3 viikkoa laitoksessa,mitatut ruuat,painon nosto.henkistä puolta ei hoidettu,tai sitten en vaan ollut siihen valmis,sillä ilmotin vaan,et nyt tämä täti lähtee ja lähdin myös,rupesi ahdistamaan sen verran se painonnosto yms.
nyt oon kotona ollu keskiviikosta lähtien ja jouduin paniikkiin kun kävin ruokakaupassa,nyt on olo tasoittunu,mut henkinen tilani on edelleen huutava tarve..toisaalta lähdin osastolta,koska en halua parantua,en myöskään kuolla,joskus toivoisin että olisin ala-ikäinen,jolloin en gvoisi noin vainb itse lähteä hoidosta silloin kun huvittaa..
nyt oon kotona ollu keskiviikosta lähtien ja jouduin paniikkiin kun kävin ruokakaupassa,nyt on olo tasoittunu,mut henkinen tilani on edelleen huutava tarve..toisaalta lähdin osastolta,koska en halua parantua,en myöskään kuolla,joskus toivoisin että olisin ala-ikäinen,jolloin en gvoisi noin vainb itse lähteä hoidosta silloin kun huvittaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä missään nimessä syytä itseäsi, heidän vika, että lähdit, sillä heidän tehtävänsä olisi hoitaa niin fyysinen, kuin henkinenkin puoli. Ovat mielestäni tehnee hoitovirheen, jos vain ovat keskittyneet painoon.
en ajattele sitä hoitovirheenä,että vain fyysiseen puoleeni kiinnitettiin huomiota,sillä tällä asuinseudulla ei vain satu olemaan täsmäosastoa syömishäiriöisille,joten kyllähän ne yrittää hoitaa mun kaltaisia mahdollisimman hyvin niillä resursseilla,mitä niillä on..
olen jopa alkanut voida henkisesti paremmin,sillä koen tämän hetkisen painoni ihan hyväksi,näen itseni laihana ja tiedän,ettei minun ole tarvetta láihtua tästä.
aion pitää painoni tässä,missä se nyt on eli 40kg,pituus 156cm.olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena kuin olen.
Ei se ollut hoitovirhe! olen itse ollut myös hoidettavana anoreksiani takia laitoksessa 4kk ja lähdin kesken.. ensin yritetään korjata aliravitsemus..ja pyritään nostamaan painoa sen jälkeen aletaan korjaamaan henkistä puolta....
Olen kyllä todella pettynyt itseeni kun jätin hoidon kesken samoista syistä kuin sinäkin...enkä ole vieläkään terve vaikka sairaalasta pääsinkin kohta 2 vuotta sitten..
jotenkin tuntuu etten ikinä tule paranemaan anoreksiasta. vaikka painankin enemmän kun huonoimpina hetkinä silti tuntuu et samat ongelmat ja ajatukset seuraavat koko ajan mukana.
ei todellakaan kyse hoitovirheestä ja anoreksia on sairaus josta ei hetkessä parannuta,se vie aikansa,toiset eivät parane koskaan.
itse yritän vain opetella elämään niin,etten olisi alituiseen sairaalassa,mutta lopullista paranemista en halua..
olo on hyvä ja näen itseni ihan hyvännäköisenä,kun katson peiliin.
elämäni on kunnossa,kunhan saan liikkua päivittäin ja syödä,kun siltä tuntuu ja näillä keinoilla olen nyt tässä ja voin sanoa,että nautin elämästäni juuri nyt.
voimia sinulle!!
mä olin kans osastolla "vapaaehtosesti", 4 viikkoo kestin ennen ku lähdin pois, tuntuu et siellä olis tarvinu enemmän keskusteluja ja tukee syömistilanteisiin tai jotain, en tiedä mitä! oon nyt heikommassa kunnossa kun osastolle lähtiessä 1,5 kuukauden kotonaolon jälkeen. tällä hetkellä uhkaillaan pakkohoidolla jos paino vielä laskee.. turhauttavaa!!