Onko kenelläkään kokemusta pudendaalipuudutuksesta?
Itsellä kova synnytyspelko, nyt kolmatta odottaessani, rv 37 1. Aiemmissa synnytyksissä olleet pitkät ponnistusvaiheet (1h 15 min. imukuppi/35 min.) ovat jättäneet kammon koko touhua kohtaan. Varsinkin toinen synnytys oli niin järkyttävän kivulias koko 11 tuntisen kestonsa ajan, että sen muisto ei ole vieläkään "kultautunut". Ja ponnistusvaiheessa tuntui, että repeän ihan joka paikasta, paine ja kipu oli jotain niin järkyttävää ja kokonaisvaltaista.
Nyt alkaa olla paniikki päällä. Koko raskausaikana tätä pelkoa ei ole otettu vakavasti, näin minusta tuntuu. Eilen vauvalle tehtiin painoarvio ja kyselin section mahdollisuudesta kun oikeasti tuntuu, että minusta ei ole alakautta synnyttämään, lääkäri tokaisi vain, että ei missään nimessä ja alkoi suunnitella sopivia (?) kivunlievityksiä synnytystä varten. Hän mainitsi tuon pudendaalipuudutuksen ja olen siitä nyt etsinyt tietoa netistä, mutta kaipailisin jonkun omakohtaisia kokemuksia! Sen siis pitäisi auttaa erityisesti tuohon ponnistusvaiheen kipuun.
Minua oksettaa, ahdistaa ja tuntuu, että menen paniikkiin kun ajattelenkin sitä hetkeä kun synnytys on käynnistynyt.. Tuntui ihan kamalalta mennä eilen ä-pkl:llekin. Vaikka aina ennen se on ollut mukavaa. Nytkin jo tuntuu, että tärisen tätä kirjoittaessani. En tiedä miten saan itseni hallittua sitten synnytyksessä. Sen verran kamalina kokemuksina aiemmat ponnistukset ovat mielessäni. Se pelkokin jo varmasti pitkittää synnytystä, joten ei tästäkään synnytyksestä todennäköisesti pikaista tule, kuten ei aiemmistakaan (26h/11h).
Itsellä kova synnytyspelko, nyt kolmatta odottaessani, rv 37 1. Aiemmissa synnytyksissä olleet pitkät ponnistusvaiheet (1h 15 min. imukuppi/35 min.) ovat jättäneet kammon koko touhua kohtaan. Varsinkin toinen synnytys oli niin järkyttävän kivulias koko 11 tuntisen kestonsa ajan, että sen muisto ei ole vieläkään "kultautunut". Ja ponnistusvaiheessa tuntui, että repeän ihan joka paikasta, paine ja kipu oli jotain niin järkyttävää ja kokonaisvaltaista.
Nyt alkaa olla paniikki päällä. Koko raskausaikana tätä pelkoa ei ole otettu vakavasti, näin minusta tuntuu. Eilen vauvalle tehtiin painoarvio ja kyselin section mahdollisuudesta kun oikeasti tuntuu, että minusta ei ole alakautta synnyttämään, lääkäri tokaisi vain, että ei missään nimessä ja alkoi suunnitella sopivia (?) kivunlievityksiä synnytystä varten. Hän mainitsi tuon pudendaalipuudutuksen ja olen siitä nyt etsinyt tietoa netistä, mutta kaipailisin jonkun omakohtaisia kokemuksia! Sen siis pitäisi auttaa erityisesti tuohon ponnistusvaiheen kipuun.
Minua oksettaa, ahdistaa ja tuntuu, että menen paniikkiin kun ajattelenkin sitä hetkeä kun synnytys on käynnistynyt.. Tuntui ihan kamalalta mennä eilen ä-pkl:llekin. Vaikka aina ennen se on ollut mukavaa. Nytkin jo tuntuu, että tärisen tätä kirjoittaessani. En tiedä miten saan itseni hallittua sitten synnytyksessä. Sen verran kamalina kokemuksina aiemmat ponnistukset ovat mielessäni. Se pelkokin jo varmasti pitkittää synnytystä, joten ei tästäkään synnytyksestä todennäköisesti pikaista tule, kuten ei aiemmistakaan (26h/11h).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä ensimmäistä synnyttäessä kokeilin kaikki kivunlievitykset (myös pudendaalin) ja voin sanoa että lopulta imukupin avulla autettiin maailmaan koska olin itse jo niin puutunut/väsynyt 16 tunnin urakasta. Sen muistan ettei mikään tuntunut tehoavan, epiduraalinkin sain 4 kertaa..
