin työssäollessa. Menevällä miehellä on aina kiire myöskään Uusi-Ukille Oulusta ei tahdo aika aina riittää, kun on niinpaljon meno ja käyntipaikkoja.
Se ovatko nämä kiireet aina niin tärkeitä, on taas toinen juttu, mutta tuo käytäntö on muotoutunut menevän miehen mukaan. Tiedän kyllä Eläkeläismiehiä täällä Oulussakin, joiden ainoa kohokohta on tuolla Uimahallissa käynti, ja taas kotikammariin makoilemaan, mikä on pahinta mitä nämä miesparat itselleen tekevät. Kaikille eläkeläisille löytyy harrastuksia, kun vähänkään itse niitä viitsii hakea. Mutta mieluummin valitetaan yksinäisyyttä, ja että aika ei tahdo mitenkään kulua, se on tosi valitettavaa.
Mitä tulee käsitykseeni Suomalaisen eläinrääkkäyspolemiikkiin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä oikeutta eläimille salakuvatut provokuvat eivät ole Suomalaisen sikahoidon nykypäivää. tässä jos missä, on tehty kärpäsestä härkänen, sori vaan Jomppe.
herrasmies, jos edes sitäkään. Kerrankin ukki on oikeassa.
tietämättä, jos kusipää korhonen ei meitä olisi jälleen saapunut valaisemaan.
Hän tietää paremmin niin Suomen, kuin Venäjän asiat.
Mikä ajatuksen lento, mikä nerous. Hän on messiaamme. Kuunnelkaamme häntä.
Toista noin sivistynyttä ihmistä ei tässä maassa ole. Langetkamme maahan polovillemme hänen neroutensa edessä.
Hallelujaa, hallelujaa.
Muista laulaa ainakin lujaa, että kaikki huomaavat messiaan tulleen paikalle.
Hallelujaa!
jäänyt ilman pillua, vaikka kovasti vihjaili siihen suuntaan männä viikonloppuna.
Kovasti on vanha levy karahtanut päälle, kun kortsua kyrsii pimpin puute.
tyystin kepukaunan varaan. Se on kyllä valitettavan huono perusta elämälle.
Pakkaappa nyt laukku ja kiiruhda escord servicen pariiin, niin eiköhän se siitä taas näytä hiukka paremmalta.
ettette turhaan lausu tällä palstalla herramme ja mestarimme nimeä.
Se on suuri synti semmoinen. Sitäpaitsi Jorma ei tykkää.
Heti on tullut sensorttisia vastineita, joihin ei kannata puuttua – kun niissäkään ei puututa avaukseni asioihin - mutta saivat ne minut ajattelemaan seuraavia:
Jos minä vain olisin kepulainen, niin kaikki olisi kohdallani oikein ja hyvin kepulaisten mielestä täällä! Olen siitä täysin varma. Vaikka muuten olisin juuri tällainen kuin olen, tällä menneisyydellä ja tällä nykyisyydellä, tällä kiinnostuksillani moniin asioihin ja mielipiteisiini niistä, jopa kertomuksillani matkoistani ja muusta elämästäni, ihan juuri tällaisena, näillä tiedoillani ja taidoillani – kunhan vain olisin kepulainen. Ja puhuisin kepusta ja sen kannattajista hyvää ja muista puolueista ja niiden kannattajista pahaa.
Jos olisin muuten tällainen, mutta kepulainen, ah, voi – miten minua ylistettäisiinkään! Olisin kenties kepulaisten ykkösidoli, numero uno!
Mutta enhän voi olla kepulainen! Minun viitekehyksessäni ei ole mitään sellaista, joka saisi minut Keskustan kannattajaksi. Olen tavallisen terävä jätkä ja seuraan valppaasti asioita ja tiedän tasan tarkkaan, millaista on keskustan politiikka, mitkä asiat siinä ovat tärkeitä, mitkä eivät; mitä se kannattaa, mitä vastustaa. Jos kannattaisin Keskustaa, vastustaisin omaa etuani ja Suomen ja suomalaisten valtaenemmistön eduksi näkemääni. Jos kannattaisin Keskustaa, kokisin olevani paitsi tyhmä, myös epäisänmaallinen.
