Eli näen erään naisen viikoittain ja vahva tunne on että hän on naisiin päin.. tosin varma en ole mutta.. ne katseet. Hän vilkuilee minua ja minä häntä. Kerran olen uskaltanut katsoa vähän pitempään silmiin, mutta siinäpä se.. hän pyrkii lähelleni.. erään harrastuksen parissa näemme.
Miten edetä "hienovaraisesti"..? Ja toisekseen, miten voin olla varma hänestä.. tutka vaan piippailee vahvasti!
Miten edetä "hienovaraisesti"..? Ja toisekseen, miten voin olla varma hänestä.. tutka vaan piippailee vahvasti!
Vastaukset 15
Vanhimmat
tutuilles tekstari tai kaks ja kerro tarkasti, mikä oot. Jos ei bonjaa, lähetä uus, jossa taatusti bonjaa. Susta itets riippuu tää koko homma, you know??? It is up to you..
Minkälaisessa harrastuksessa näette - voitko yrittää sen aikana jututtaa häntä, kysellä tekemisistä/menemisistä jne? Tietääkö hän oletko vapaa/varattu?
Tietää kyllä että olen varattu.. enkä itsekään ole ollenkaan varma itsestäni, on vaan sellaista sähköä ilmassa ja kiinnostusta vaikken edes tiedä "pystyisinkö" mihinkään. Mutta toisaalta en kyllä kohta pysy nahoissani!
Jututtaminen sinänsä olisi helppoa, mutta kun ujostuttaa vaan perhanasti ja pelkään meneväni ihan lukkoon..
siinä sit tehdä mitään, jos sulla kerran mieskin on... Se olisi väärin molempia kohtaan, sekä tätä naista että miestäsi, jos kumpikaan ei tietäisi toisistaan ja vähän säätäisit kummankin kanssa. Ja jos et ole varma, että haluat tämän naisen vaikka ikiomaksi, niin älä vaivaudu sotkemaan omia suhdekuvioitasi. Mutta jos olet, niin sitten tee kaikkesi, että selvität ensin asiat miehesi kanssa ja sitten tämän naisen! :) Siinä on tietysti aina se vaara, että kyseinen nainen ei kuitenkaan ole valmis jakamaan elämäänsä harrastustanne enempää kanssasi, mutta sehän selviää vain ottamalla siitä selvää... Elämä on riskejä ja juuri ne tekevät siitä elämisen arvoista! Voimme saada kaiken unelmoimamme, jos meiltä löytyy rohkeutta yrittää, tai sitten elää lopun elämäämme suunnitelmaa b.
Onnea matkaan, itsekin vähän samantyyppisessä tilanteessa tässä olen! ;) Paitsi ilman sitä miesrasitetta...
joiden suhde on ilmeisesti niin köyhää, että pitää vilkuilla muualle, pitäisi osoittaa halveksuntansa ja räkästä suoraan silmien väliin, ei niin etteikö todella tekisi mieli. Varatut voisi tehdä itelleen ensin asiat selväksi, tollaset sinunkaltaisesi ovat oikeasti todella halveksittavia, vaihdellaan suhteesta toiseen ja päällekkäin eikä hetkeään osata yksin olla ja miettiä asiota loppuun.
...miksi näyttää vihreää valoa jos ei ole varma. Itse en ainakaan haluaisi silloin olla ihastuksesi housuissa.
Minulla on myös samantyyppinen tilanne, mutta en ole varma onko kohde vapaa vai varattu...
vaikka kun ohi kävelee, tuntuu kuin joku löisi palleaan ja ilmat pihalle. Hävytöntä leikkiä tälläisillä asioilla.
jos ei ole vastaanottavainen niin ei mitään saakkaan, mutta kuka nyt tosissaan varattujen kanssa haluaisi iänkaiken peliä pelata. Leikkejä on leikitty ja tarpeettomasti suhteita, kaveri- tai muita suhteita karikolle ajettu. Muurit on väliin asetettu toisten toimesta, joita ei enää nurin saa, loukkaus on liian suurta anteeksiannettavaksi, jätetään toinen osapuolin korppikotkien saaliiksi paloiteltavaksi, kun toinen toisen syötiksi asetti.
Kerran kuulin, kun eräs kovana lyylinä itseään pitävä itki piha-alueella, ettei hän uskallakaan lähestyä toista, sillä jos tämä kieltäytyy, häneltä menee itseluottamus sen jälkeen kokonaan ja jätti väliin (myöhempien tapahtumien valossa olisi parempi ollut jos olisi kahville uskaltanut kysyä), joten mitenkäs nämä ujomman puoleiset sitten pääsisi kovinkaan nopeasti vauhtiin, saatikka sitä pitäisi ihmetellä jos ei saa mitään aikaiseksi? Helppoahan se siinä tilanteessa tosin on jos molemmat on tosissaan, jos toinen on epävarma mitä oikesti haluaa, tulee kyllä molemmat osapuolet epävarmoiksi.
