Amerikkalaisen kirjailijan tuotanto on erittäin haluttua elokuvayhtiöiden taholta. Toistaiseksi Harrisilta on tullut kolme kirjaa; Punainen lohikäärme (Red Dragon), Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs) ja Hannibal. Ensimmäinen on elokuvattu kahdesti ja kaksi muuta kerran. Elokuvat ovat:
Michael Mann: Psykopaatin jäljillä (Manhunter 1986)(pohjautuu Red Dragoniin)
Jonathan Demme: Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs 1991)
Ridley Scott: Hannibal (2001)
Brett Ratner: Red Dragon (2002)
Harrisin kirjoista Punainen lohikäärme ja Uhrilampaat ovat tyylipuhtaita rikoskirjoja, joissa FBI:n tutkijat selvittävät sarjamurhaajan henkilöllisyyttä. Ne ovat oman lajityyppinsä ehdotonta huippua ja lukukokemuksina todella nautittavia teoksia, myös jännittäviä. Hannibal on myös rikoskirja, mutta nyt päähenkilö onkin takaa-ajettava. Harris on kirjailija, joka tutkii tarkasti kertomustensa tapahtumapaikat, hän tekee paljon pohjatyötä, jotta saisi kirjansa mahdollisimman autenttisiksi. Hän on tutustunut myös FBI:n työskentelytapoihin. Tämän lisäksi hän piirtää tarkkoja psykologisia profiileja kirjojensa hahmoille. Henkilöhahmojen tarkkuus, tapahtumapaikkojen tarkka autenttisuus ja tapahtumien loogisuus tekee hänen kirjoistaan loistavia elokuvattavaksi. Kaikki hänen kirjoihinsa pohjaavat elokuvat ovatkin hyviä ja voisikin sanoa, että Harris takaa laadun ja aina mielenkiintoisen tarinan.
Michael Mannin Manhunter on hieno, joskin varsin pienellä budjetilla tehty elokuva Red Dragonista. Mann on ohjaajana varsin uskollinen kirjalle. Elokuvan päähenkilö on William Petersenin esittämä Will Graham. Petersen tekee hyvän roolityön, vähäeleisen mutta koskettavan. Hän on selvästi oivaltanut minkälainen Graham oli alkuperäisessä romaanissa. Samoin Dennis Farina Grahamin esimiehenä tekee hienon roolityön. Mutta Parasta Mannin elokuvassa on ohjaajan usko tarinan vetovoimaan, hän seuraa kirjaa uskollisesti, eikä pyri elokuvallisin keinoin korostamaan tapahtumia.
Jonathan Demmen Uhrilampaat onkin sitten täysosuma, se on ehdoton napakymppi ja vuorenvarma klassikko. Uhrilampaat on myös paras Harrisin kirjoista ja kun vielä Demmen elokuvassakin jokainen yksityiskohta natsaa kohdalleen, niin voidaan puhua täydellisestä elokuvasta, ainakin Harrisin ihailijan silmin elokuvaa katsottuna. Anthony Hopkins on uskomaton, Jodie Foster myös, eikä unohtaa sovi Scott Glenniäkään, kaikki kolme ovat täydellisiä rooleissaan, mutta myös pienempien roolien näyttelijät onnistuvat kautta linjan.