Toista synnyttäesä otin kahdesti epiä ja ilokaasua, silloin sanoin että koskaan en enää synnytä...
Nyt viiden vuoden tauon jälkeen kolmas tulossa, perätilassa kelluu, sokerivauva ja jännittää ihan hirveästi mitä tuleman pitää.
Samoin tuntuu ettei pelkoa ole noteerattu yhtään, vaikka keskimmäiseni oli vielä yli 4,5kg vauveli ja tänä vuonna todettu hänellä dysfasia,jonka epäillään aiheutuneen synnytyksessä hapenpuutteen vuoksi.
Joka paikassa painotetaan että äidin ehdoilla synnytetään..ens viikolla ä-polille, katsotaan nyt mitä tapahtuu.
....pudendaalipuudutus pätkän vertaa. Tiedän sen siitä, että toiselle puolelle lääkäri sai sen tuikattua, mutta toiselle puolelle ei, koska ei löytänyt oikeaa kohtaa. Ja molemmilta puolilta tuntui ponnistaessa samalta, eli tästä päättelen, ettei koko puudutus toiminut. Minulla tuo ponnistusvaihe ei ehkä ollut kovin kivulias muutenkaan sen takia, että oli vielä jonkun verran epiduraalia jäljellä. Ja ehkäpä juuri sen vuoksi ponnistus venyi puolitoistatuntiseksi ja lopulta lapsi vedettiin imukupilla kun en enää jaksanut. Mutta pyydä ihmeessä se pudendaali, sinulla on siihen oikeus. Mutta pitää muistaa vaatia ja tarmokkaasti, sillä kaikki lääkärit eivät edes osaa ko. puudutusta laittaa. Oikein laitettuna se saattaa hyvinkin toimia, ainakin sillä ehkä on psykologinen vaikutus kun tiedät, että olet sen saanut :) Tsemppiä koitokseen!
Sen pistäminen oli ensinnäki maailman hirveimmän tuntusta ja sitte se ei edes onnistunu toiselle puolen, eli oli sitten vain oikea puoli puutunut ja vasemmalla supistukset tuntu kahta kauheammilta, tunnin päästä siitä jouduttiin laittamaan spinaali ja se oli "aivan ihana"!
paracervikaalipuudutus minkä sain...
siinä loppuvaiheessa enkä pitänyt ponnistamista pahana. Eli ilmeisesti auttoi. Tosin ainoa synnytys. Ponnistusvaihe oli vain 16 min.
Mä menisin vaikka heti synnyttämään uudelleen:) Pitänee kuitenkin vielä tovi varrota ja nauttia tuosta ekasta.
Minulle laitettiin ko. puudutus ennen ponnistusvaihetta, kun spinaalin teho oli jo poistunut ja uutta spinaalia ei jostain syystä haluttu antaa. Jonkin aikaa pudentaali ehkä hieman auttoi paineentunteeseen ja supistuskipuihin, mutta ponnistusvaihe pitkittyi ja lopulta päädyttiin imukuppiulosauttoon. Tuossa vaiheessa oli pudentaalipuudutuskin jo kadonnut ja kipu oli täysin sietämätön. Lisäksi repesin pahasti. Todennäköisesti paras ratkaisu olisi ollut sittenkin lisätä spinaalia, koska ponnistamiseen kului niin pitkä aika.
Varmaankin pudentaali on ihan kelpo homma, jos ponnistusvaihe ei veny kovin pitkäksi. Itse haluaisin kuitenkin, että vielä ponnistusvaiheessa olisi epiduraali- tai spinaalipuudutusta kunnolla jäljellä.
vastauksista kaikille! On se onneksi joillakin tehonnutkin. Mietityttää juuri tuo ajoitus, että saanko kaikki kivunlievitykset oikealla ajalla, että niistä on sitten apua, kun tarvitaan. Eihän sitä koskaan tiedä miten synnytys etenee. Tuo pelottaa, että kun en itse ainakaan ollut aiemmin edes kuullut tästä pudendaalista, että kuinka paljon sitä käytetään ja osaako sen laittaa kaikki niin, että se tehoaa... apua... yöunet menee tämän asian vatvomisen takia. Voi kun ois koko homma jo ohi.