Onko kepulaisille todellakin mahdotonta käsittää, että Keskustaa kannattaa vain vajaa neljäsosa suomalaisista, ja vähintään neljä viidestä sitä vastustaa. Kuulun tuohon suureen enemmistöön. Ja se enemmistä kotipaikkakunnallani on valtavasti suurempi, Keskustaa kannatta täällä 5 % ihmisistä, 95 ihmistä sadasta sitä enemmän tai vähemmän vastustaa. Ja nuo ihmiset eivät ole tyhmiä, vaan päinvastoin he ovat paljon paremmin kaikesta informoituja ja asiat ymmärtäviä kuin te Keskustan kannattajat siellä ns. kepu-Suomessa.
Ettekö siis ymmärrä, kepulaiset, että näette Suomen ja suomalaisten tilanteen ja mielipiteet kovin vääristyneinä tehdessänne johtopäätöksiä kotipaikkakuntienne tai tämän saitin mielipide-enemmistön perusteella? Kepulainen on Suomessa vähemmistöläinen, suorastaan harvinainen siellä, missä ihmisten enemmistö on ja missä maan ja kansan kannalta tärkein tapahtuu; tapahtuu ehkäpä juuri siksi, että ei-kepulaiset ovat siellä ylivoimaisena enemmistönä asioita hoitelevat.
On Keskustallakin olemassaolonsa oikeutus, ja ihmisillä vapaa valta äänestää sitä. Ehkä n. 5-6 %:lle suomalaisista sen äänestäminen on ihan viisasta. Mutta suurin osa sen äänestäjistä tehnee niin ymmärtämättömyyttään; tuskin kukaan tieten tahtoen toimii oman etunsa vastaisesti.
Olen täällä mollannut kepua paljonkin, ja kaiken sen se on tilannut ja ansainnut. Mutta en sitä oikeasti vihaa enkä inhoa, onhan se vain puolue muiden puolueiden joukossa, Eikä yksikään puolue ole niin hyvä ja virheetön, että siihen kannattaisi sitoutua antamalla avoin valtakirja yhtä vaalikautta pitemmälle. Mutta kepulle valtakirjan antaminen vaalikaudeksikin olisi ainakin helsinkiläiselle anteeksiantamatonta.
Tämän saitin kepulaisia olen kyllä inhonnut, kerran vain: saatuani täällä silmilleni jotain sellaista, jota en ollut koskaan missään saanut. Se inho on kestänyt, vaikka poliittiset näkemyksenikin ovat hieman muuttuneet, myös äänestämäni puolue. Mikä ei ole mitenkään uutta kohdallani, sillä olenhan ajatteleva yksilö sekä villi ja vapaa!
On olemassa paljon tärkeämpiä ja kestävämpiä arvoja kuin jonkin puolueen kannatus. Viisaus ja sivistynyt käytös ovat sellaisia arvoja. Sillekin, joka itse ei aina pysty olemaan malliesimerkki asiassa. ”Isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikka ei sitä saisikaan”. Mutta nuo tarkoittamani kepulaiset eivät näy tuntevan tuollaista vanhaa viisautta.
herrankekkulin etua, ainakaan kovin tehokkaasti.
"On olemassa paljon tärkeämpiä ja kestävämpiä arvoja kuin jonkin puolueen kannatus. Viisaus ja sivistynyt käytös ovat sellaisia arvoja. Sillekin, joka itse ei aina pysty olemaan malliesimerkki asiassa."
Kukaan tällä palstalla ei ole niin fanaattinen keskustan kannattaja kuin on JKKorhonen vastustaja. Eli kommenttisi on hyvä ohje itsellesi.
sinulle pahasti. On se tosi surullista. Mitenköhän me selviydymme siitä traumasta ylipäätään?