Ridley Scottin Hannibal onkin jo vaikeampi elokuva. Harrisin kirja on pitkä kuin nälkävuosi ja kaikkien yksityiskohtien saaminen yhteen elokuvaan olisi mahdottomuus. Samoin tarinan päähenkilö on vaihtunut Hannibal Lecteriksi, mikä muuttaa paitsi kirjan, myös elokuvan sävyn synkemmäksi. Vaikka yleisilme tarinassa onkin äärimmäisen hienostunut, niin samalla tapahtumat muuttuvat entistäkin karmeammiksi. Hannibalissa tapahtumat ovat ihmismielen synkintä ja karmaisevinta puolta ja monin paikoin hahmot ja tapahtumat ovat erittäin vastenmielisiä. Jos Uhrilampaat oli synkkä ja karmaiseva, niin Hannibalissa löydetään vielä uusi, vielä karmeampi vaihde, jolla tarina etenee. Ainakin minulla hannibal antoi toisella kertaa paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla nähtynä. Elokuvan yksityiskohdat paljastuivat ja monet hienoudet tulivat esiin karmean pinnan takaa. Ridley Scott seuraa kirjaa varsin tarkkaan, toki karsien epäolennaisimpia kohtia, mutta yleensä ottaen hyvin onnistuneesti saaden elokuvaansa kaiken oleellisen. Loppuratkaisu onkin sitten erilainen kuin kirjassa ja elokuvan loppuratkaisu ontuu.
Brett Ratnerin Red Dragon onkin näistä elokuvista heikoin. Huonosta elokuvasta ei ole kyse, mutta kuitenkin hieman valju maku minulle jäi. Jos Michael Mann luotti Harrisin kirjaan, niin Ratner tekee painotuksia hieman toisin. Harrisin kirjan päähahmo on Will Graham. Ratnerin elokuvassa päähenkilö on Anthony Hopkinsin esittämä Hannibal Lecter, tosin vastaparina hänellä on Edward Nortonin esittämä Graham. Hopkins on loistava, niinkuin myös Hannibalissa ja Uhrilampaissa. Norton tekee myös hienon roolin. Red Fragonin näyttelijät ovat hyviä. Emily Watson Reba McClanena on suorastaan loistava, Ralph Fiennes sarjamurhaajana on myös erittäin hienosti tulkittu, Harvey Keitel on hyvä myös, joskin itse kaipasin hieman Scott Glenniä tähän rooliin. Ratnerin Red Dragonissa minua häiritsee se, että tarinaa painotetaan eri tavalla kuin kirjassa. Vaikka suurimmaksi osaksi kirjan tapahtumia seurataankin, niin eräiltä osin tarina on kirjoitettu uusiksi, eikä välttämättä onnistuneesti. Hyvä elokuva, mutta Uhrilampaista jäädään vielä kovin kauaksi.
Kaiken kaikkiaan Harrisin kirjat kuuluvat suosikkeihini ja niihin pohjautuvat elokuvat ovat myös hyviä. Viime vuosien mielenkiintoisinta antia kaiken kaikkiaan.
Michael Mann: Psykopaatin jäljillä (Manhunter 1986)(pohjautuu Red Dragoniin)
Jonathan Demme: Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs 1991)
Ridley Scott: Hannibal (2001)
Brett Ratner: Red Dragon (2002)
Harrisin kirjoista Punainen lohikäärme ja Uhrilampaat ovat tyylipuhtaita rikoskirjoja, joissa FBI:n tutkijat selvittävät sarjamurhaajan henkilöllisyyttä. Ne ovat oman lajityyppinsä ehdotonta huippua ja lukukokemuksina todella nautittavia teoksia, myös jännittäviä. Hannibal on myös rikoskirja, mutta nyt päähenkilö onkin takaa-ajettava. Harris on kirjailija, joka tutkii tarkasti kertomustensa tapahtumapaikat, hän tekee paljon pohjatyötä, jotta saisi kirjansa mahdollisimman autenttisiksi. Hän on tutustunut myös FBI:n työskentelytapoihin. Tämän lisäksi hän piirtää tarkkoja psykologisia profiileja kirjojensa hahmoille. Henkilöhahmojen tarkkuus, tapahtumapaikkojen tarkka autenttisuus ja tapahtumien loogisuus tekee hänen kirjoistaan loistavia elokuvattavaksi. Kaikki hänen kirjoihinsa pohjaavat elokuvat ovatkin hyviä ja voisikin sanoa, että Harris takaa laadun ja aina mielenkiintoisen tarinan.