Puhumattakaan siitä, että jos antaa ymmärtää, että tässä nyt haluaisi vähän kokeilla tulisko tässä jotain, niin sellaisen kyllä vaistoaa ja se ei ole reilua kumpaakaan kohtaan.
Tälläiset kommentit perustuvat aina siihen olettamukseen, että pelataan ihmisten, puolisoiden "seläntakana", eikä avoimuuden periaatteella...
Ehkäpä siksi, koska salailu olisi tämän tyyliseen kommentointiin tarttuvan oma tapa...
siis avoimuutta eikä selän takana vehkaamista, puhumattakaan väkivaltaisista ratkaisuista. Tosin en sitä että ylipäätään pitää etsiä uutta seuraa ja vaihdokkia jos kerran haluaa entisestä kiinni pitää. Salailuhan tuhoaa asian kun asian.
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan
saman jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?
Joo mä tiedän mitä tunnen mutta koskaan
sitä ääneen sano en
Mä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
tiedä sitä minäkään... Mutta mun tuurilla jos nyt ei varattu niin sit ainakin hetero :D Vaikka ei ollut kyllä vitsin paikka... Miksi ihmisistä on niin vaikea ottaa selvää? Olen vihjannut hänelle asiasta omalta osaltani, joten jos hän ei tartu siihen, niin annan sitten mennä.
Aika mustavalkoista kommenttia tossa joillakin...
Jos olette kumpikin heterosuhteessa ja varattuja niin omalla tavallaan tilanne on ihan mahdollisuuksia täynnä kuitenkin. Mikäli avoimuus kaikkiin osapuoliin pelaa ja teillä on sallivat aviomiehet niin onhan mahdollista saada aikaisekai mukava ystävyys jossa on mukana romantiikkaa ym ;) Luulen että sellainen voi toimia avioliitossa jossa on tunnettu mielummin kymmenen vuotta ja yli kuin vuosia, jos siis on luottamusta ja välejä.
Oletteko jutelleet muuten? Koita hakeutua juttusille, tutustu. Onko sulla kyseisen naisen puhelinnumeroa, jos ei niin tutustuessa hanki! Voit kysyä vaikka lenkille tms. Sehän sopii varmaan kun liikuntaakin harrastatte.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Jos on hyvä,pitkäaikainen suhde mieheen, voi kokeilla naisenkin kanssa. Itse olen kiinnostunut kovasti eräästä ihanasta naisesta, eikä mieheni tykkää huonoa, jos saisin naisesta ystävän ja ystävyyssuhteen, jossa voisi olla pientä romantiikkaakin.
Heips!
Minulle tuli vahva tunne siitä, että tämä viesti on minulle tarkoitettu.... Tai siis sanotaan, että toivon sitä todella paljon, koska kaikki tuntuisi täsmäävän enemmän kuin hyvin... Minä tosiaan vilkuilen sinua jatkuvasti, kun en saa silmiäni irti sinusta. Olet niin kaunis ja upea vartaloltasi. Ja harrastuksen parissahan me viikoittain näemme.
Olet aivan oikeassa, että olen naisiin päin. Olet toki varmaan huomannut, että olen varattu. Mutta niin olet sinäkin. Mutta avomieheni sallii minun bi-puoleni täysin, eikä pahastu lainkaan teoistani...
Olen niin monta kertaa halunnut paljastaa sinulle tunteeni, mutta se tuntuu olevan kovin hankalaa. Onneksi olemme nykyään kuitenkin "tutustuneet" sen verran, että pystyn tulemaan juttelemaan sinulle. Haluaisin joka kerta kertoa sinulle, että olen täysin ihastunut sinuun, mutta ujostutttaa niin paljon...
Tutkasi on siis täysin oikeassa, ja ehkä rohkaistut nyt ottamaan asian puheeksi. Tai anna edes jokin vihje siitä, että tiedät tunteeni niin yritän itse ottaa asian puheeksi. Toisaalta sinulla lienee kännykkäni numerokin tallella? Minulla on sinun numerosi tallessa, varjelen sitä kuin kalleinta aarrettani. :) Kiitos, kun annoit sen silloin... Voit laittaa minulle viestiä koska vaan. Voitaisiin vaikka nähdä joskus jossain...? Kiva olisi nähdä niin, että voidaan rauhassa jutella...
Toivon, että luet vielä tätä viestiketjua ja näet tämän viestin. Toivon niin kovasti, että se olet sinä... Olen jo vuoden ajan haaveillut sinusta joka ainoa päivä. Olet niin kaunis... Olen muuten itsekin jättänyt sinulle viestejä tänne keskustelupalastalle, mutta osoittanut ne mm. kotikaupunkimme keskusteluun sekä etsintäkuulutukseen. Ne ovat kuitenkin jo heinäkuulta ja marraskuulta, joten aika selaaminen on, jos haluat ne sieltä löytää... ;)
Ole ihana, ja ota rohkeasti puheeksi tämä asia kun taas nähdään. Olen unelmoinut tästä niin... Koitetaan rohkaista mielemme.