Kerro vielä vähän yksityiskohtia, niin mietitään porukalla mitä tehtäisiin.
Nimittäin kepulainen. Keskustassa ei törmää sinun kaltaisiin ihmisiin, ei vahingossakaan. Te punikit olette kuin oma rotu. Ernesto, mielipuolipankki känä ym, te olette omassa kastissanne ja hyvä niin.
…sitä en tosiaankaan voi unohtaa. Enkä anteeksi antaa, kun ei ole anteeksi pyydettykään. Jos pyydettäisiin, tilanne voisi olla toinen – en tiedä.
Lienetkö aidosti myötätuntoinen vai jotain muuta, mutta itse kuitenkin olen poikkeuksellisen vakavissani tuossa asiassa. Ei ihminen sille mitään voi, että katkeratkin muistot pullahtavat silloin tällöin mieleen. Sitä ei voi estää edes sillä, että vakuuttaa itselleen noiden muistojen aiheuttajien olevan arvottomia edes katkeruuden kohteiksi.
2004 joulun alla sain todellakin ikimuistettavaa postia kepulaisilta. Lienee inhimillisesti ymmärrettävää – ja valtaosa täälläkin sen näkyi hyvin ymmärtävän – että vaimoni jo yli neljä vuotta jatkuneen raskaan sairauden tultua hyvin vaikeisiin loppuvaiheisiinsa koin tietysti sen hyvin raskaana painona itsellenikin ja kaikelle elämälle.
Varmaan ahdistustani purkaakseni kerroin tuntemuksistani täälläkin. Emeritukselta (silloin vielä nimellään Jorma Laitisena) sain kuulla kerjääväni säälipisteitä. Sellainen satutti minua niin, että sanat eivät riitä sen kuvaamiseen. Kyllä Laitinen sai kuulla kunniansa monilta muiltakin.
Totta kai sellainen provosoi minuakin esittämään entistä suorasukaisempaa näkemystä kepulaisista ja myös puolueesta, jonka kenties väärin arvioiden käsitin tekevän ihmisistä tuollaisia ihmisyyden irvikuvia.
Mutta sellaiset puheeni eivät olleet edes aiheuttajina sille, että sain sitten niskaani vieläkin saastaisemman törkylastin. Kun olin kysynyt Oiva Härköseltä hänen mielipidettään erääseen oleellisen tärkeään kuntavaaliteemaan, iski suosituksi tuotemerkiksi ja uudeksi, tehokkaaksi voimavaraksi julistautunut ehdokas Hietanen kimppuuni apinan raivolla (anteeksi apinat!) käsittämättömän törkeine, valheellisine herjoineen.
Kun en heti todennut hänen olevan henkisesti pahoin häiriintynyt, otin ne liian tosissani. Enkä ole voinut niitäkään unohtaa, vaikka sainkin sivusta asiantuntevia lausuntoja hänen syyntakeettomuudestaan. En ole päässyt unohtamaan siksikään, että yhä edelleen hän on noita herjojaan esillä pitänyt.
Olen varmaan itsekin toistellut niitä täällä liikaakin, joten en tee niin nyt. Sen sijaan laitan alle pätkän vastineestani Emeritus-Laitiselle vajaat kaksi kuukautta ennen vaimoni kuolemaa:
>> annoitpa minulle motivaatiota jatkaa tässäkin tilanteessa taistelua totuuden puolesta kepulaisuuden valherakennelmia vastaan. Vaimoni syöpää eivät parhaat lääkäritkään pysty parantamaan, mutta kepulaisuuden syöpää voin minäkin pieneltä osaltani torjua ja vielä joskus tuo syöpä tulee kokonaan juurituksi isänmaastamme.>Mitenköhän me selviydymme siitä traumasta ylipäätään?
kirjoitin, mutta hiukka veti vastineesi mietteliääksi.
Ei tämä kylläkään kaupungin myötätuntoisin areena mielestäni ole.