Michael Mannin Manhunter on hieno, joskin varsin pienellä budjetilla tehty elokuva Red Dragonista. Mann on ohjaajana varsin uskollinen kirjalle. Elokuvan päähenkilö on William Petersenin esittämä Will Graham. Petersen tekee hyvän roolityön, vähäeleisen mutta koskettavan. Hän on selvästi oivaltanut minkälainen Graham oli alkuperäisessä romaanissa. Samoin Dennis Farina Grahamin esimiehenä tekee hienon roolityön. Mutta Parasta Mannin elokuvassa on ohjaajan usko tarinan vetovoimaan, hän seuraa kirjaa uskollisesti, eikä pyri elokuvallisin keinoin korostamaan tapahtumia.
Jonathan Demmen Uhrilampaat onkin sitten täysosuma, se on ehdoton napakymppi ja vuorenvarma klassikko. Uhrilampaat on myös paras Harrisin kirjoista ja kun vielä Demmen elokuvassakin jokainen yksityiskohta natsaa kohdalleen, niin voidaan puhua täydellisestä elokuvasta, ainakin Harrisin ihailijan silmin elokuvaa katsottuna. Anthony Hopkins on uskomaton, Jodie Foster myös, eikä unohtaa sovi Scott Glenniäkään, kaikki kolme ovat täydellisiä rooleissaan, mutta myös pienempien roolien näyttelijät onnistuvat kautta linjan.
Ridley Scottin Hannibal onkin jo vaikeampi elokuva. Harrisin kirja on pitkä kuin nälkävuosi ja kaikkien yksityiskohtien saaminen yhteen elokuvaan olisi mahdottomuus. Samoin tarinan päähenkilö on vaihtunut Hannibal Lecteriksi, mikä muuttaa paitsi kirjan, myös elokuvan sävyn synkemmäksi. Vaikka yleisilme tarinassa onkin äärimmäisen hienostunut, niin samalla tapahtumat muuttuvat entistäkin karmeammiksi. Hannibalissa tapahtumat ovat ihmismielen synkintä ja karmaisevinta puolta ja monin paikoin hahmot ja tapahtumat ovat erittäin vastenmielisiä. Jos Uhrilampaat oli synkkä ja karmaiseva, niin Hannibalissa löydetään vielä uusi, vielä karmeampi vaihde, jolla tarina etenee. Ainakin minulla hannibal antoi toisella kertaa paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla nähtynä. Elokuvan yksityiskohdat paljastuivat ja monet hienoudet tulivat esiin karmean pinnan takaa. Ridley Scott seuraa kirjaa varsin tarkkaan, toki karsien epäolennaisimpia kohtia, mutta yleensä ottaen hyvin onnistuneesti saaden elokuvaansa kaiken oleellisen. Loppuratkaisu onkin sitten erilainen kuin kirjassa ja elokuvan loppuratkaisu ontuu.
Brett Ratnerin Red Dragon onkin näistä elokuvista heikoin. Huonosta elokuvasta ei ole kyse, mutta kuitenkin hieman valju maku minulle jäi. Jos Michael Mann luotti Harrisin kirjaan, niin Ratner tekee painotuksia hieman toisin. Harrisin kirjan päähahmo on Will Graham. Ratnerin elokuvassa päähenkilö on Anthony Hopkinsin esittämä Hannibal Lecter, tosin vastaparina hänellä on Edward Nortonin esittämä Graham. Hopkins on loistava, niinkuin myös Hannibalissa ja Uhrilampaissa. Norton tekee myös hienon roolin. Red Fragonin näyttelijät ovat hyviä. Emily Watson Reba McClanena on suorastaan loistava, Ralph Fiennes sarjamurhaajana on myös erittäin hienosti tulkittu, Harvey Keitel on hyvä myös, joskin itse kaipasin hieman Scott Glenniä tähän rooliin. Ratnerin Red Dragonissa minua häiritsee se, että tarinaa painotetaan eri tavalla kuin kirjassa. Vaikka suurimmaksi osaksi kirjan tapahtumia seurataankin, niin eräiltä osin tarina on kirjoitettu uusiksi, eikä välttämättä onnistuneesti. Hyvä elokuva, mutta Uhrilampaista jäädään vielä kovin kauaksi.