Eikä nämä sinunkaan vastineesi juuri herkimpiä tuntoja ajoittain koskettele:
"annoitpa minulle motivaatiota jatkaa tässäkin tilanteessa taistelua totuuden puolesta kepulaisuuden valherakennelmia vastaan. Vaimoni syöpää eivät parhaat lääkäritkään pysty parantamaan, mutta kepulaisuuden syöpää voin minäkin pieneltä osaltani torjua ja vielä joskus tuo syöpä tulee kokonaan juurituksi isänmaastamme."
Minulla ei ole mitään ongelmia keskustan suhteen. Sitä äänestetään silloin kun asiat vaatii, kuten 2003 jolloin "korvaamaton" Lipponen hoideltiin.
Eikä tilanne senjälkeen Suomessa ole hassummin kehittynytkään :)
Ilmaisena neuvona sanoisin sinulle, unohda menneet ja nauti elämästä niinkauan kuin vielä muistat. Täältä luetun perusteella on vaikea uskoa, että olisit vielä paljonkaan traumastasi vahvistunut.
Hyvää Joulua Sinulle!
"Jos minä vain olisin kepulainen, niin kaikki olisi kohdallani oikein ja hyvin kepulaisten mielestä täällä! Olen siitä täysin varma. Vaikka muuten olisin juuri tällainen kuin olen, tällä menneisyydellä ja tällä nykyisyydellä, tällä kiinnostuksillani moniin asioihin ja mielipiteisiini niistä, jopa kertomuksillani matkoistani ja muusta elämästäni, ihan juuri tällaisena, näillä tiedoillani ja taidoillani – kunhan vain olisin kepulainen. Ja puhuisin kepusta ja sen kannattajista hyvää ja muista puolueista ja niiden kannattajista pahaa.
Jos olisin muuten tällainen, mutta kepulainen, ah, voi – miten minua ylistettäisiinkään! Olisin kenties kepulaisten ykkösidoli, numero uno!"
Ah, voi. Nyyh, nyyh, nyyh.
omaan ylivoimaisuutesi, jossa ei ole järjen häivää.
Et yhtään asiaa voi ilmoittaa ilman omia kusireisjas.
Ootkohan sie ihan terve?
Turhaan muuta venkoilet ginibaretti kansanedustajinesi.
Tehdäänpä tämä nyt selväksi!
Minä olen yhtä ja toista, mutta millään puolueella määritettävissä en ole. En sitten ihan varmasti! Moniakin asioita arvostan niin paljon enemmän kuin mitään puoluetta, että määritän itseäni niillä ja niin uskon minut paremmin tuntevien myös tekevän suhteeni. Mutta saittikepulaisen pieniin aivoihin ei mahdu sellainen; voiko jokin asia olla tärkeämpi kuin kepu, ihmettelee hän ja pudistelee karvaista päätään tylsäilmeiset silmät ymmyrkäisinä hämmästyksestä!
Mutta puhutaan nyt sitten vielä kerran äänestyskäyttäytymisestäni; jospa se viimein tulisi selväksi saittikepulaisellekin:
Vaikka olin kuntavaaleissa 1972 sdp:n listoilla, sitoutumattomana varuskunnallisena ehdokkaana, sitä ennen harvoin olin sdp:tta äänestänyt. Enimmäkseen kansanpuolueen, myöhemmän liberaalisen kansanpuolueen kannattaja olin. Tuon jälkeen äänestelin ainakin kerran ruotsalaisiakin (hyvä ehdokas) ja kristillisiä (samasta syystä) ja jopa perustuslaillisia presidentinvaaleissa, kun Ahti M. Salonen oli Kekkosen vastaehdokkaana. Kokoomusta kai kuitenkin useimmin äänestin. Kunnes Paavo Lipponen tuli sdp:n johtoon.
Vuodesta 1995 aina vuoteen 2003 äänestin kaikissa vaaleissa demareita. Mutta jo vuoden 2004 kuntavaaleissa – kaksi päivää vaimoni kuoleman jälkeen – äänestin taas kokoomuslaista, kun ehdokas oli täältä Pakilasta, ja meni myös läpi. Pakilalainen oli muuten edellistenkin vaalieni ehdokas, demarien Arto Bryggare, ja meni myös läpi. Ja viime ek-vaaleissa äänestin taas kokoomusta, kun oli hyvä ehdokas ja vielä sinibarettiveli. Ja meni läpi!
Tässä viime kuntavaalien valitut Helsingistä:
http://192.49.229.35/K2004/s/valitut/helsinkival.htm
Vaikka Arto Bryggare ei nyt ääntäni saanutkaan, läpi hän meni neljänneksi korkeimmalla äänimäärällä kokoomuksen Ben Zyskowiczin, vihreiden Osmo Soininvaaran ja demareiden Rakel Hiltusen jälkeen, mutta tippui sitten eduskunnasta
Viime kuntavaaleissa muuten demarit menivät kovasti eteenpäin täällä Helsingissä, saivat kolme lisäpaikkaa, kun vihreät menettivät neljä. Kokoomus säilyi ennallaan ja pysyi suurimpana puolueena. Tässä tilastotietoa siitä:
http://192.49.229.35/K2004/s/tulos/kutulos_helsinki.html
Taitaa olla kaimalla ylivoimainen työ siellä kepun konttorilla, jos hän aikoo merkittävästi nostaa kepun kannatusta täällä, kuten tuntuu uhoavan. Asiassa painaa negatiivisesti Keun valtakunnallinen politiikka, joka ei ole yhtään Helsinki-ystävällisempää ollut kuin ennenkään Kepun neljästä naisedustajasta valtuustossamme on kyllä ainakin kaksi ihan järkimimmiä, jotka kyllä ovat osoittaneet ymmärtäneensä helsinkiläisten tarpeita. Tarkoitan Mari Kiviniemeä ja Laura Kolbea. Mutta kepultahan hekin viime kädessä määräyksensä saavat, ja ne määräykset pyrkivät mieluummin kurittamaan kuin avittamaan helsinkiläisiä.
En taatusti häpeäisi ilmoittaa kannattavani sosialidemokraattista puoluetta, jonka historiallisen merkityksen - tavoitteet, saavutukset – arvostan muita puolueita korkeammalle, mutta en ole niin jalo, etten koskaan olisi itsekäs: siksi en voi nykytilanteessani kannattaa nykyistä sdp:ta. Mutta tilannehan voi muuttua, puolue samoin, ja myös mielipiteeni. Mutta nyt asia on näin ja sillä siisti.
Mutta kepua en voi koskaan äänestää, eikä siihen suurin syyllinen ole edes se puolue – on siinäkin kyllä sille, etten voisi sitä kannattaa – vaan suurimmat syylliset puoluettakin kohtaan tuntemaani vastenmielisyyteeni ovat ne kepulaiset, joita olen tullut täällä tuntemaan. Ja joiden taholta olen saanut vastaanottaa sellaista, jonka lähettäjään en voi asennoitua muuten kuin halveksimalla ja inhoamalla.
Ja kun olen vain tavallinen inhimillinen ihminen, niin alitajuntaani tuntee ajatus, että ”sellainen puolue, millaiset kannattajat”, vaikka asia ei niin olisikaan. Eikähän täällä esiinny Keskustan koko kannattajakunta, vaan enemmistönä siinä on sen pohjasakka. Muutamia ihan kunnon keskustalaisiakin täällä silloin tällöin esiintyy, ja eräitä heistä arvostan. Mutta yhä vähemmän heitä täällä liikkuu; he eivät halunne leimautua noihin saittikepulaisiin.
Meneekö kepulaisen ymmärrykseen?
että, työväeliikkeen viides kolonna ei nyt ole oikein vahvoilla SDP,ssa ja siksi se ei käy sinulle.
Järkidemarit ottavat vallan puolueessaan kunnallisvaalien jälkeen, koska kannettu vesi ei kestä reikäastiassa sen enempää Suomessa kuin Afrikassakaan. Paasiolaiset ajavat äänestämättömien kansanosien asioita.
eroon niistä vitun sossuista.