Kaiken kaikkiaan Harrisin kirjat kuuluvat suosikkeihini ja niihin pohjautuvat elokuvat ovat myös hyviä. Viime vuosien mielenkiintoisinta antia kaiken kaikkiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täytyy sanoa heti, että olen kanssasi samaa mieltä.
Jonathan Demmen uhrilampaat on täydellinen elokuva kaikin puolin. Kirja on loistava ja sen tapahtumat ja jännitys on saatu hyvin siirrettyä filmille menettämättä silti mitään tärkeää yksityiskohtaa verrattuna kirjaan.
Muidenkin mainitsemiesi asioiden suhteen olen kanssasi samaa mieltä.
Osuvasti ja kattavasti ilmaistua. Uhrilampaat on paras. Lecteriä joku tituleerasi varjossa seisovaksi päähenkilöksi. Asettelu on onnistunein, vanhan kunnon jännityselokuvien reseptin mukaan: pidä hirviö piilossa. Joku Puhveli-Bill on lukijasta/katsojastakin kevyttä kamaa kannibaalin rinnalla. Totta, Hopkins on loistava, ja Fosterin tulkinta on kertakaikkiaan sävähdyttävä. Klassikon ainekset, kuten sanottua.
Mutta Hannibalista piti jotakin lausumani. Kirja on hämmentävä. Kaikessa brutaaliudessaan sen voi tulkita jopa mauttomaksi. Ylilyönti. Mutta tavallaan sen voi tulkita toisellakin tapaa. Joku kriitikko kutsui sitä ironiseksi. Ehkä? Onko Harris heittäytynyt hirtehishumoristiksi? Kaikki ne villisiat ja aivojensyöttämiset... So so, ei kai sitä vakavalla naamalla kirjoitettu? Tai otettu lukija/katsojapiireissä? Eihän?
Hannibalin ohjaajan, arvoisan Ridley Scottin suurin moka oli mennä muuttamaan kirjailijan piruuttaan pistämä hykerryttävä loppu. Taustalla voisi tietysti arvailla piilevän kaupallisia intressejä jatko-osien muodossa... Tai sitten se olisi ollut liiaksi paha-saa-palkkansa- psykologian vastaista... Mokomat jenkit.
on loistava kirjailija. Luin aikanaan Punaisen lohikäärmeen ja se oli upea lukukokemus. Hieman sen jälkeen tuli Uhrilampaat, joka sekin oli hieno kirja, muttei aivan Punaisen lohikäärmeen tasoinen. Hannibal oli myös huikea, ja pidin siitä todella, mutta oli vaikea lopulta päättää mitä mieltä siitä loppujen lopuksi oikein olin, varsin hämmentävä lukukokemus! Ja kirjan loppu oli loistava.
Uhrilampaat -kirja oli varsin tuoreessa muistissa kun näin elokuvan. Tietenkin leffa oli pettymys, vaikka onkin elokuvana oikein hyvä (****). Hannibal oli elokuvana jotenkin torso, vaikka olikin ihan katsottava (***), jotenkin siitä oli karsittu niin paljon pois, että se häiritsi. Luultavasti kirjaa lukematta olisin pitänyt siitä enemmän. Punaista lohikäärmettä en ole vielä nähnyt. Manhunteria en aikanaan jaksanut katsoa alkua pidemmälle, jostain syystä.
Harris on upea kirjailija, joka tietääkseni joutui aikanaan joksikin aikaa lataamoon ryömittyään liian syvälle sarjamurhaajien mieliin luettuaan aidoista tapauksista hieman liikaa...
ei sitten löytyny enempää textii