Onhan se selvää. että se on vain pieni mutta häpeällinen nyanssi sinun poliittisessa historiassasi.
Mutta sattuuhan sitä. Nyt kun olet porvarileirin johtavia edustajia, niin kaipa ryhdyt kokoomuksen ehdokkaaksi seuraavissa kunnallisvaaleissa?
Läpimeno on varmaa. Me poikien kanssa voidaan taata.
...tai mistään muustakaan politiikasta.
Eikä sillä ole mitään väliäkään.
Hoet täällä jo ties kuinka monenennen kerran lopettavasi kirjoittamisen näille palstoille.
Heti seuraavana päivänä suollat tänne sivutolkulla uutta itserakasta tekstiä.
Siihen sinulla on tietysti täysi oikeus.
Ei siinä mitään.
Tulee vaan pakostakin mieleen amerikkalaisen menestyskirjailijan Norman Mailerin sattuva huomio: "Yksinkertainen narsismi antaa villieläimen voimat poliitikoille, ammattipainijoille ja naispuolisille filmitähdille"
Voisiko tähän vielä jonkin ryhmän lisätä.
Mene tiedä.
Oikein hyvää joulua!
...minkä jo avaukseni alussa sanoin, ja se on varmasti totta:
>> Saitille olen 27.11. jälkeen tehnyt vain muutaman avauksen, enkä kovin monta vastinettakaan ole laittanut. Läheskään jokaisena päivänä en ole saitilla pistäytynytkään, en edes konettani avannut postianikaan katsoakseni, on todella ollut niin paljon muuta, mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää. > Ja kyllä minä vielä muutamalla avauksellanikin käyn täällä ennen kuin jätän teidät pariksi viikoksi ilman seuraani. Joka jo nyt kepulaisille ilmoitettakoon, jotta ehtivät totutella ankeaan aikaan ilman kapia! ;)
>> Järkidemarit ottavat vallan puolueessaan kunnallisvaalien jälkeen
Milloin neutraalitarkkiksena, milloin Kortsu-Jorena ja puskaruikut päälle. Sinut veijari ja narsisti tunnetaan.
Minä olen kerännyt aittaani runsaasti viljaa, pahan päivän varalle, minulla on kultaa ja kunniaa ja kaikenlaista hyvää tavaraa.
Minun sukuni on menestynyttä ja maallista mammonaa on kertynyt niillekkin runsaasti.
Mutta jokin kuitenkin ahdistaa minun sieluni syövereissä?...sen on tuo keskusta...sen se täytyy olla....
Asiallinen ihminen nauttii elämästään, mutta huomaa myös yhteiskunnan vajavaisuudet. Täydellistä yhteiskuntaa ei saavuteta, mutta pääasia on olla liikkeessä kohti parempaa. Kun kepusta päästään, kehittyminen kiihdyttää vauhtiaan ja kaikki nauravat.
mielipuolista naurua samalla kun juna kiihdyttää vauhtiaan kohti "Gassandran siltaa".
käskee. Ilman muuta, muuten toverituomioistuin voi pahastua.
Nyt ollaan "Puhu kepun politiikasta"-palstalla. Emme siis missään kääpiökepukunnassa.
Otsikossa aplodeja! Joku osaa sanoa lyhyesti ja napakasti sen, josta minun täytyy tehdä tutkielma yrittääkseni sanoa saman. Hienoa! En ol kateellinen, kun yhteisellä asialla olemme!
We are The World. Tai Kuun Valoisa puoli.
Herra punapäälliköltä.
En heti ymmärtänyt.
eniten sinua kaipaamaan jäävät omat hengenheimolaisesi jotka täällä räyhäävät Kortsu-Jorkka mukaan luettuna. Kaipaamiasi kepulaisia tuskin montaakaan tällä saitilla majailee..
Ainakin tälle illalle. Minä kun olen tällainen vanha kapiainen ja muutenkin elämäntavoiltani hyvin säntillinen ihminen, niin on taas aika lähteä kirjan kanssa vuoteeseen unta houkuttelemaan.
Lopuksi nostan mietittäväksenne avauksestani palan, johon ehkä olisi aihetta ottaa kantaa niiden, joilla välineet sellaista puuhaa varten ovat:
>> Onneksi liittymisemme Naton suojaan lähestyy vääjäämättömästi. Viime viikolla julkistettiin Maanpuolustuskorkeakoulun ja Strategian laitoksen yhdessä laatima Puolustusministeriön tilaama, vuoteen 2030 ulottuva tutkimusraportti, jossa todetaan, että ”Suomi tulee liittymään Natoon 2010-luvulla” ja että ”Suomen liittyminen Naton jäseneksi parantaa myös toimintakykyämme EU:ssa”.
Myös ulkopoliittisen instituutin alkuviikosta julkistettu tutkimus avasi tietä Natoon, kun siinä todettiin, että ”jäsenyytemme Natossa häiritsisi vain hetken suhteitamme Venäjään ja EU:n yhteinen puolustus tapahtuu vain Naton kautta”. Uskonsa EU:n yhteiseen puolustukseen ilman Natoa on menettänyt myös Ranska, kun presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti Ranskan pyrkivän jälleen täyteen sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.
Ulkoministeriöltä on vielä ennen vuoden loppua odotettavissa oma julkilausumansa, Tiistai-iltana tv-uutisissa haastateltu ulkoministeri Ilkka Kanerva ennakoi, että se ei tule olennaisesti poikkeamaan jo julkistetuista esityksistä. Että lopuksi myös hyvä sana tästä keskustavetoisesta hallituksesta – tosin vetäjä taitaa joutua menemään vastentahtoisesti suuntaan, johon sitä toiset vievät.
Eilen illalla oli taas kuukausittainen Helsingin Sinibarettien jäsenilta. Tällä kertaa siellä piti iltaan aina kuuluvan esityksen kansanedustaja (kok), ylikomisario Juha Hakola, jäseniämme hänkin. Erinomainen esitys! Esityksen teemana oli turvallisuuspolitiikkamme sekä Suomen nykyinen ja näköpiirissä oleva osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Minullekin oli yllättävä tieto, että nykyisin noissa tehtävissä olevista n. 900:sta suomalaisesta enää n. 30 on YK:n lipun alla, vähän enemmän EU:n lipun alla ja loput eli ylivoimainen valtaosa Nato-johtoisissa operaatioissa. Nato on siis tyystin syrjäyttänyt YK:n maailmanrauhan turvaajana. > Miksi sitten minä ja eräät muut esiinnymme täällä omana itsenämme, nimillämme ja kasvoillammekin muutamat? Tyhmyyttämme kai.
Itse kyllä kuvittelin omaavani syitä ”tulla ulos kaapista”. Itsestäni ja elämästäni todistettavissa olevaa totta kertomalla uskoin saavani enemmän uskottavuutta myös mielipiteilleni. Siinä uskoin väärin ainakin kepulaisten suhteen.
Toissijaisena tarkoituksenani oli myös osoittaa, ettei äärioikeistolaisuus ole edellytys sotilasuralla menestymiselle, Natojäsenyyden kannattaminen on epäpoliittista maanpuolustustahtoa, ja että suomifilmin sotilasfarssien stereotypiat ”kapiaisista” eivät vastaa todellisuutta, vaan heissä on paljon laaja-alaisempia, maailmaa ja elämää paremmin ymmärtäviä ja toisin arvottavia. Siinä olen onnistunut – en näy ollenkaan vastaavan kepulaisten sotilaihin kohdistamia odotusarvoja.
varmasti pistäytyä. Olet säälittävä tapaus.
pysyvästi EI-NATOlle maahan.
Hyvää Yötä
Siellä on akseli koskela avannut hassun avauksen, pistäpäs sinäkin sinne jotakin kun osaat!
sinne paskan puhujien parlamenttiin